Kommunikaatio ja sosiaalinen kehitys
Vierastaminen voi nyt olla voimakasta. Se saattaa pahimmillaan kohdistua myös omaan vanhempaan, jos hän on paljon poissa kotoa, esimerkiksi työmatkoilla.
Lapsi on oppinut hyvin, millaisin keinoin hän voi kommunikoida vanhempiensa kanssa ja saada heidän huomionsa: hymyilemällä, itkemällä, liikehtimällä, ääntelemällä ja ”sanoilla”. Hän pystyy jo hyvin kertomaan, mitä hän toivoo ja kuinka hän voi, mikä tietenkin on ehdoton edellytys yhteistyölle ja yhteisen ymmärryksen luomiselle.
Kun juttelet lapsesi kanssa, ole mukana tilanteessa eläytyen ja täysillä. Ilon jakaminen ja yhteinen nauru ja hauskanpito saavat lapsesi tuntemaan, että hän hänestä tykätään. Kuten kaikkina ikäkausina, kosketus on tärkeää lapselle myös nyt.
Vauva osaa nyt pyytää apua ongelmatilanteissa. Lähes kaikki lapset tunnistavat oman nimensä ja reagoivat sen kuullessaan. Lisäksi yhdeksän kuukauden ikäinen vauva tunnistaa useita tavallisimmin käytettyjä sanoja.
Vauvan äänenkäyttö käy vivahteikkaammaksi ja hänestä on mukava jutella. Turhauttavaa hänestä on jos häntä ei heti ymmärretä.
Taito muistaa ja luoda ”sisäisiä kuvia” ihmisistä, jotka eivät ole lähettyvillä, alkaa kehittyä näinä aikoina. Passiivinen sanavarasto karttuu, ja lapsi ymmärtää yksinkertaisia sanoja ja lauseita, esimerkiksi ”Missä äiti on?” saa aikaan reaktion ja muun muassa ”ei” on jo aika hyvin opittu. Pian vauva harjoittelee jo ensimmäisiä sanojaan.
Tunnelelu, esimerkiksi tietty pehmolelu tai vaikkapa riepu, voi olla lapselle tärkeä. Se saa lapsen tuntemaan olonsa turvallisesti eri tilanteissa, erityisesti eron hetkellä. Psykologiassa tunnelelusta käytetään myös nimitystä siirtymäobjekti. Monelle lapselle tunnelelu voi olla tärkeä vielä kouluiän lähestyessäkin.