Perhepeti ja kantoliinako pelkkää hörsöilyä? Tutkimustiedon valossa näin ei ole. Lapsi tarvitsee runsaasti kosketusta kehittyäkseen psyykkisesti eheäksi persoonaksi. Koskettamisella on paljon arvokkaita vaikutuksia: viime kädessä lapsen minuus rakentuu kosketuksien varaan. 

Viimeksi päivitetty 26.4.2016

Kosketus on vauvalle kaiken A ja O. Se vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen ja itseluottamukseen. Kosketus vaikuttaa myös lapsen hermoston kehitykseen.

Koskettamisella voi myös tyynnyttää itkevää vauvaa.

”Kosketus rauhoittaa fysiologisia oireita. Vauvan fysiologiset oireet saattavat jopa johtua kosketuksen puutteesta. Tiedetään, että tietyissä kulttuureissa esiintyy paljon vähemmän vauvojen hillittömiä itkukohtauksia. Näissä kulttuureissa vauvat ovat lähes jatkuvasti sylissä tai ihokontaktissa”, kulttuuriantropologian tohtori Taina Kinnunen kertoo.

Lohdulla ei kuitenkaan ole tarkoitus hävittää pahaa mieltä lapselta, sillä pahalla mielellä on oma tehtävänsä.

”Kosketus ei ole mikään taikakalu, jolla kaikki paha mieli voidaan pyyhkiä mielestä. Paha mielen kanssa pitää oppia tulemaan toimeen. Pitää oppia, että on pettymyksiä ja menetyksiä. Jos lapsi on surullinen nähdessään kuolleen oravan, kosketus voi auttaa kestämään. Hän voi käydä asiaa läpi kosketuksen turvin”, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä muistuttaa.

Näin kosketus vaikuttaa meihin

Kosketus lisää ihmisen hyvinvointia. Tiedetään, että lista kosketuksen hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on pitkä:

  • vähentää stressiä
  • vähentää ärtyneisyyttä ja levottomuutta
  • parantaa unen laatua
  • parantaa keskittymiskykyärauhoittaa

Kosketuksen puute puolestaan aiheuttaa:

  • keskittymisvaikeuksia
  • aggressiivisuutta
  • ahdistuneisuutta
  • masennusta
  • riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin

Terveen minuuden mahdollistaja

”Terveen psyyken kehityksen kannalta on oleellista, että vauvana ja lapsena on pidetty sylissä. Kosketus piirtää itsen ja toisen välille rajat”, Kinnunen kertoo.

Mäkelä on samoilla linjoilla. Hyvältä tuntuva kosketus nimittäin varastoituu aivosaareen eli insulaan, jolla on iso vaikutus kehonkuvan ja minän rajojen muodostumiselle.

”Hyvältä tuntuva kosketus vahvistaa itseä kokonaisena: missä minun rajani ovat ja missä minä lopun. Tällä on varmasti vaikutus aikuisuuteen saakka, mutta välissä on myös muita tekijöitä”, Mäkelä kertoo.

Kinnunen epäilee, että monet nyky-yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista saattavat osaltaan olla seurausta lapsuusajan kosketuksen puutteesta.

”Aikuisena voi olla hirveän vaikea luottaa itseensä ja hahmottaa, että on itse erillinen, että on oikeus omiin rajoihin”, Kinnunen kertoo.

Monet aikuiset ovat jääneet kokonaan vaille hellyyttä ja kosketusta lapsena. Kinnusen tekemän kosketusmuistoja käsittelevän tutkimuksen mukaan toisilla ei esimerkiksi ole mitään muistikuvaa siitä, että omat vanhemmat olisivat pitäneet sylissä.

Onneksi ajat ovat muuttumassa. Nykyään lapsen jättämistä täysin kosketuksen ulkopuolelle pidettäisiin hyvin outona.

Vaunut ja oma huone – ovatko todella järkeviä?

Vaikka kosketus tuntuu tärkeältä, ja  vaikka nimenomaan vauvat tarvitsevat paljon kosketusta, jotkin lastenhoidon apuvälineet eristävät jo pienen lapsen kosketukselta.

Vaikka esimerkiksi pinnasänky ja vauvanvaunut kuuluvat nykyisin vauvaperheen vakiokalustoon, niiden historia on lyhyt.

”Meillä on eksoottinen kokeilu meneillään rikkaissa modernisoituneissa maissa: Lapsen pitää esimerkiksi oppia nukkumaan yksin jo hyvin pienenä omassa huoneessaan. Suomessa syliä ei ole annettu tarpeeksi. Meillä on ollut paljon lapsen eristämistä. On myös korostettu lapsen itsenäisyyttä”, Kinnunen sanoo.

Mäkelä pitääkin länsimaisia lastenhoitovälineitä vieraannuttavina.

”Miksi pitää lasta niin erillään itsestä? Kun vauva on liinassa tai repussa, hän tuntee ja kuulee, että tuossa on minun tuttu aikuinen, että minulla on hyvä olla”, Mäkelä huomauttaa.

Perhepeti on luonnollinen tapa lisätä läheisyyttä vauvan pieneen elämään

Jos kosketus vauvalle niin tärkeää, miksi eristää tämä vanhemmista yön ajaksi? Miksi lapset laitetaan hyvin varhain omiin huoneisiin nukkumaan?

”Perhepeti on ihmisen lähtökohtainen nukkumistapa. Lähes kaikissa kulttuureissa nukutaan perhepedissä”, Mäkelä huomauttaa.

Mutta entä turvallisuus? Eikö perhepeti lisää kätkytkuoleman riskiä?

Mäkelän mukaan vastuullinen vanhempi pystyy järjestämään perhepedin tavalla, joka ei lisää kätkytkuolemariskiä. Vanhempien tupakointi, alkoholin ja lääkkeiden käyttö, liian pehmeä patja tai ylimääräiset peitot sängyssä lisäävät jonkin verran vauvan kätkytkuolemariskiä silloin, kun lapsi nukkuu vanhempien vieressä. Jos nämä asiat otetaan huomioon, perhepeti on turvallinen.

Pitää myös muistaa, että kätkytkuolema on todella harvinainen ilmiö ja että perhepeti myös suojaa vauvaa.

”Lapsen lähellä nukkuminen vähentää vauvan hengityskatkoksia. Meidän lastemme on tarkoitus olla jonkun kanssa, joka hengittää katkotta. On lajeja, joissa äiti jättää välillä lapset yksin nukkumaan. Pennut ovat silloin hiljaa. Meidän vauvat eivät käyttäydy näin. Meidän pentujen itkukäyttäytyminen kertoo, että ne on tarkoitettu olemaan ihokosketuksessa”, Mäkelä summaa.

Kosketus voi olla toisille vaikeaa – varsinkin pojat vaarassa jäädä läheisyyden ulkopuolelle

Edelleen ajatellaan, että poikalapsi ei kehity normaaliksi, jos häntä pidetään vanhaksi asti sylissä. Asia on kuitenkin päinvastoin.

”Harry Harlowin jo 1950-luvulla tekemissä simpanssikokeissa kävi ilmi, että kosketusta saaneista poikasista tuli itsenäisiä ja sosiaalisesti lahjakkaita. Tuloksella on edelleen merkitystä pohdittaessa vaikkapa hyvää johtajuutta”, Kinnunen huomauttaa.

Yhdysvalloissa pedofiliapelko on johtanut siihen, että tarjolla on päiväkoteja, joissa lapsia ei kosketeta laisinkaan. Isän ja pojan välistä kosketusta voi puolestaan rajoittaa homoseksuaalisuuden pelko. Isälle saattaa olla vaikea pala koskettaa poikaa läheisellä ja hellällä tavalla, sillä suomalaisesta kulttuurissa miesten välinen kosketus on erittäin rajoittunutta.

”Uskottava heteromies on etäinen ja tunnekylmä. Mieheyden malli on pitkään rakentunut sen varaan, että kosketus ja tarvitsevuus siivotaan siitä pois. Onneksi meillä on nykyään myös muita malleja”, Kinnunen kertoo.

Miten vanhempi voi sitten koskettaa ja olla lähellä, jos kulttuuri ei anna siihen malleja ja on itsekin jäänyt lapseni vähälle kosketukselle?

Kinnunen neuvoo vanhempia pohtimaan omaa suhdettaan kosketukseen.

”Asia pitää oivaltaa. Monet kuvasivat tutkimukseni aineistossa, että he pakottivat itselleen pienen uuden kokemuksen esimerkiksi halaamalla työkaveriaan tai antamalla lapsenlapsen olla sylissä. Vaikka aluksi kosketus tuntuu oudolta, se alkaa tuntua mukavalta ja luontevalta, kun siihen tottuu”, Kinnunen sanoo.

Mitä mieltä olet artikkelista?