Se kuuluisa pesänrakennusvietti. Olen kyllä kuullut siitä paljon, mutta tuntui, että minun kohdallani se ei pidä paikkaansa. Kunnes yhtäkkiä saapui keskiraskaus, ja sen myötä energiaa pursuava puuhakkuus. Koti järjestykseen, nyt!

Julkaistu 21.5.2018   -   Päivitetty 29.5.2018

Raskauteni tultua ilmi monet ystävät ja työtoverit puhuivat mystisestä ilmiöstä nimeltä pesänrakennusvietti. Hiljaa kuuntelin, kuinka he kertoivat tyhjentäneensä ulkovaraston ja kuuranneensa asunnon kiiltävän puhtaaksi.

Ei minulla ainakaan…

Koin myös jonkinlaista huonoa omaatuntoa. Katselin ympärilleni: kotini täyttyi villakoirista sohvan alla, ja itse sohva oli kuorrutettu kauniilla harmaalla kissankarvakerroksella. Mikä pesänrakennus..?

Jaksoin hädintuskin vääntäytyä aamuisin ylös sängystä töihin, ja kotiin tullessa sohva kutsui nokosille.

Olkaa hiljaa ja antakaa minun nukkua

Ensimmäiset 18 viikkoa raskaudesta kuluikin lähinnä nukkuessa. Kuuntelin äitini (hyvää tarkoittavia) kommentteja liikunnan tärkeydestä raskauden aikana. Miten jaksaisin lähteä lenkille, kun jo pelkkä arjesta selviytyminen tuotti tuskaa?

Sairastuin vieläpä sitkeään kevätflunssaan 17. raskausviikolla. Voimat tuntuivat valuvan jonnekin flunssapöpöjen joukkoon.

Kroppa tietää, mitä se tarvitsee

Olin kuitenkin päättänyt olla sen verran itsekäs, että karkotin omantunnon kolkutuksen jonnekin kaukaisuuteen. Kroppani kertoi minulle, että on aika levätä. Niinpä lepäsin, aina tilaisuuden tullen.

Tiskivuoret saivat odottaa tiskikoneeseen siirtoa. Myös sohvan alla lymyilevät villakoirat saivat olla rauhassa.

Kesä tuli, ja sen myötä puuhakkuus

Kunnes koitti alkava 19. raskausviikko. Olin koko viikonlopun vapaalla, ja kesä päätti saapua yllättäen Etelä-Suomeen. En kuitenkaan hieman yllättäen halunnut, tai edes malttanut istua kauan ulkona terassilla kahvikupin kanssa.

Koti oli siivottava. Nyt heti.

Nyt se alkaa!

Julistin ystävälleni viestissä pesänrakennuksen alkaneeksi: asunto piti imuroida, kissojen hiekka-astiat pestä ja hiekat vaihtaa. Keittiön kaapit olisi aivan välttämättä jynssättävä.

Ja kas, olihan jo korkea aika pestä viimein jääkaappikin ja heittää viimeiset epäilyttävät puolityhjät purnukat roskikseen. Eihän pientä, viatonta lasta voisi tänne lian ja pölyn keskelle päästää!

Lajittelua luvassa

Paljon siivottavaa on vielä jäljellä, ja kaikkien tavaroiden läpikäymiseen menee vielä paljon aikaa ja energiaa. Asuntoni on pikkuhiljaa täyttynyt vauvan tarvikkeista, jotka tietysti vievät tilaa.

Kaksioni alkaakin olla säilytystilojaan myöten täynnä tavaraa. Ja raskaus on vasta puolivälissä!

Mutta onneksi energiaa riittää nyt muuhunkin kuin vain pakollisen arjen pyörittämiseen. Ihanaa!

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!

 

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?