Tiedän synnytyksiä olevan yhtä monenlaisia kuin synnyttäjiäkin – toiset vannovat luomusynnytyksen nimeen, ja välttelevät lääkkeellistä kivunhoitoa viimeiseen asti. Toiset suorastaan rukoilevat epiduraalia heti synnytyssalin kynnyksen ylitettyään. Ensisynnyttäjänä olen onnellisen tietämätön synnytyskivun syvemmästä luonteesta, mutta tiedän, minkälaisen synnytyksen haluaisin.

Viimeksi päivitetty 1.10.2018

Synnytyssairaalan tutustumiskäynnillä läpikäydyt asiat saivat minut varmemmaksi siitä, että on lähes lottovoitto saada asua maassa, jossa on kaikki modernin lääketieteen keinot käytettävissä sekä minun että syntyvän lapsen hyväksi. Aina kaikki ei mene suunnitellusti, ja komplikaatioita tulee joskus väistämättäkin.

Eniten pelottaa tuntematon

Synnytyksessä eniten pelottaa juuri se, että sen kulkua ei voi itse ohjailla. Synnytys etenee omalla tahdillaan, eikä kipuakaan voi välttää. Luotan sekä ammattitaitoiseen henkilökuntaan että ystävääni, joka on tulossa mukaan synnytykseen tukihenkilöksi. Heidän täytyy kuitenkin tietää, minkälaisen synnytyksen juuri minä haluan.

Pitkää toivomuslistaa en aio raapustaa. Toivomuksenani on vain mahdollisimman miellyttävä (voiko synnytyksestä käyttää ilmausta miellyttävä?!!? No, mahdollisimman vähän epämiellyttävä), synnytys ja terve lapsi.

Ei opiskelijoita minun huoneeseeni

Tulevat äidit voivat välittää sähköisen järjestelmän kautta toiveensa synnytyssairaalaan, ja itse olen jo jonkin verran toivetani sinne listannut. Synnytys on sangen intiimi tapahtuma, enkä toivo siihen yhtäkään ylimääräistä silmäparia seuraamaan pyhää toimitusta. Niinpä toivon, että lääkäri- tai kätilöopiskelijat pysyvät synnytyssalin ulkopuolella. Enhän itsekään opiskelijana tuppautunut mukaan jokaiseen toimenpiteeseen.

Mielelläni unohtaisin tosiseikan, että synnyttäminen on kivuliasta. Mutta nykyaikainen lääketiede tarjoaa monia vaihtoehtoja. Kuulun niihin äiteihin, jotka todennäköisesti itkevät puudutusten perään heti synnytyksen alussa. En ole saamassa kirkkaampaa kruunua sen ansiosta, että minuun sattuu, eikä lapseni todennäköisesti kiitä minua luomusynnytyksen johdosta.

Tens testissä

Siispä, kunnia lääkkeelliselle kivunlievitykselle. Sitä ennen olen kuitenkin valmis kokeilemaan lääkkeettömiä vaihtoehtoja. Lämmin kylpy ja lilluminen ammeessa kuulostavat ihanalta. Olen myös vuokrannut Tens-laitteen valmiiksi kotiin, jotta tarpeen vaatiessa voin käyttää sitä jo kotona ensimmäisten supistusten aikana. Nähtäväksi jää, kumpi saapuu kotiin ensin: vuokrattu laite vai lapsi…

Kahdeksan kuukautta vatsassani kasvanut ihmisenalku on jo kovaa vauhtia matkalla kohdunulkoiseen maailmaan. Tukalan olon ja äärimmäisen väsymyksen rohkaisemana haluaisin hänet jo syliini, mutta sitä ennen on vielä pitkä yhteinen matka kuljettavana. Loppuhuipennusta odottaessa jatkan vatsan kasvattamista ja sohvalla makoilua.

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA