Lukeminen on ollut rakas harrastukseni niin kauan kuin muistan. Toivon siirtäväni lapsilleni rakkauden lukemiseen, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että joskus luemme viikkotolkulla samaa kirjaa.

Viimeksi päivitetty 20.4.2018

Olen aina lukenut paljon, joten myös lapsille lukeminen on minulle luontevaa ja tärkeää. Esikoiseni ollessa vauva ja pikkutaapero odotin kuin kuuta nousevaa, että pääsisin lukemaan hänelle oikeita tarinoita kuvasanakirjojen ja luukkukirjojen sijaan.

Pitkään häntä kiinnosti enemmän kirjojen repiminen ja maistelu kuin satujen kuuntelu, mutta lopulta sekin päivä koitti, kun saatoimme pesiytyä sohvannurkkaan ihan oikeasti lukemaan.

Lentsikoita illasta toiseen

Lukutaipaleellamme on ollut monenlaisia vaiheita. Kolmevuotiaana lapsella oli vaihe, jolloin hän halusi kauhukseni saman kirjan iltasaduksi joka ilta. Kirja oli satasivuinen Disneyn Lentsikat 2, ja luimme sitä viikkotolkulla: välillä osissa, välillä yhdeltä istumalta. Joskus yritin oikaista ja jättää joitakin lauseita lukematta, mutta lapsi tunsi kirjan niin hyvin, että huomasi kieroiluni heti.

Kiltisti kuitenkin luin tuota samaa kirjaa illasta toiseen. En halunnut tappaa lapsen lukuinnostusta kieltäytymällä lukemasta kirjaa, joka oli hänelle niin mieleinen. Uskoin vaiheen menevän ohi ennemmin tai myöhemmin, ja sillä välin uppouduimme yhä uudelleen Dusty-lentokoneen ja Pena-helikopterin seikkailuihin.

Yhdessä vaiheessa luimme Lentsikat-kirjaa viikkotolkulla, uudelleen ja uudelleen. Pikku Karhun tarinat oli myös oma suosikkini lapsena.

Sadepäivän huojuva kirjakasa

Sekin päivä koitti, kun Lentsikat ei enää valikoitunut saduksi joka ainut ilta. Saatoimme lukea taas monipuolisesti monenlaista lastenkirjallisuutta: Tammen kultaisia kirjoja, aakkosrunoja ja muita loruja, Onni-poika– ja Tomppa-kirjoja, Pikku Karhun seikkailuja – joka muuten oli myös yksi omista suosikeistani lapsuudessani.

Sadepäivänä saatoimme kantaa makuuhuoneeseen huojuvan kasan kirjoja ja nauttia niistä yhdessä, yksi toisensa jälkeen. “Toinen”, lapsi pyysi, kun yhden kirjan takakansi sulkeutui.

Lukulakko yllätti

Sitten yhtäkkiä lapsi ei enää halunnutkaan kuunnella satuja. “Lukeminen on tylsää, pelataan mieluummin”, hän sanoi ilta illan jälkeen, ja minä olin suruissani. Lautapelien pelaaminen on toki mukavaa, mutta lukemisen rinnalla – ei sen sijaan.

En ollut valmis luopumaan lukuhetkistämme, mutten toisaalta halunnut painostaa ja tehdä lukemisesta ei-toivottua pakkopullaa. Niinpä pelasimme yhä enemmän ja luimme yhä vähemmän.

Kirjat kiinnostavat taaperoa, vaikka pitkiä satuja hän ei vielä jaksakaan kuunnella.

Sisko lukee veljelle

Onneksi tytärpuoleni kantoi kirjoja luettavakseni aina meillä ollessaan vaikka osasi jo itsekin lukea. Tatun ja Patun kommelluksiin tutustuessamme esikoiseni saattoi nyrpistellä nenäänsä, mutta jäi kuitenkin kuuloetäisyydelle hengailemaan.

Pian hän jo istui vieressämme, ja myöhemmin kuulin hänen pyytävän siskoltaan, että tämä lukisi hänelle. Nojatuolissa vierekkäin, saman peiton alla kirja käsissään istuva kaksikko oli varsin sympaattinen näky.

Ikea-kassillinen kirjoja

Niin päättyi esikoiseni lukulakko, äidin suureksi iloksi. Nykyisin kirjastoreissuilla mukaan tarttuu taas Ikea-kassillinen luettavaa, vaikka joka kerta vannotan että nyt otetaan vain muutama kirja.

Sohvalla kainalossani hän kuuntelisi vaikka kuinka monta satua – niin monta, että lopulta kurkkuni kuivuu ja ääneni käheytyy. Toisinaan hän saattaa vieläkin näennäisesti vastustaa lukemista ja ehdottaa sen tilalle muuta tekemistä, mutta kun pääsemme vauhtiin, mikään määrä kirjoja ei olisi tarpeeksi.

Lukemisen lukemattomat hyödyt

Perheemme pienimmät eivät vielä jaksa kunnon satuja juuri kuunnella, mutta on ihana tietää, että ennemmin tai myöhemmin pääsen sukeltamaan kirjojen ihmeelliseen maailmaan myös heidän kanssaan. Toivon, että osaan siirtää kaikille lapsillemme rakkauden kirjoihin ja lukemiseen.

Onhan lukeminen paitsi parasta ajanvietettä, myös hyödyllistä lukemattomin tavoin. Se muun muassa kehittää empatiakykyä, kasvattaa sanavarastoa, vähentää stressiä ja jopa pidentää elinikää.

Tarinarikasta lukemisen viikkoa!

Paljonko teillä luetaan? Mitkä ovat lastenne lempikirjoja? Tule keskustelemaan lukemisesta foorumille: Paljonko teillä luetaan?

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

 

Mitä mieltä olet artikkelista?