Minulla on suuri kunnia olla kummina kahdelle pojalle: kaksivuotiaalle pikkuiselle hurmurille, ja jo aikuisuutta lähentelevälle miehenalulle. Kummius on itselleni ennen kaikkea kunniatehtävä, jonka otin ilolla vastaan. Onhan se lapsen vanhemmilta tietynlainen osoitus siitä, että olen tehtävän arvoinen, ja myös osaltani osa lapsen kasvatusta.

Julkaistu 19.6.2018   -   Päivitetty 25.6.2018

Minulle kummin valinta on tietyllä tapaa aivan erityinen asia. Vaikka sitä ei kukaan halua ajatella etukäteen, alunperin kummit valittiin siitä syystä, jos molemmille vanhemmille tapahtuukin jotain. Tällöin lapsella on edes yksi aikuinen huolehtimassa ja turvaamassa kasvua ja kehitystä.

Sisaruksia tai läheisiä sukulaisia minulla ei ole, mutta onneksi minulla on hyvä ystävä, jota voin pyytää kummiksi.

Kummi on ”se toinen vanhempi”

Mietin oman lapseni kummeja jo kauan ennen raskautta. Kenet haluan tukipilarikseni lapseni elämään? Kenet haluan nähdä lapseni jokaisena merkkipäivänä, niin nimiäisissä kuin syntymäpäivilläkin?

Kun vanhempia omassa tapauksessani on vain yksi, ovat kummit vieläkin suuremmassa arvossa. Jos vaikka itse sairastun vakavasti tai joudun onnettomuuteen, ei omassa perheessäni ole ketään ”toista”, joka voisi astua avuksi.

Samat arvot ja kasvatustavat

Kenen haluaisin kasvattavan lapseni, jos itse en siihen pystykään? Kuka jakaa kanssani samanlaiset arvot ja kasvatustavat? Mieleeni tuli heti ensimmäiseksi hyvä ystäväni perheineen.

Tunnen ystäväni jo yläasteajoilta, ja olemme kokeneet yhdessä enemmän kuin monet koko elinaikanaan. Pienet erimielisyydet ja pitkäkään välimatka eivät ole rikkoneet ystävyyttämme.

Miehen malli isän paikalle

Hänen puolisollaan tulee olemaan myös aivan erityinen tehtävä lapseni elämässä. Lapsellani ei ole isää, joten perheestämme puuttuu varsinainen ”miehen malli”. Miten mieheksi kasvetaan? Miten kohdellaan muita, perheenjäseniä ja naisia? Haluan lapselleni juuri ystäväni puolison kaltaisen miehen mallin.

Heidän nuorempi lapsensa on myös minun kummipoikani. Niinpä kummeiksi valinta on myös tapa kiittää heitä luottamuksenosoituksesta minua kohtaan.

Yhdessä olemme vahvoja

En itse kuulu kirkkoon, eikä lastani myöskään kasteta. Uskontoa tärkeämpi asia minulle kummeja valitessa olikin samanlaiset elämänarvot ja se, että tulevat kummit tukevat minua ja lastani nyt ja jatkossa. En yksinhuoltajana varmasti pysty samaan kuin monet vanhemmat yhdessä, mutta kummien ja muiden läheisten ja ystävien kanssa pääsen taatusti vähintään samalle tasolle.

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/

 

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA