Älämölö. Kailotus. Jatkuva mölinä. Neljästä lapsesta lähtee ääntä, ja joskus se on liikaa korvaparoilleni. Äitiys onkin opettanut minut arvostamaan hiljaisuutta.

Viimeksi päivitetty 13.4.2018

Jos jotain en osannut arvostaa tarpeeksi aikana ennen lapsia, niin hiljaisuutta. Sitä että kuuli omat ajatuksensa ja pystyi jopa vaihtamaan niitä toisen aikuisen kanssa ilman, että joku kailotti oman asiansa puheeni päälle. Sitä, että taustahäly oli oikeasti taustahälyä eikä kaikki muut äänet alleen jyräävää huutoa.

Kailotusta keuhkojen täydeltä

Meillä ei asu hiljaisia lapsia. En tiedä, onko sellaisia olemassakaan, mutta luulisin että ainakin vähän hiljaisempia on. (Pakko olla!)

Rakastan lapsiamme yli kaiken, mutta joskus toivoisin, että he olisivat hieman vähemmän kovaäänisiä. Että he voisivat joskus esittää edes yhden asian normaalilla äänenvoimakkuudella – kailottamatta keuhkojen täydeltä.

Isoimmat lapsemme osaavat kyllä hallita ääntään ja jopa kuiskata pyydettäessä, mutta se taito tuppaa unohtumaan heti, kun innostus valtaa alaa heidän pienissä kehoissaan. Ja sehän tapahtuu usein, ja jos ei innostus, niin joku muu äänenvoimakkuutta nostattava tunne, kuten suuttumus, suru tai ilo. Tylsyydenkin voi ilmoittaa volyymia säästelemättä: “ÄIIIITIII, MULLA EI OO MITÄÄN TEKEMISTÄ!”

Eteläeurooppalainen mummelimme

Taaperomme on kuin eteläeurooppalainen mummeli puhekulttuurinsa kanssa: Jos hänen viestiään ei ymmärretä, hän sanoo sen kovempaa. Ja kovempaa. JA KOVEMPAA.

Äänekkäimmillään hän on luonnollisesti suuttuessaan – nimitykset lentolisko ja ihmissirkkeli ovat syystä ansaittuja – mutta huutaminen on hänelle muutenkin ihan tavallinen kommunikointitapa.

Viimeksi eilen paikansin hänet ja äitini Citymarketin toisesta päästä vain taaperon “puheäänen” perusteella.

Viholliseni huuliharppu ja nokkahuilu

Oma lukunsa on tietysti (äänihuulten lisäksi) kaikki se muu, millä voi saada meteliä aikaan. Voi hakata leluvasaralla kaapinovea, ajaa potkuautolla rallia ympäri taloa, kilkuttaa haarukalla lautasta, paiskoa suutuspäissään ovia.

Ja ah, ääntä pitävät lelut – nuo joka vanhemman suosikit! Kukapa ei nauttisi leluauton sävelmästä kuultuna 37 kertaa päivän aikana?

Kuusivuotias sai joululahjaksi taas uuden meteliä pitävän pelin. Eipähän pääse ääni loppumaan tästä talosta.

Älkäämme unohtako myöskään huuliharppua ja nokkahuilua, noita musiikkikasvatuksen helmiä, jotka tarpeeksi rääkättyinä saattavat mystisesti kadota jäljettömiin, jopa pariksi viikoksi.

Kuulosuojaimet ja vessapako

Kuulosuojaimien esiin kaivaminen ei ole mikään liioiteltu juttu, kun vauva ja taapero karjuvat kuorossa, ja yrität saada ajateltua yhden ajatuksen loppuun.

Joskus olen myös sulkeutunut hetkeksi vessaan, mutta kahvan renkutus ja “Avaa!” -huudot pitävät huolen siitä, ettei ympäristö pääse käymään liian hiljaiseksi.

Hiljaisuutta kuunnellen

Siksi onkin ihanaa, kun kello lyö yhdeksän ja kaikki alaikäiset nukkuvat (ainakin toivottavasti). Vasta lasten myötä olen oppinut kuuntelemaan hiljaisuutta. Ennen siinä ei ollut mitään ihmeellistä – nyt todellakin on.

Harvoin haluan pilata sitä edes musiikilla. Haluan vain olla ja nauttia siitä mitä EI kuulu: kiljahtelua, huutoa, vastalauseita, yleistä mölinää.

Kesä tuo helpotuksen

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, sanotaan. Tietysti mahtuu. Minun päähäni sitä ei vain aina meinaa mahtua määräänsä enempää.

Onneksi kevät etenee koko ajan ja ulkona vietetään viikko viikolta enemmän aikaa. Ulkona äänet hajoavat eri tavalla kuin neljän seinän sisällä sinkoillessaan.

Sitä odotellessa – kuulosuojaimet tukevasti päässä.

Mölistäänkö teillä jatkuvalla syötöllä? Sattuuko sinua jo korviin? Tule kertomaan kokemuksesi foorumille: Lasten jatkuva metelöinti – miten kestätte?

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

 

 

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA