"Pian huomasin kuitenkin maalaisjärkeni kadonneen jonnekin unholaan: pienet vaatekappaleet täyttivät verkkokalvoni, ja mopo lähti kunnolla keulimaan. Poistuin lastentavaraa myyneen ystäväni luota lopulta pahvilaatikon ja useamman muovipussin kanssa."

Viimeksi päivitetty 30.4.2018

Kannatan ekologisia arvoja ja turhan krääsän välttämistä. Aionkin jatkaa samaa linjaa pienen tulokkaan kohdalla. 


 


Lapsen saaminen kuitenkin tarkoittaa tuleville vanhemmalle loputtomasti valintoja: Ostaako vai ei – ja jos ostaa, millaisen ostaa?

Kaupat pursuavat jos jonkinlaista härpäkettä pikkupiltin ja vanhempien tarpeisiin.

Yhden tulot, isot menot

Yksinhuoltajuus aiheuttaa myös omat haasteensa hankintojen kohdalla: miten ihmeessä saan kaiken tarpeellisen hankittua yhden aikuisen tuloilla?

Haluan mieluummin panostaa laatuun kuin määrään, niin omissa ostoksissani kuin tulevan lapsenkin hankinnoissa. Enkä tietenkään haluaisi, että lapseni jää mistään paitsi vain siksi, että olen yksinhuoltaja.

Onneksi on ystäviä!

Huomasin olevani sangen onnekas, sillä ympärilläni on paljon lapsiperheitä. Sain sekä kullanarvoisia vinkkejä siitä, mikä on tarpeellista, että ohjeita siitä, mistä löydän hyviä käytettyjä tarvikkeita. Lisäksi sain ostettua ystäviltäni paljon erilaisia tarvikkeita ja vaatteita pikkuiselle.

Koska tuleva lapsi on esikoiseni, olin vähintäänkin ymmälläni kaiken tavaramäärän äärellä. Mihin tätä kaikkea tarvitaan? Mikä tuote on hyvä ja tarpeellinen, mitä ilman tulee toimeen vallan mainiosti? Toiselle ystävälle toimi yhdenlainen rintareppu, jonka toinen haukkui pystyyn. Ajattelin, että onneksi voin turvautua vanhaan kunnon maalaisjärkeen.

Hyvästi, harkintakyky

Pian huomasin kuitenkin maalaisjärkeni kadonneen jonnekin unholaan: ihanat pienet vaatekappaleet täyttivät verkkokalvoni ja ajatukseni, ja mopo lähti kunnolla keulimaan.

Minä ja maalaisjärkeni poistuimme lastentavaraa myyneen ystäväni luota lopulta pahvilaatikon ja useamman muovipussin kanssa. Mukaan tarttui kaikkea tarpeellista kantorepusta ja kestovaipoista vaatteisiin ja liesisuojaan.

Kahta en tingi

Jo ennen raskautta olin päättänyt kaksi hankintaa, joista en missään nimessä tinkisi:

Ensimmäinen on turvallinen ja käytännöllinen turvakaukalo. Se on yksi kalleimmista hankinnoista lapsiperheelle, mutta myös ehdoton hankinta turvallisen autoilun kannalta. Käytetyn istuimen saattaisi saada edullisesti, mutta en halua tinkiä turvallisuudesta.

Eksyksissä vaunuviidakossa

Ja se toinen, eli vaunut, aiheutti ehkä suurimman päänsäryn itselleni: Neljä- vai kolmipyöräiset? Uudet vai käytetyt? Mistä tarpeeksi kevyet mutta tukevat, jotka mahtuisivat myös auton takakonttiin ilman suurempia hankaluuksia? Mitkä yhdistelmävaunut olisivat mahdollisimman pitkäikäiset?

Selattuani jonkin aikaa nettikirpputorien tarjontaa, päädyin lopulta ostamaan uudet yhdistelmävaunut verkkokaupan alennusmyynnistä. Olin jo tutustunut kyseiseen malliin, sillä ystävälläni on samanlaiset. Kun vielä huomasin kyseiset rattaat nettikaupan alessa, en kyennyt enää pidättelemään itseäni.

Ja niin Tulokas sai rattaansa, raskausviikolla 13.

Osta ennen kuin rahat loppuvat!

Ehdoton säästövinkkini on ostaa tarvikkeet hyvissä ajoin, ennen kuin omat tulot pienenevät. Kun lapsi on syntynyt, ei energiaa saati rahaa välttämättä riitä kuin aivan välttämättömään.

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!

 

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?