Lapsettomuutta hoidetaan lukuisin nykyaikaisin menetelmin, joiden ennuste on hyvä. Iso osa lapsettomuushoitoja läpikäyneistä saa lopulta lapsen. 

Viimeksi päivitetty 21.11.2022


Nykyaikaisia lapsettomuuden hoitomenetelmiä on paljon. Menetelmän valintaan vaikuttavat monet tekijät.

Anna Kivijärvi (Kuva: Ovumia)

”Lapsettomuuden hoitomuodon valinnassa otetaan huomioon naisen ikä, pariskunnan tai yksin lasta yrittävän toiveet, lapsettomuuden kesto sekä tietysti lapsettomuuden mahdolliset syyt, jos ne ovat tiedossa”, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna Kivijärvi listaa.

Kivijärvi toimii Ovumian Jyväskylän-klinikan vastaavana lääkärinä.

Yksityisellä hedelmöityshoitoklinikalla lasta yrittävien omat toiveet voidaan monesti ottaa joustavammin huomioon kuin julkisessa terveydenhuollossa.

”Siinä missä julkisella puolella hoidoissa on yleensä edettävä tietyssä järjestyksessä, yksityisellä klinikalla joitakin hoitoja voidaan harkinnan mukaan ohittaa. Ei tarvitse välttämättä edetä tietyssä järjestyksessä” Kivijärvi sanoo.

Lapsettomuushoidot suunnitellaan aina yksilöllisesti.

Koska lapsettomuuden syyt ovat moninaiset, lapsettomuutta ei voida hoitaa vakioiduilla pakettiratkaisuilla. Siksi hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti. Siksi myös hoitojen kesto voi vaihdella suuresti.

Tässä artikkelissa käydään läpi yleisimmät lapsettomuudessa käytettävät hoitomenetelmät.

Tabletteina tai pistoksina annettavan hormonihoidon tavoitteena on ovulaatio

Letrotsoli-tablettihoito kierron alkupuolella kestää yleensä 5 päivää

Naiselle tehtävien hormonihoitojen eli munarakkulan kypsytyshoitojen tavoitteena on saada aikaan ovulaatio.

Yleisin ongelma ovulaatiohäiriöiden taustalla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS, joskin on myös muita syitä, jotka saattavat selittää epäsäännöllisiä kuukautisia.

Joskus kuukautishäiriöiden taustalta voi löytyä esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö tai prolaktiinihormonin liikatuotantoa. Nämä vaivat hoidetaan kuntoon muulla lääkityksellä.

Hormonihoidot toteutetaan joko tablettilääkkeillä tai pistoksina. Näistä tablettilääkitys on tavallisin vaihtoehto.

Letrotsolin hoitovaste on hyvä. Ovulaatio saadaan tulemaan noin 80 prosentille lääkettä saaneista.

”Nykyisin tablettihoidossa on käytössä letrotsoli-niminen lääke, jota otetaan tavallisesti viisi päivää, kuukautiskierron 3.–7. päivinä”, Kivijärvi kertoo.

Letrotsolikuurin aikana estrogeenitasot käyvät ensin hieman matalammalla, minkä jälkeen aivolisäkkeestä erittyy enemmän munarakkulaa stimuloivaa hormonia.

”Koska estrogeenitasot putoavat väliaikaisesti, käytöstä voi hetkeksi seurata vaihdevuosioireita muistuttavia oireita. Ovulaation lähestyessä oireet kuitenkin väistyvät”, Kivijärvi sanoo.

Hoidon tavoitteena on, että munasarjaan kypsyisi 1–2 munarakkulaa, luonnollisen kierron tapaan. Tilannetta seurataan sekä ovulaatiotesteillä että ultraäänen avulla.

Letrotsolin hoitovaste on hyvä.

”Ovulaatio saadaan tulemaan noin 80 prosentille lääkettä saaneista” Kivijärvi kertoo.

