Lasten kesäloma, puoliso töissä ja sinä yksin vastaamassa loma-arjesta? Tuttu tilanne meilläkin. Yhteinen aika on toki ihanaa, mutta ajoittain myös kamalan stressaavaa. Miten siitä sitten selviää? En minä vain tiedä, mutta joitakin selviytymisvinkkejä on ollut pakko kehitellä. Lue ne jutusta ja kerro omasi!

Viimeksi päivitetty 29.6.2019

Lasten kesäloma – ihanaa yhteistä aikaa pikku kullannuppujen kanssa? Vai kitinää ja kirkunaa aamusta iltaan, viihdytystoimistona toimimista ja loputonta ”Mulla ei oo mitään tekemistä” -marinaa? Kuulopuheiden perusteella jälkimmäinen skenaario on se, mitä lomalaisten vanhemmat pelkäävät ainakin etukäteen. Niin myös minä.

Kun on tottunut suht sujuvaan eskari- ja päiväkotiarkeen, jolloin etätöiden tekoani terrorisoi vain yksi alle 2-vuotias, kolmen–neljän lapsen läsnäolo aamusta iltaan voi saada tuskanhien kihoamaan otsalle. Lapset jäivät kesälomalle viikko sitten, ja kyllä, voin myöntää auliisti, että ajatus kuudesta viikosta kotona heidän kanssaan aiheutti (ja aiheuttaa edelleen) aikamoisia pakokauhun tunteita. Olen ollut jopa kateellinen puolisolleni, joka ”saa” lähteä joka aamu työpaikalleen kahdeksaksi tunniksi, vaikka hyvin tiedän, ettei sekään herkkua ole.

Välillä tuntuu, että halkean

Miten selvitä kuopuksen takertuvuudesta, 3-vuotiaan tulisuudesta ja 7- ja 9-vuotiaiden näsäviisastelusta ja menohaluista päivästä toiseen ainoana aikuisena? En tiedä vieläkään. Ajoittain tuntuu, etten ehkä selviä. Ajoittain meillä taas on ihan mukavaa – niin kuin tänään aamiaispöydässä, kun juttelimme palovammoista ja vuorikiipeilystä ja mustasta surmasta (!) sulassa sovussa. Tai kun menimme vähän isompaan leikkipuistoon vähän kauemmas kotoa, ja isotkin viihtyivät niin hyvin, ettei heitä olisi saanut kotimatkalle ollenkaan.

Nuuskamuikkusen ampuminen jousipyssyllä viihdytti kahta isointa lasta leikkipuistossa.

Mutta sitten taas välillä, kun kaksi pienintä karjuu päät punaisina ja kaksi isointa valittaa ja vaatii sitä, tätä ja tuota, tuntuu, että halkean. Kun kolmevuotias kaataa kiukuspäissään tahallaan maitomukinsa tai kun joku on koko ajan toisen kurkussa kiinni. Kun jatkuvasti jonkun suusta kuuluu ”Äiti, toi tönii!” tai ”Äiti, tuu tänne!” tai kun en voi käydä edes vessassa ilman, että joku ryskii ovea ja kyselee perääni.

Raskas loma-arki

Lasten kanssa on ajoittain ihan todella raskasta. (Ja tähän en kaipaa yhtään jeesustelua siitä, että miksi sitten halusin lapsia, jos en jaksa heidän kanssaan olla.) Siksi loman suoma yhden vanhemman arki, jossa lapset ovat paikalla 24/7 voi ja saa tuntua ajatuksena kauhistuttavalta. Ja saa se sitä olla muutenkin kuin ajatuksen tasolla. Meillä ainakin on, ajoittain.

Mutta miten siitä sitten selviää järjissään? En ole varma. Mutta on keinoja, joilla helpottaa hieman tarpeiden, vaatimusten ja yleisen härdellin täyteisiä lomapäiviä. Seuraavat jutut ovat toimineet meillä, ainakin välillä.

Viisi tapaa saada päivä kulumaan

Pois neljän seinän sisältä. Mikään ei ole hermoja raastavampaa kuin viettää koko päivä sisällä lapsilauman kanssa. Kotimme on liian pieni tähän (en tiedä, onko tarpeeksi suuria koteja olemassakaan). Seinät yksinkertaisesti kaatuvat päälle ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin. Onneksi kesällä elintila laajenee luonnostaan, kun lämpimämpi sää tekee pihasta vähän kuin olohuoneen jatkeen. Lapset nauttivat, kun rutiininomaiset toimet, kuten ruokailut, siirretään ulos, ja minua syömissotkut stressaavat jostain syystä vähemmän pihalla kuin keittiössä.

