Raskausviikkoja oli kasassa päivälleen 20. Aika käydä rakenneultrassa! Vaikka rakenneultra tehdäänkin vakavien epämuodostumien havaitsemiseksi, eniten tulevia vanhempia (tai ainakin minua !!!) kiinnostaa mahdollisesti selville tuleva lapsosen sukupuoli.

Viimeksi päivitetty 11.6.2018

Lähdin rakenneultraan jännittynein ja uteliain mielin. Toisaalta olin huolissani siitä, olisiko tulokkaalla kaikki hyvin. Tässä vaiheessa pystytään yleensä jo havaitsemaan tärkeimpien elinten rakennepoikkeavuuksia ja häiriöt niiden toiminnassa. Mutta olisipa vain lapsella kaikki hyvin!



Luottavaisena mutta jännittyneenä makasin tutkimuspöydällä. Lääkäri kävi sikiön elimet läpi yksi kerrallaan: aivot, sydän ja vatsa näkyivät jo selvästi. Pikkuruisesta, monitorin ruudulla sykkivästä pikselisydämestä oli kasvanut jo ihan oikean pienen vauvan näköinen olento!

”Haluatko tietää sukupuolen?”

Olin näkevinäni ruudulla pienen vilahduksen jostakin, joka näytti aivan pieniltä kiveksiltä. Seuraavaksi lääkäri kysyikin, haluaisinko pitää sukupuolen vielä arvoituksena.

”Ei, haluan kyllä tietää!”

Lääkäri liikautti ultralaitetta ja näytti sitten ruudulta: ”Täällä näkyy olevan pieni terhakka poika” .

Poika! Tätä olin salassa toivonut, ja hiukan aavistellutkin…

Yksi pieni mutta…

Kuulin myös sangen huojentavat lupaukset siitä, että tällä hetkellä poika näyttäisi kehittyneen kuten pitääkin, ja kaikki elimet näyttivät täysin normaaleilta. Mikä helpotus…mutta. Yksi pieni mutta.

Tiesin jo ennen raskautta, että kohtuni on jakautunut kahtia. Mutta lääkärin tutkiessa näyttöruutua pitkän hiljaisuuden vallitessa aloin jo pelätä jotain ikävää uutista.

”Ei hätää, täytyy vain tarkistaa, ettei täällä kohdun toisella puolella ole toista…”, lääkäri rauhoitteli.

Kauhukuvat kaksikosta

Olin valmis ponkaisemaan pystyyn ja lähtemään juosten pois tutkimushuoneesta. Mielessäni vilisi kuvia itsestäni yksin, kahden vastasyntyneen kanssa, lopen uupuneena, tukka rähjäisenä. Mitä ihmettä tekisin, jos lapsia olisikin kaksi?

Havahduin, kun lääkäri totesi rauhalliseen sävyyn: ”kyllä täällä on vain yksi sikiö”. Huojentuneena saatoin nousta tutkimuspöydältä. Yhdessäkin on jo haastetta aivan riittävästi.

Pienen pojan äiti

Illalla viestittelin ystäväni kanssa. Hänen sanansa liikuttivat minua erityisesti (olen kyllä aina ollut herkkä itkupilli). ”Ajattele, susta tulee äiti. Pienen pojan äiti…”

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/

 

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?