Aivolisäkehormonia annetaan pistoksina

Jos letrotsolilla ei saada aikaan toivottua hoitotulosta tai jos munarakkulan kypsymishäiriön taustalta löytyy aivolisäkehormonien vajaus, silloin follikkelia stimuloivia hormoneja voi olla tarpeen antaa pistoksina.

”Pistokset aloitetaan kierron 2.–5. päivänä. Pistoksia annetaan päivittäin, ja samalla hoidon vaikutusta eli munarakkuloiden määrää ja kokoa sekä kohdun limakalvon paksuutta seurataan tarkasti ultraäänellä”, Kivijärvi kertoo.

Hormonihoidoissa yhdynnän ajoituksen on osuttava kohdilleen

Kypsä munarakkula ja sitä seuraava munasolun irtoaminen on hyvä alku, mutta ei tietenkään yksin riitä.

”Ovulaation aikaan siittiöiden on päästävä munatorveen hedelmöittämään munasolu”, Kivijärvi sanoo.

Munarakkulan kypsytyshoidoissa 70–85 % raskauksista alkaa ensimmäisten kolmen hoitokierroksen aikana.

Kivijärvi muistuttaa, että raskauden alkaminen on lopulta monen tekijän summa, aivan kuten silloinkin, kun raskautta yritetään ilman lääkityksiä.

”Se tiedetään, että yhden munarakkulan kypsytyshoitokerran aikana raskauden mahdollisuus on noin 10– 15 prosenttia”, Kivijärvi kertoo.

Terveyskirjaston mukaan munarakkulan kypsytyshoidoissa 70–85 % raskauksista alkaa ensimmäisten kolmen hoitokierroksen aikana.

Hormonihoidot ja kaksosraskauden mahdollisuus

Hormonihoitojen aikana seuranta on tärkeää. Seuranta toisaalta parantaa onnistumisen mahdollisuuksia ja toisaalta vähentää monisikiöraskauden riskiä.

Sekä letrotsoli- että gonadotropiinihoitojen tavoitteena on 1–2 kypsää munarakkulaa.

Jos munarakkuloita kypsyy hoitojen seurauksena kaksi, lasta yrittävän on harkittava, haluaako hän siinä kierrossa yrittää raskautta.

”Kaksosraskauden mahdollisuus tällaisessa tilanteessa on noin 5 prosenttia”, Kivijärvi kertoo.

Jos kaksosraskauden riskiä halutaan välttää, kondomia on syytä käyttää seuraavaan yrityskertaan saakka.

Lue lisää ovulaation induktiosta Ovumian sivuilta.

Lapsettomuutta saatetaan joutua hoitamaan myös kirurgisin menetelmin

Lapsettomuuden kirurgiset hoidot tehdään pääasiassa sairaaloissa.

”Leikkaushoitoa saatetaan tarvita esimerkiksi silloin, jos kohdussa on myoomia tai kookkaita polyyppeja”, Kivijärvi kertoo.

Leikkaushoitoon päädytään monesti myös silloin, jos munanjohtimet ovat nestetäytteiset ja vaurioituneet.

”Nestetäytteiset munanjohtimet voivat lisäksi haitata alkion kiinnittymistä. Siksi munanjohtimet saatetaan poistaa ennen IVF-hoitoja”, Kivijärvi kertoo.

Leikkaushoitoa saatetaan tarvita esimerkiksi silloin, jos kohdussa on myoomia tai kookkaita polyyppeja tai jos munanjohtimet ovat nestetäytteiset ja vaurioituneet.

Munanjohtimen tukos on tavallisimmin seurausta sairastetusta tulehduksesta, usein klamydiasta. Siksi mahdolliselta klamydiatartunnalta on tärkeää suojautua käyttämällä kondomia, ja jo saatu tartunta on tärkeää hoitaa kuntoon viivyttelemättä.

Milloin puhutaan hedelmöityshoidoista?

Lapsettomuuden hoitomenetelmistä varsinaisia hedelmöityshoitoja ovat sellaiset hoidot, joissa sukusoluja käsitellään kehon ulkopuolella laboratoriossa. Suomessa käytössä olevia hedelmöityshoitoja ovat inseminaatio, koeputkihedelmöitys sekä lahjasoluhoito.

Inseminaatio on yleinen menetelmä, kun sperman laatu on heikentynyt

Inseminaatio eli keinosiemennys tarkoittaa siittiöiden ruiskutusta kohtuun. Sitä käytetään ennen kaikkea silloin, jos sperman laatu on heikentynyt, mutta joskus myös silloin, kun lapsettomuudelle ei ole löytynyt syytä.

Pieni, lähinnä papakoetta muistuttava toimenpide tehdään mahdollisimman lähellä ovulaatiota, 12–42 tuntia kotona tehdyn positiivisen ovulaatiotestin jälkeen.

”Ennen inseminaatiota samana päivänä annetusta spermanäytteestä erotellaan hyvin liikkuvat siittiöt, jotka ruiskutetaan kohtuun. Näin kohtuun saadaan yhdyntään verrattuna iso määrä siittiöitä, joista osa menee munatorveen asti”, Kivijärvi kuvaa toimenpidettä.

Inseminaatio eli keinosiemennys tarkoittaa siittiöiden ruiskutusta kohtuun. Sen kuluessa kuluessa miehen on myös hyvä korjata elintapojaan, jos sellaiseen on tarvetta.

Inseminaatiota voidaan käyttää naisen luonnollisen kierron yhteydessä. Toisinaan inseminaatiohoitoon yhdistetään naisen hormonihoito.

Joskus myös mies saattaa hyötyä hormonilääkityksestä, jonka tavoitteena on sperman laadun parantaminen.

”Hoito kestää kuukausia, ja sen kuluessa miehen on myös hyvä korjata elintapojaan, jos sellaiseen on tarvetta – painonhallintaa, tupakoinnin lopettamista ja muita keinoja, joilla voi olla myönteinen vaikutus sperman laatuun”, Kivijärvi sanoo.

Naisen ikä vaikuttaa raskauden mahdollisuuteen

Kuten muidenkin hoitojen, myös inseminaation onnistumiseen vaikuttavat monet tekijät.

”Karkeasti ottaen onnistumisen mahdollisuus inseminaatiossa on noin 10–15 prosenttia. Parhaimmat mahdollisuudet ovat silloin, kun nainen on reilusti alle 40-vuotias. Sitä vanhemmilla mahdollisuudet ovat jo hyvin pienet”, Kivijärvi kertoo.

Inseminaatio tehdään yleensä muutaman kerran ennen mahdolliseen koeputkihedelmöityshoitoon siirtymistä.

Lie lisää inseminaatiosta Ovumian sivuilta.

Koeputkihedelmöityksen tavoitteena on saada useita hyviä alkioita

Koeputkihedelmöitystä eli IVF-hoitoa käytetään esimerkiksi silloin, jos naisen munatorvet ovat tukossa, tai siittiöiden määrä ei riitä inseminaatioon.

”Lisäksi 40 ikävuoden jälkeen koeputkihedelmöitykseen lähtemistä ei kannata pitkittää, sillä onnistumisen mahdollisuudet pienenevät nopeasti naisen ikääntyessä” Kivijärvi sanoo.

Koeputkihedelmöityshoitoprosessin aikana saadaan myös paljon arvokasta tietoa muun muassa alkion jakautumisesta. (Kuva: Ovumia)

Koeputkihedelmöitystä lyhyellä tai pitkällä kaavalla

Koeputkihedelmöityksessä hormonilääkityksen avulla pyritään kypsyttämään monta munasolua kerralla.

IVF-hoidoissa käytetään nykyisin kahdenlaista hoitokaavaa, joista toinen on lyhyempi, toinen pidempi.

Lyhyemmässä hoidossa nainen aloittaa gonadotropiinipistokset kuukautiskierron 2. päivänä, ja munasolut kerätään noin kahden viikon kuluttua kuukautisten alkamisesta.

Pidemmällä kaavalla toteutetussa hoidossa naisen munasarjojen oma toiminta pysäytetään ensin ja vasta sen jälkeen aloitetaan munarakkuloita kasvattava hormonilääkitys.

Yksiselitteisiä perusteita hoitoversion valinnalle ei ole.

”Lääkäri arvioi kokonaistilanteen ja kokemuksensa pohjalta, kumpi menetelmä kulloinkin käsillä olevassa tapauksessa voisi olla parempi”, Kivijärvi sanoo.

Munasolut kerätään talteen emättimen kautta

Hormonijakson jälkeen kypsät munasolut kerätään.

”Keräys tapahtuu niin, että emättimeen laitettavan ultraäänianturin ohjaamana tehdään pistot emättimen nurkista munasarjoihin. Sopivan kokoisista munarakkuloista neste imetään talteen ja toivotaan, että mahdollisimman monesta rakkulasta saataisiin myös se munasolu”, Kivijärvi kuvaa toimenpidettä.

Laboratoriossa munasolut hedelmöitetään siittiöillä samana päivänä. Hedelmöityksen jälkeen ne jätetään jakautumaan muutamaksi päiväksi.

Koeputkihedelmöityksessä saadaan usein myös lisätietoa lapsettomuuden syistä

Koeputkihedelmöityshoitoprosessin aikana saadaan myös paljon arvokasta tietoa.

”Tässä vaiheessa selviää joskus esimerkiksi se, että alkion jakautumisessa on ongelmia tai että siittiösolut eivät pääse kunnolla munasolun sisälle. Näiden löydösten pohjalta voimme entistä valistuneemmin suunnitella hoidolle jatkoa”, Kivijärvi kertoo.

Jos esimerkiksi kävisi ilmi, että siittiösoluilla on ongelmia päästä munasoluun, voidaan avuksi ottaa ICSI eli mikroinjektio. Siinä siittiösolut ruiskutetaan suoraan munasolujen sisään.

Koeputkihedelmöityksen – kuten muidenkin lapsettomuushoitojen – onnistumiseen vaikuttaa eniten naisen ikä.

Hedelmöitetty munasolu eli alkio siirretään kohtuun

Muutaman päivän kuluttua munasolujen keräämisen jälkeen alkio siirretään kohtuun.

”Ohut ja pehmeä katetri viedään kohtuun. Katetrissa on pieni nestepisara, jossa on mukana myös alkio. Kohdussa alkion pitää osata jatkaa jakautumistaan ja kiinnittyä kohdun seinämään. Kaksi viikkoa keräyksen jälkeen tehdään raskaustesti, jotta nähdään, onko raskaus alkanut”, Kivijärvi kuvaa.

Koeputkihedelmöityksen – kuten muidenkin lapsettomuushoitojen – onnistumiseen vaikuttaa eniten naisen ikä.

THL:n Hedelmöityshoidot 2020–2021 -raportin mukaan alle 30-vuotiaiden keskuudessa koeputkihedelmöitys eteni synnytykseen 35,7 prosentissa tehdyistä alkion siirroista. Yli 40-vuotiaiden kohdalla luku oli 17 prosenttia.

Lue lisää koeputkihedelmöityshoidoista Ovumian sivuilta.

Pakastetun alkion siirto tehdään joko luonnollisessa kierrossa tai lääkityksellä tuettuna

Jos raskaus ei ala ensimmäisen koeputkihedelmöityshoidossa tehdyn alkionsiirron jälkeen tai jos alkanut raskaus päättyy keskenmenoon, uutta raskautta voidaan yrittää pakastetulla alkiolla.

On hyvä, jos ensimmäisellä IVF-hoidossa saadaan useita hyviä alkioita. Jos ensimmäisellä hoitokerralla ei tärppää, toiseen yritykseen on helpompi lähteä, kun koko hoitoprosessia ei tarvitse aloittaa alusta. (Kuva: Ovumia)

”Tästä syystä onkin hyvä, jos ensimmäisellä IVF-hoidossa saadaan useita hyviä alkioita. Jos ensimmäisellä hoitokerralla ei tärppää, toiseen yritykseen on helpompi lähteä, kun koko hoitoprosessia ei tarvitse aloittaa alusta”, Kivijärvi sanoo.

Onnistumisprosentti pakastealkion siirrossa onkin hyvin lähellä tuoresiirtojen onnistumisprosenttia.

Nykyaikainen alkioiden pakastusmenetelmä on hyvä: suurin osa alkioista kestää hyvin niin pakastuksen kuin sulatuksen. Onnistumisprosentti pakastealkion siirrossa onkin hyvin lähellä tuoresiirtojen onnistumisprosenttia.

Lahjasolujen käyttö eli hoidot luovutetuilla sukusoluilla tai alkioilla

Jos hoitoyritykset omilla sukusoluilla eivät tuota toivottua tulosta tai omia soluja ei ole mahdollista käyttää, raskautta on mahdollista yrittää myös lahjoitetuilla munasoluilla, siittiöillä tai alkioilla.

”Naisen varhaiset vaihdevuodet tai yli 43 vuoden ikä on monesti syy lahjoitettujen munasolujen käyttöön. Luovutettuja siittiöitä tarvitaan lisäksi itsellisten naisten ja naisparien hoidoissa”, Kivijärvi kertoo.

Lahjasoluhoitoihin lähteminen on iso päätös.

Naisen varhaiset vaihdevuodet tai yli 43 vuoden ikä on monesti syy lahjoitettujen munasolujen käyttöön.

”Tärkeä osa hoitoa Ovumiassa onkin lahjasoluneuvonta, jossa käydään huolellisesti läpi, mitä päätös merkitsee niin henkilökohtaisesti, oikeudellisestii kuin lääketieteellisesti”, Kivijärvi sanoo.

Vuonna 2020 luovutetuilla sukusoluilla tehtyjen hoitojen osuus kaikista hoidoista oli 22 prosenttia. Vuonna 2021 luovutetuilla sukusoluilla tehtyjen hoitojen osuus hedelmöityshoidoista kasvoi lähes neljännekseen.

Henkiseen jaksamiseen saa Ovumiassa myös tukea hoitojen ohessa

Hoitojen läpikäyminen on monelle henkisesti raskasta aikaa.

”Hoitojen onnistuminen jännittää ja stressaa. Myös lapsettomuuden suru ja siihen monesti liittyvät syyllisyyden tunteetkin on käsiteltävä. Lisäksi koko parisuhde voi olla hoitojen aikana koetuksella. Kannattaa yrittää pitää puhekanavat puolison kanssa auki ja antaa läheisten auttaa”, Kivijärvi sanoo.

Lapsettomuushoidoissa Ovumiassa käyvän kannattaa kysyä myös klinikalla tarjottavista psykologin palveluista.

Myös hoitoihin liittyvät riskit saattavat aiheuttaa huolta ja stressiä.

Tärkeä IVF-hoidossa käytettäviin hormoneihin liittyvä riski on OHSS eli munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä, joka voi oirehtia vatsakipuna, turvotuksena, pahoinvointina ja harvemmin hengitysvaikeuksina.

OHSS:ssä munarakkulat täyttyvät uudelleen nesteellä, jolloin munasarjat kasvavat ja kipeytyvät. Vakavammissa tilanteissa nestettä voi kertyä erityisesti vatsaonteloon.

Riski liittyy mihin tahansa ovulaation aikaansaamiseksi käytettyyn lääkkeeseen.

Lievä OHSS on melko yleinen, mutta vaikeana sitä esiintyy alle yhdessä prosentissa hoitokerroista.

”Kaikki hedelmöityshoitoihin liittyvät riskit käydään totta kai huolellisesti läpi lapsettomuushoitoihin hakeutuneiden kanssa ennen päätöstä hoitoihin lähtemisestä”, Kivijärvi sanoo.

Ovumian lapsettomuushoidoista voit lukea lisää Ovumian verkkosivuilta

Lähteet: Ovumia: Hedelmöityshoidot-opas, THL, Terveyskirjasto

Mitä mieltä olet artikkelista?