Viimeksi päivitetty 5.12.2022
Vuonna 2021 Suomessa oli 401 munasolujen luovuttajaa. Määrä on selkeästi suurempi kuin aikaisempina vuosina, mikä kertoo ilahduttavasti ihmisten kasvavasta innosta auttaa.
Munasolujen luovuttajiksi ryhtyvätkin Ovumian Helsingin-klinikalla työskentelevän naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maria Tuomisen mukaan he, jotka yksinkertaisesti haluavat tehdä niin.
”Kyllä se lähtee puhtaasta auttamisen halusta. Saa tehdä jotain, josta on pieni vaiva itselle, mutta suuri apu toiselle”, Tuominen sanoo.
Lisää luovuttajia kuitenkin tarvitaan, jotta mahdollisimman monen jo pitkään lapsesta haaveilleen toive kävisi toteen. Tuominen kannustaakin munasolulahjoitusta harkitsevaa olemaan yhteydessä matalalla kynnyksellä.
”Kannattaa olla rohkeasti yhteydessä, niin voimme yhdessä pohtia, voisitko sopia lahjoittajaksi. Yhteydenotto ei tietenkään sido mihinkään, jos lahjoittaminen ei lopulta tunnukaan omalta jutulta”, Tuominen sanoo.
Kuka voi ryhtyä munasolujen luovuttajaksi?
Munasolujen luovutus ei vaadi tiettyä elämänvaihetta. Luovuttaa voivat niin lapsettomat kuin omat lapsensa jo saaneet.
”Munasolujen lahjoittamista varten läpikäytävä hoito ei vaikuta naisen omaan hedelmällisyyteen, joten senkään puolesta oman lapsiluvun ei välttämättä tarvitse olla täynnä ennen lahjoittajaksi ryhtymistä. Osa käy luovuttamassa omien lasten välissä”, Tuominen kertoo.
Ikärajat luovuttamiselle kuitenkin on. Munasolujen lahjoittajan on oltava vähintään 20-vuotias. Toisaalta yli 35-vuotiaita ei voida ottaa lahjoittajiksi – painavista syistä.
”Ikääntymisen myötä munasolujen laatu huononee, keskenmenot yleistyvät ja raskauden alkamisprosentti hoidoissa on hieman matalampi. Kaikilla 34- tai 35-vuotiaillakaan ei enää ole riittävää munasolureserviä hoitoihin. Ikä tekee tehtävänsä silloinkin, vaikka itse olisi aikoinaan tullut helposti raskaaksi”, Tuominen sanoo.
Munasolujen luovuttajan on oltava perusterve, savuton ja päihteetön. Lisäksi runsas yli- tai alipaino sekä perinnölliset sairaudet voivat olla este luovutukselle. Myös mahdollinen oman lapsen imetys täytyy ensin hoitaa loppuun.
Tavallisimmat Tuomiselle esitettävät kysymykset koskevat munasolujen lahjoittamista harkitsevan mahdollisesti käytössä olevia ehkäisymenetelmiä.
”Halutaan tietää, onko kierukka tai ehkäisykapseli este luovuttamiselle. Kummastakaan ei ole haittaa, eli niin kierukan kuin kapselin käyttäjät voivat ryhtyä munasolujen lahjoittajiksi”, Tuominen kertoo.
Tutustu tarkemmin munasolujen luovutuksen reunaehtoihin Ovumian sivuilla.
Näin munasolujen luovutus tapahtuu – alkukartoituksesta lopputarkastukseen
Munasolujen lahjoittaja käy läpi prosessin, joka alkaa alkukartoituksesta ja ensikäynnistä, ja päättyy munasolujen keräykseen ja lopputarkastukseen.
”Koko prosessiin tutkimuksineen ja hoitoineen menee tyypillisesti muutama kuukausi. Toisaalta monella ei olekaan mikään kiire. Joku saattaa tulla ensikäynnille ja jatkaa itse luovutukseen vaikkapa puoli vuotta myöhemmin. Aikataulu totta kai rakennettaan lahjoittajan omaan elämään ja muihin menoihin sopivaksi”, Tuominen sanoo.
Munasolujen lahjoittaja saa tutkimus- ja hoitoprosessin aikana arvokasta tietoa myös omasta lisääntymisterveydestään.
”Tutkimuksissa selviää, kuinka suuri on lahjoittajan munasolureservi. Jotta munasolujen luovutukseen voidaan edetä, on reservin oltava normaali suhteessa luovuttajan ikään”, Tuominen kertoo.
Munasolujen lahjoittajasta pidetään Ovumiassa hyvää huolta myös sen jälkeen, kun munasolut on kerätty talteen.
”Kaikilla munasoluja lahjoittaneilla on mahdollisuus jälkitarkastukseen noin neljä viikkoa munasolujen keräämisen jälkeen. Suurin osa lahjoittajista toipuu nopeasti ja ilman komplikaatioita”, Tuominen kertoo.
