Viimeksi päivitetty 20.8.2018
Onko julmempaa äitiyden arvostelijaa kuin toinen äiti? Äitien välinen ”kilpailu” siitä, kenen napero on fiksuin, kaunein ja etevin saa epävarman äitiehdokkaan tutisemaan housuissaan ja kysymään itseltään: ”Olenko riittävän hyvä äiti? Osaanko kasvattaa lastani ”oikein”? Mitä jos hän joutuukin valintojeni vuoksi mieron tielle?”
Ryhmäpaine äitien välillä saattaa kasvaa valtaviin sfääreihin. Myytti kaiken kestävästä, empaattisen autuaasta äidistä, joka omat tarpeensa unohtaen hoivailee pienokaistaan, on edelleen tiukassa. Kun toisetkin jaksavat, miksen minä?
Taustalla oma epävarmuus
Kaiken taustalta kumpuaa oma epävarmuus. Olen äitinä täysin uudessa tilanteessa. En ole aiemmin kohdannut rintaraivareita vetävää vastasyntynyttä, nälkäänsä kitisevää taaperoa, saati kaupassa keskelle käytävää heittäytyvää uhmaikäistä. En todellakaan tiedä, miten tilanteeseen tulisi suhtautua. Mutta – kukkahattutätien kauhistelut eivät pahemmin auta asiaa.
Siispä: miksi emme äiteinä tukisi toisiamme, sen sijaan, että aiheuttaisimme lisää huolta ja tuskaa vain omalla suhtautumisellamme? Koskaan emme voi tietää, mitä sen lapselleen tiuskivan äidin mielessä liikkuu. Kenties hän on väsynyt, koska ei ole saanut nukuttua, vauvan valvottaessa aamun pikkutunneille? Paheksuvat katseet toisilta äideiltä on sitä, mitä hän sillä hetkellä vähiten tarvitsee.
En ole kansikuvaäiti – mutta rakastan lastani
Kaltaiselleni epävarmalle ensikertalaiselle äidille jokainen arvosteleva kommentti ja paheksuva katse on kuin märkä rätti vasten kasvoja. En ole vauvalehden kansikuvan äiti, joka hymyilee kuvassa kauniiksi laitettuna, täydellinen lapsi sylissään. Olen todennäköisemmin se äiti, joka keittää kaurapuurot hellalle heti aamusta ja lykkii kirkuvaa tenavaansa rattaissa tukka sojossa. Mutta parhaani yritän minäkin, ja yhtä varmasti lastani rakastan.
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/
