Kolme rescue-kissaa, joista yhdellä on erittäin herkästi stressaava luonne – ja tapa purkaa stressiään pissailemalla. Lisäksi kaikki kolme pelkäävät lapsia. Mitähän tästä tulee?

Viimeksi päivitetty 9.7.2018

Lapsuudestani asti olen ollut hyvin eläinrakas, ja ensimmäinen ”kissani” muutti lapsuudenkotiini jo ollessani alle 1-vuotias. Meistä tulikin mitä parhaimmat kaverukset, ja saimme kasvaa yhdessä aikuisuuteni kynnykselle asti.


 


Monta naarmua, itkua ja verenvuodatusta olisi kuitenkin voinut jäädä kokematta, jos kissan ja lapsen yhteiseloon olisi valmistauduttu perheessäni hieman paremmin.

Kolme rescue-kissaa

Minulla on kolme maatiaiskissaa, jotka ovat minulle kuin perheenjäseniä. 5-vuotiaat sisarustytöt ja 7-vuotias rescuekolli eivät kuitenkaan ole koskaan varsinaisesti pitäneet lapsista. Varsinkaan niistä pienimmistä.

Suuri kysymys tämän koko lapsiprojektin alussa olikin ”Miten ihmeessä saan karvaiset lapseni hyväksymään uuden perheenjäsenen?” Alkuraskauden painajaisunet siitä, miten kissa hyökkää vauvan kimppuun ja raatelee lapsen naaman verille, aiheuttivat syvää ahdistusta.

Lapsi on pelottava

Kissani reagoivat pieniin lapsiin yleensä suunnattomalla pelolla. Ystäväni tyttövauvan rääkäisyt saivat kolmikon pakenemaan saunan lauteiden alle turvaan useammaksi päiväksi. Kummipoikani ystävällismieliset tutustumisyritykset kuitattiin vetäytymällä salamana katonrajaan, kiipeilypuun suojiin.

Lisähaastetta tuo vanhimman kollin sangen mielenkiintoinen luonne. Kissa suhtautuu kaikkeen muutokseen suunnattomalla stressillä, joka näkyy mm. matoille pissaamisena.

Hyökkäilevä kissa

Lisätvistiä ennen rauhanomaisesta yhteiselosta nauttineiden kissojeni välille ovat tuoneet viime viikon tapahtumat: vanhin kolli on alkanut hyökkäillä aika rajusti nuorempien kissojeni kimppuun. Mietin, voiko se aistia muutoksen ja ehkä minusta erittyvät raskaushormonit.

Mielessäni heräsi tietysti uhkakuva: onko lapseni seuraava ”uhri”?.

Haluaisin tietenkin säästää lapseni kissojen hyökkäyksiltä. Pieni vauva on täysin viaton ja puolustuskyvytön kissan kohdatessaan. Lapsen syntymä on kuitenkin äärimmäisen stressaava tilanne lemmikeille, ja tilanne saattaa muuttaa niiden käyttäytymistä radikaalistikin. Tilanne on kinkkinen, mutta kuitenkin ehkä ratkaistavissa.

Asunto vauvaystävälliseksi

Jo paljon ennen raskautta aloin valmistelemaan asuntoa (ja kissoja) siihen, että lapsi mahdollisesti olisi tulossa. Kissoilla on esimerkiksi ollut alusta asti ehdoton porttikielto makuuhuoneeseen.

Vaikka itse nukuinkin lapsena kissan kanssa samassa pinnasängyssä, en halua samaa pikkuiselleni. Jo ajatus siitä, että kissa nukahtaa vauvan maidontuoksuisille kasvoille, saa minut lähes hysterian partaalle.

Hiekkalaatikot ja ruokakupit pois ulottuvilta

Kissojen hiekkalaatikot siirsin lapsen ulottumattomiin kylpyhuoneen oven taakse. Pienen maailmantutkijan kädet kun löytävät helposti hiekkalaatikon ”aarteet”, ja vähintään vatsanväänteet ovat taattuja.

Vesi- ja ruoka-astiat ovat myös kylpyhuoneessa: Kissojen ruokana toimiva raaka liha ei ole hygieniasyistä soveltuvaa lasten käsiin, ja kylppärissä sen syömisen jäljet on muutenkin helpointa siivota.

Haluan myös, että lemmikeilläni oikeus edes yhteen rauhalliseen tilaan, jossa syödä ja toimittaa vessa-asiansa.

Entä jaksaminen?

Yksinhuoltajana mieltäni kaihertaa myös kysymys ”miten ihmeessä saan voimavarani riittämään?”.

Neljän ”lapsen” (kolmen karvaisen ja yhden täysin minusta riippuvaisen) hoitaminen on taatusti vähintäänkin rankkaa. Siihen lisättynä yövalvomiset ja oma nälkäkiukku, soppa on valmis. Yksikin kissanpissatahra sohvalla saattaa olla silloin liikaa.

Onneksi minulla on ystäviä. Hyviä ystäviä, jotka ovat myös lupautuneetauttamaan ja  tarvittaessa ottamaan kissat hoidettavakseen. Voin vain kuvitella, kuinka ihanaa öisen valvomismaratonin jälkeen on, kun joku avustaa kissojen hiekkalaatikoiden siivoamisessa.

Lisäksi hyvä ystäväni on tarjoutunut antamaan ainakin väliaikaisen kodin ”ongelmatapaukselleni”. Lapsettomassa kodissa vietetty aika tuttujen kissakavereiden kanssa tulee varmasti enemmän kuin tarpeeseen.

Kissat ja vauva, yhdessä tai yksin hankittuna, on aina haasteellinen yhdistelmä. Mutta ei mahdoton. Aika näyttää, miten karvanaamani suhtautuvat pienokaiseen. Ja pienokaiseni kissoihin.

Onko sinulla vinkkejä siitä, miten saada yhteiselo kissan ja lapsen välillä sujuvammaksi? Tule kertomaan ne foorumillemme, ketjuun ”Kissan ja lapsen yhteiselo”!

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/

 

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?