Munasolujen luovutus – koko prosessi vaihe vaiheelta:
- Ensitapaaminen: terveystarkastus, verikokeet, neuvonta
- Lääkärikäynti: yksilöllinen hoitosuunnitelma ja hoitosopimuksen allekirjoitus
- Munasolujen kypsytys: noin 10 päivää hormonipistoksia
- Munasolujen keräys: klinikalla paikallispuudutuksessa, minkä lisäksi annetaan suonensisäisesti kipulääkettä ja rauhoittavaa lääkettä
- Jälkitarkastus: varmistetaan, että kaikki on kunnossa
Lue vaiheista tarkemmin Ovumian sivuilta.
Hormonitoiminta palaa normaaliksi pian luovutuksen jälkeen
Munasolujen lahjoittamiseen liittyvät riskit ovat yleensä vähäisiä, sillä lahjoittajiksi hyväksytään vain ne naiset, joille munasolujen luovuttamisen ei katsota aiheuttavan terveyshaittoja.
Hoidoilla ei myöskään ole vaikutusta lahjoittajan omaan hedelmällisyyteen tai hormonitoimintaan hoitojen jälkeen:
Munasarjoja stimuloidaan kasvattamaan kyseisessä kuukautiskierrossa kehittymässä olevat munarakkulat ja kypsyttämään niiden sisällä olevat munasolut hedelmöittymiskykyisiksi.
”Stimulaatiossa siis hyödynnetään vain ne munasolut, jotka kierron aikana ovat joka tapauksessa kehittymässä”, Tuominen täsmentää.
Munasolujen keräys on Ovumian lääkäreille jokapäiväinen ja tuttu toimenpide, johon liittyvien komplikaatioiden yleisyys on alle prosentin.
Koska munasarjojen stimulaatio tapahtuu samalla tavalla kuin normaalissa koeputkihedelmöityshoidossa, hyperstimulaation riski – tilanne, jossa naisen elimistö reagoikin hormonihoitoon tavallista voimakkaammin – koskee myös munasolujen lahjoittajia. Yleensä näissäkin tilanteissa lääkkeeksi riittää lepo ja kotihoito.
Munasolujen luovutuksesta aiheutuneet kulut korvataan
Suomessa ei sukusolujen luovutuksesta saa maksaa palkkiota – sen kieltää hedelmöityshoitolaki.
Lahjoittajia motivoi siten ennen kaikkea vilpitön halu auttaa tahattomasti lapsetonta.
”Munasolujen vastaanottajillekin on tärkeää, että lahjoittaja on liikkeellä auttamisen halusta eikä ansaintatarkoituksessa”, Tuominen sanoo.
Munasolujen luovuttajalle maksetaan kilometrikorvaus ja Kelan päiväraha mahdollisine lapsikorvauksineen jokaiselta kerralta, kun luovuttaja käy klinikalla. Munasolujen keräyspäivältä maksetaan epämukavuuskorvaus. Lue aiheesta lisää Ovumiasta.
Lahjasolujen vastaanottaja saa tietää luovuttajasta vain muutamia ulkoisia ominaisuuksia.
Hedelmöityshoitolain mukaan luovuttajasta voidaan kertoa munasolun vastaanottajalle ainoastaan tietoja, jotka kuvaavat tämän ihon, silmien ja hiusten väriä, pituutta sekä etnistä alkuperää. Muiden tietojen eteenpäin luovuttaminen on kielletty.
”Toisille lahjasoluilla hoidettaville luovuttajan ulkoiset ominaisuudet merkitsevät enemmän, toisille vähemmän – todella paljon riippuu ihmisestä. Jokainen ihminen on joka tapauksessa oma yksilönsä, eikä etukäteen voida varmuudella tietää, minkä näköinen tuleva lapsi on”, Tuominen sanoo.
Lisäksi lahjoittaja saa halutessaan tietää, onko hänen lahjoittamillaan soluilla tehdyistä hoidoista alkanut raskaus.
Kun lahjasoluhoidoista syntynyt lapsi täyttää 18 vuotta, hänellä on lain mukaan oikeus saada tietää sukusolujen lahjoittajan henkilöllisyys. Laki on ollut voimassa vuodesta 2006, joten asia on hyvin niin munasolujen kuin siittiösolujen lahjoittajien tiedossa.
Täysi-ikäiseksi varttunut saa tiedon Valvirasta koodilla, joka jokaiselle sukusolujen lahjoittajalle luodaan luovutuksen yhteydessä. Koodin hän puolestaan saa siltä hedelmöitysklinikalta, jossa vanhemmat ovat olleet hoidettavina.
Koodin saamiseen tarvitaan virkatodistus, joka todistaa, että taustojaan selvittelevä todellakin on hedelmöityshoidoissa käyneiden lapsi.
Lue lisää munasolujen luovuttamisesta Ovumian sivuilta.
Lähteet: Hedelmöityshoitolaki, Hedelmöityshoidot 2020–2021
Lue myös:
