Lapsen hankinta tietää aina ylimääräisiä kuluja tuleville vanhemmille, mutta yksinhuoltajalle aiheutuu tuplaten päänvaivaa talousasioissa. Miten rahat saadaan riittämään, kun menot suurenevat ja tulot putoavat murto-osaan?

Viimeksi päivitetty 28.5.2020

Minulle suurin mietinnän ja huolen aihe ennen hedelmöityshoitoihin ryhtymistä olivat juuri taloudelliset kysymykset.

Tunnen itseni ja voimavarani sen verran hyvin, että edes hedelmöitysklinikan suuri huoli jaksamisestani ei pystynyt kaatamaan suunnitelmiani lapsen hankinnasta. Kynnyskysymykseksi projektissa nousi juuri raha – tai itse asiassa sen puute.

Yksin pärjään hyvin

Tällä hetkellä tulen taloudellisesti toimeen sangen mukavasti, vaikkei palkkani varsinaisesti päätä huimaakaan. Minulla on kuitenkin omistusasunto, oma auto ja tuvan täydeltä lemmikkejä. Ja mikä ihaninta, myös vakituinen työpaikka vakituisine kuukausipalkkoineen!

Mutta kaikki tämä muuttuu syksyllä uuden perheenjäsenen myötä.

Tulot kutistuvat, menot kasvavat

Vanhempainrahan ja lapsilisän jälkeen käteeni jää murto-osa nykyisistä tuloista. Yksinhuoltajana olen oikeutettu korotettuun lapsilisään, mutta sekin jää suuruudeltaan maksimissaan muutamiin kymppeihin.

 

Elatustukea valtiolta – mikä helpotus!

Itselleni tuli suurena (erittäin mukavana!) yllätyksenä, että olen oikeutettu myös elatustukeen. En tiennyt, että myös ”tahallaan” yksinhuoltajiksi hankkiutuvat saavat valtiolta kuukausittaisen rahasumman elatustuen muodossa.

Kuinka ihanaa onkaan elää Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa yksinhuoltajan arkea helpotetaan edes pienellä rahasummalla!

Jääkö lapseni jostain paitsi?

Itselleni on aina ollut kunnia-asia, että pärjään taloudellisesti omillani. Vanhempani ovat kyllä aina tarvittaessa avustaneet taloudellisesti, ja he ovat alkujärkytyksestä selvittyään lupautuneet tarpeen mukaan maksumiehiksi myös lapsenlapsensa synnyttyä.

Mutta miten pääsisin itse irti mieltäni kalvavasta syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteesta? Olen itse päättänyt ryhtyä yksinhuoltajaksi, lapsi on suunniteltu ja mitä suurimmassa määrin rakastettu. Mutta mutta… Jääkö lapseni jostakin paitsi, sillä vanhempia (ja maksajia) onkin vain yksi?

Kaikki ei ole kiinni rahasta

Nykyisessä kulutusjuhlaa viettävässä yhteiskunnassa on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei kaikki ole aina rahasta kiinni. Asunto, auto, lapsen ja lemmikkien sairastamiset kyllä nielevät euroja ja ne tulee maksaa kuten tähänkin asti.

Mutta äitinä vastuullisin ja tärkein tehtäväni on kuitenkin opettaa lapselle asenne ”me pärjätään kyllä”. Vaikka se tarkottaisi makaronilaatikon syömistä koko viikon, vaikka auton huollot jäisivät aikataulusta jälkeen, tai vaikka joutuisin tekemään keikkatöitä äitiyslomalla.

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!

 

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?