Paljon viihdykettä pihalle. Lapset toki keksivät pihalla monenlaista puuhaa, mutta viihtyvyyttä voi myös parantaa hankkimalla erilaisia viihdykkeitä pihalle. Kroketti, koripallokori, jalkapallomaalit, puumaja, uima-allas vesileluineen, frisbeet, katuliidut, pomppupallot ja muut härvelit ovat pelastaneet meillä monta tylsää hetkeä. Parhaimmillaan lapset viihtyvät niin hyvin pihapelien ja -leikkien parissa, että saan itse istahtaa hetkeksi ihan vain nauttimaan auringosta.

Retkiä sinne sun tänne. Pihakaan ei pelasta pitkiä päiviä, joina lapset keskittyvät lähinnä ärsyttämään toinen toisiaan ja minua. Vaikka lähteminen neljän lapsen kanssa on aina stressin aihe sinänsä, kotoa poistuminen yleensä katkaisee päivän (ja riidat) mukavasti ja tuo tervetullutta vaihtelua loma-arkeen. Retkien ei tarvitse suuntautua sen kauemmas kuin vähän harvemmin vierailtuun leikkipuistoon tai kaupunkiin föriajelulle. Tärkeintä on, että kaikki saavat välillä vähän muuta katseltavaa kuin toistensa naamat.

Retkikohteeksi riittää vaikka vuohiaitaus. Sellainen löytyy Turun Kupittaanpuistosta.

Pienimuotoiset kesäkekkerit. Kotona oloonkin saa vaihtelua, kun kutsuu muita lomalaisia kylään. Kesällä voi pistää pystyyn vaikka pienet pihajuhlat, jolloin ei tarvitse stressata kodin siisteydestä. Lapsilla yleensä riittää tekemistä, kun kylään tulee leikkikavereita, eikä tarjottavien tarvitse olla hedelmiä ja keksejä kummempia.

Lasten ideat todeksi. Okei, jos ideat koskevat jäätelön syöntiä joka aterialla tai seinien maalaamista vesiväreillä, ne kannattaa jättää toteuttamatta. Mutta toisinaan lapsilla on kivoja ideoita, jotka parhaimmillaan saavat tunnin tai pari kulumaan sutjakasti. Majan rakentaminen olohuoneeseen tai pihalle ja välipalan syönti siellä, saunan lämmitys keskellä päivää ja jäähyjuoksut nakupelleinä pihalla, laboratoriokokeet ruokakaapin antimia käyttäen… Joskus kannattaa oikaista rutiineissa ja sanoa kyllä lasten ideoille – sillä voi parhaassa tapauksessa ostaa itselleen kymmenen minuuttia rauhaa ja hiljaisuutta.

Onnelliset kesämuistot

Vasta nyt itse äitinä olen ymmärtänyt, että omat ja veljieni kesälomat lapsuudessani eivät ehkä olleetkaan pelkkää hermolepoa vanhemmilleni. Muistoni lomapäivistä kotona ja kesäreissuilla ovat silti onnellisia ja hyväntuulisia. En muista äitini kiristyneitä hermoja ja kiivaita kivahduksia, en isäni turhautuneita huokaisuja ja tiuskaisuja lukuisten vaatimustemme edessä. Ja tämähän ei tarkoita etteikö niitä olisi ollut. Aivan varmasti oli! Silti päällimmäiseksi mieleeni ovat jääneet perheen yhteinen aika, onnelliset hetket, nauru ja ilo.

Ja niinpä toivon, että myös omat lapseni muistavat näistä kesäpäivistä ja -viikoista ensisijaisesti iloiset, onnelliset asiat. Yhteiset puuhat, hyväntuulisen jutustelun, vesimelonivälipalan pihalle rakentamassamme majassa ja pyöräretken lähijärvelle. Äidin hermoja ehkä ajoittain kiristi ja suustaan saattoi päästä kivahdus, mutta aurinko paistoi ja jäätelö maistui kesältä.

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

 

Mitä mieltä olet artikkelista?