Julkaistu 16.10.2018

Rakas poikani,

Syksyllä 2017 – siis lähestulkoon tasan vuosi sitten – kävelin kotipaikkakuntamme teillä myöhään illalla. Itkin ja tärisin. Mutta olin ymmärtänyt ja sisäistänyt että minulla on tärkeä tehtävä täällä. Sinua ei tuolloin vielä ollut.

Oli hirveääkin hirveämpi syyssää – satoi vettä kaatamalla, oli pimeää ja kylmää. Jatkoin askellustani eteenpäin määrätietoisesti – sellainenhan olen. Olin päättänyt hankkia lapsen. Sinut. Yksin. Olin itsenäinen nainen…

Tuumasta toimeen

Niinpä tuumasta toimeen. Ei ole toki itsestäänselvyys päätyä tämänkaltaiseen päätökseen. Vastuu on suuri pienestä ihmisestä. Sinusta…

Inseminaatioksi sitä kutsuttiin kai. Miehen sukusoluja, tai tuttavallisemmin spermaa, siirrettiin äidin, minun, kohtuun. Siellä saisit kasvaa yhdeksän kuukautta. Raskaus sujui hyvin, joskaan vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta ei vältytty.

Synnytys… siitä kerron kenties myöhemmin.

Vuosi tuosta syksyisestä illasta tuhiset käsivarsillani. Olet kuin taivas sylissäni. Se on joululaulu, josta pidän aivan erityisesti.

Olet niin rakas.

Rakkaudella,
äitisi.
Tuo itsenäinen nainen.

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA