Viimeksi päivitetty 21.5.2026
Kun Ouva ja Ruuti alle parin vuoden seurustelun jälkeen kertoivat ystäväpiirilleen haluavansa lapsen, moni kehotti vielä odottamaan. Pariskunta tiesi kuitenkin itse, ettei heillä olisi lasta vielä vuoden tai kahdenkaan päästä.
Nyt hedelmöityshoitoja on käyty läpi neljä vuotta. Prosessia on mutkistanut se, että Ouva on nainen, Ruuti taas transmaskuliininen muunsukupuolinen. Pariskunta halusi lapsen siten, että Ruudilta kerättäisiin munasoluja, jotka hedelmöitettäisiin lahjoitetulla spermalla ja siirrettäisiin Ouvan kohtuun – näin lapsella olisi sekä geneettinen että biologinen vanhempi.
Julkisen terveydenhoidon puolella järjestely ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, sillä Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko ei ollut tehnyt linjausta siitä, oikeuttaisiko Ouvan ja Ruudin asema heidät hedelmöityshoitoihin.
Kun kuukaudet kuluivat eikä Palko ollut vieläkään tehnyt linjausta, Suomen yliopistollisten keskussairaaloiden lapsettomuushoitoklinikoiden ylilääkärit tekivät historiallisen päätöksen Palkon ohi: transmaskuliinisuus oikeuttaisi Ouvan ja Ruudin hedelmöityshoitoprosessiin.
Artikkeli jatkuu
Pahinta on epämääräisyys
Matka on ollut pitkä ja monivaiheinen, mutta Ouva ja Ruuti ovat yhtä mieltä siitä, että kaikki kohtaamiset prosessissa mukana olevien ammattilaisten kanssa ovat olleet lämpimiä. Sen sijaan näkymätön byrokratia ja epämääräinen odottaminen on ollut raskasta.
”Tiesimme esimerkiksi, että luovutettua spermaa pitää odottaa yhdeksän kuukautta, mutta sellaiset asiat eivät ole tuntuneet pahalta. Vaikeaa on kaikki sellainen epämääräinen odotus, joka liittyy esimerkiksi kuukautisten alkamiseen tai johonkin mystiseen byrokratiapäätökseen”, Ruuti toteaa.
Vaikka hoitojen läpikäyminen ei aina ole ollut helppoa, molemmat ovat onnistuneet pitämään toivoa yllä. He iloitsevat aidosti myös muiden sateenkaari-ihmisten lapsihaaveiden täyttymisestä, mutta myöntävät, että heteropariskuntien perheenlisäyksen puolesta iloitseminen on vaikeampaa.
”Sitä ajattelee väkisinkin, että heille lapsen saaminen on helpompaa, vaikka eihän se niin välttämättä ole. Välillä sitä kuitenkin miettii, että heterot voivat yrittää lasta vaikka joka ilta. Meille taas hedelmöityshoito on yksi ja ainoa mahdollisuus”, Ruuti toteaa.
”Toisaalta sateenkaarius suojelee meitä tässä vähän eri tavalla kuin heteropareja, kun ei tarvitse väkisin yrittää harrastaa seksiä tiettyinä ajankohtina. Sekin on kuulemma parisuhteelle tosi raskasta”, Ouva miettii.
Parisuhteessa ei olla lapsihaaveen takia
Oudoin lieveilmiö, jonka Ouva ja Ruuti ovat prosessin aikana kohdanneet, on liittynyt sperman tarjoamiseen.
”Vaikka olisit kuinka hyvä ystävä, älä tarjoa spermaa, jos sitä ei sinulta pyydetä! Se on outoa ja epäkohteliasta ja varma tie pois ystävälistalta. Lahjasoluista on hirveä pula, joten jos haluat toimia luovuttajana, mene virallista kanavaa pitkin”, he toteavat.
Haastattelua edeltävänä päivänä Ouvalle tehtiin alkionsiirto. Pariskunta on puhunut paljon mahdollisesta onnistumisesta, mutta he tiedostavat myös pettymyksen mahdollisuuden.
”Olen kuitenkin parisuhteessa etupäässä siksi, että haluan olla tämän ihmisen kanssa, enkä siksi, että haluaisin perheen. Ajatus lapsista on tullut meille vasta myöhemmin, joten siksi mahdollinen pettymys ei ehkä olisi niin murskaava,” Ouva kertoo.
”Olen samoilla linjoilla. Katsotaan pettymyskortti sitten jos se tulee, sitä ennen uskotaan onnistumiseen”, Ruuti lisää.
Adoptio ei ole vaihtoehto
Adoptiota pariskunta ei näe heille realistisena vaihtoehtona.
”Se on kallista ja vie tosi paljon aikaa. Suomessa se myös vaikeaa. Olen itse mielenterveyssyistä eläkkeellä, joten en varmasti ikinä saisi adoptiolasta. Tämä on se meidän ainoa korttimme”, Ouva toteaa.
Viiden vuoden päästä Ouva ja Ruuti toivovat viettävänsä ihan tavallista perhe-elämää.
”Meillä olisi pari viikoittaista harrastusta, esimerkiksi lastenjumppa ja jotain taiteeseen liittyvää. Tuossa lattialla olisi leluja ja eläisimme tietyn aikataulun mukaan. Olisi oma piha, mutta asuisimme pääkaupunkiseudulla”, Ruuti maalailee.
”Jos kaikki olisi täydellistä, meillä olisi kaksi lasta. Vaikka aluksi haaveilimme yhdestä lapsesta, nälkä on kasvanut syödessä”, Ouva lisää.
Jutun kirjoittamisen jälkeen Ouva ja Ruuti lähettivät toimitukseen sähköpostin, jossa he kertoivat raskaustestin olevan positiivinen.
