”Vauvauutinen lipsahti työpaikan kahvipöydässä”
Olen töissä sairaalassa, joten ”jouduin” kertomaan raskaudestani lähimmälle esimiehelleni jo melko varhain. Tilanteesta teki jännittävän se, että olin vain viikkoja aikaisemmin saanut nykyisen, vakituisen työpaikkani hänen osastoltaan.
Kummien valinta lapselle
Minulla on suuri kunnia olla kummina kahdelle pojalle: kaksivuotiaalle pikkuiselle hurmurille, ja jo aikuisuutta lähentelevälle miehenalulle. Kummius on itselleni ennen kaikkea kunniatehtävä, jonka otin ilolla vastaan. Onhan se lapsen vanhemmilta tietynlainen osoitus siitä, että olen tehtävän arvoinen, ja myös osaltani osa lapsen kasvatusta.
Tulokkaan ensimmäiset liikkeet
Olin lukenut jo etukäteen keskustelupalstoilta, miltä ensimmäisten liikkeiden pitäisi tuntua. Jotkut kuvailevat sitä kuin kuplinnaksi, toiset kertoivat sen tuntuvan samalta kuin perhonen räpyttelisi vatsassa. Varsinaisia potkuja tuntuisi vasta myöhemmin.
Niskaturvotusultra – ongelmia mittaamisessa
Maagisten 11 raskausviikon täytyttyä olikin jo aika käydä uudestaan ultrassa. Siellä pääsin näkemään kohdussani kasvavan pienen olennon, joka ei enää muistuttanutkaan papua – ehei, sillä oli tomerasti huiskivat kädet ja jalat!
Pluskokoisen odottajan raskausvaatteet – oikea murheenkryyni!
Odottelen jo malttamattomana vatsan kasvua, ja odotusvaatteisiin siirtymistä. Mutta miksi L/XL-kokoiselle odottajalle on niin paljon vähemmän tarjontaa, kuin medium-mirkuille?
Lapsi ja kissat – mahdoton yhtälö?
Kolme rescue-kissaa, joista yhdellä on erittäin herkästi stressaava luonne – ja tapa purkaa stressiään pissailemalla. Lisäksi kaikki kolme pelkäävät lapsia. Mitähän tästä tulee?
Sokerirasituskoe – pohjanmaan kautta!
"Aamuvarhaisella suuntasin paikallisen terveyskeskuksen laboratorioon. Yli 12 tuntia syömättä ja juomatta tuntuivat pienenä kuvotuksena vatsanpohjassa. Testauslitkun mausta tuli hämärästi mieleen jokin lapsena juotu ällömakea limonadi."
Helle ja raskaus: Jalkojen turvotus pakotti jäämään sairauslomalle
Jokainen raskaana ollut tunnistaa sen – oireiden jatkuva tarkkailu ja sen miettiminen, millaiset raskausoireet ovat "normaaleita", ja milloin on kyse jostain huolestuttavasta.
Miten suhtautua yksin odottavaan?
"En ollut kertonut vanhemmilleni suunnitelmistani mitään etukäteen, ja ehkä juuri siksi tulevat isovanhemmat reagoivat uutiseen lähinnä järkytyksellä. Kahvipöytään laskeutui syvä hiljaisuus, jonka jälkeen ensimmäiset reaktiot olivat äitini suusta kuulunut "Jaa", isäni keskittyessä lähinnä kahvin ryystämiseen vieläkin syvemmän hiljaisuuden vallitessa."
Yksinhuoltajaäidin taloushuolet
Lapsen hankinta tietää aina ylimääräisiä kuluja tuleville vanhemmille, mutta yksinhuoltajalle aiheutuu tuplaten päänvaivaa talousasioissa. Miten rahat saadaan riittämään, kun menot suurenevat ja tulot putoavat murto-osaan?
Pesänrakennusvietti heräsi viimein minussakin!
Se kuuluisa pesänrakennusvietti. Olen kyllä kuullut siitä paljon, mutta tuntui, että minun kohdallani se ei pidä paikkaansa. Kunnes yhtäkkiä saapui keskiraskaus, ja sen myötä energiaa pursuava puuhakkuus. Koti järjestykseen, nyt!
Miksi päädyin hedelmöityshoitoihin?
Suurin osa läheisistäni on suhtautunut tulevaan yksinhuoltajuuteeni hienosti, tukien ja kehuen, kuinka rohkea olen. Soraääniä olen kuullut lähinnä puolitutuilta: miksi hankkia lapsi ”kärsimään” koulukiusaamisesta, ihmisten uteluista ja yksinäisyydestä, kun toista vanhempaa ei (tarkoituksella) ole? Ja miksi en vain hankkiutunut raskaaksi satunnaisen, baarista kotiin raahatun miehen kanssa?
Huonoa omaatuntoa ja viime hetken valmisteluja äitiyslomalla
Pitkän (ja sangen haasteellisen) prosessin jälkeen olin jäämässä äitiyslomalle. Olin ollut kyllä kotona sairauslomalla jo useamman viikon, mutta palkkakuitin sana ”äitiysloma” herätti tunteet pintaan.
Raskausajan mystiikka – totta vai tarua?
Outoja mielihaluja, ruokainhokkeja ja enneunia... Raskausaika on pullollaan selittämättömiä ilmiöitä – ainakin jos internetin keskustelupalstoihin ja muihin äiteihin on uskomista.
Millainen äiti minusta tulee?
"Yhdestä asiasta olen varma: haluan olla erilainen vanhempi, kuin mitä omat vanhempani olivat aikoinaan. "
Kirje sinulle, poikani
Rakas poikani,
Syksyllä 2017 – siis lähestulkoon tasan vuosi sitten – kävelin kotipaikkakuntamme teillä myöhään illalla. Itkin ja tärisin. Mutta olin ymmärtänyt ja sisäistänyt että minulla on tärkeä tehtävä täällä. Sinua ei tuolloin vielä ollut.
Oli hirveääkin hirveämpi syyssää – satoi vettä kaatamalla, oli pimeää ja...
Odottaja ostosvimman pyörteissä
"Pian huomasin kuitenkin maalaisjärkeni kadonneen jonnekin unholaan: pienet vaatekappaleet täyttivät verkkokalvoni, ja mopo lähti kunnolla keulimaan. Poistuin lastentavaraa myyneen ystäväni luota lopulta pahvilaatikon ja useamman muovipussin kanssa."
Horoskoopit – uskoako noita?
Tämä tulinen leijonaäiti odottaa – ainakin lasketun ajan mukaan – viileää vaakaa. Onko luvassa tahtojen taistelu, vai täydentävätkö vastakohtamme toisiaan?
Nimipohdintoja: haluan kaksikielisen nimen
Nimen valitseminen omalle lapselle on ehkä haastavinta, mitä vanhemmilla on edessään. Vaikkei nimi miestä pahentaisikaan, vaikuttaa nimi kuitenkin koko loppuelämään. Assosiaatiot eri nimiin liittyen istuvatkin vahvassa, kuin myös liittyminen tiettyyn ikäpolveen. Kukaan tuskin haluaa antaa lapselleen nimeä, josta tulee ensimmäiseksi mieleen naapurin vanha kärttyinen ukko.
Synnytykseen valmistautuminen – hyppy tuntemattomaan?
Jokainen odottava äiti on taatusti kuullut, kuinka hyvä valmistautuminen on avain ”hyvään” ja ”onnistuneeseen” synnytykseen. Vaan miten voin valmistautua johonkin, jota en ole koskaan itse kokenut? En voi tietää mitä on luvassa, lapsi on esikoiseni. Haluaisin mielelläni tietää myös, mitä tämä sangen mystiseltä kuulostava ja glorifioitu ”valmistautuminen” pitää sisällään?
Sairaalakassia pakkaamassa
”Joko sairaalakassi on pakattu?” -kysymys on tullut viime viikolla vastaan useammin kuin kerran. Vaappuessani komean mahavarustuksen kanssa pitkin lähikaupan käytäviä tämä kysymys vaikuttaa sangen luonnolliselta.
Raskaus on tunteiden vuoristorata
Yksin odottaminen on siitä julmaa, että kaikki tilanteet täytyy kohdata omin voimin. Aikaisemmin sairastamani masennus kummittelee taustalla, nyt kun ahdistus, väsymys ja epätoivokin nostavat päätään.
Ryhmäpaine – äitien välinen kirous
Olen kokenut toiset äidit suurena apuna ja korvaamattomana vertaistukena jo raskausaikana. Kuka tuntisikaan äitiyden kulmakivet paremmin kuin toinen äiti? Monta hyvää vinkkiä olenkin saanut, tulevaisuutta silmälläpitäen. Mutta entäs se kääntöpuoli?
Minkälainen synnytykseni on?
Tiedän synnytyksiä olevan yhtä monenlaisia kuin synnyttäjiäkin – toiset vannovat luomusynnytyksen nimeen, ja välttelevät lääkkeellistä kivunhoitoa viimeiseen asti. Toiset suorastaan rukoilevat epiduraalia heti synnytyssalin kynnyksen ylitettyään. Ensisynnyttäjänä olen onnellisen tietämätön synnytyskivun syvemmästä luonteesta, mutta tiedän, minkälaisen synnytyksen haluaisin.
Kuinka minusta tuli kestovaippailuun hurahtanut äiti
Kestävän kehityksen konsepti, ekologisuus ja eettisyys ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja. Niinpä ajatus kestovaippailusta tulevan pikkuisen kanssa vaikutti luonnolliselta. ”Salaa” tutustuin kestovaippojen ihmeelliseen maailmaan jo kauan ennen raskautta ystävien lasten kautta.