Totuus lasten saamisesta

Äiti ja lapsi

Miten on: Kerrotko sinä, jo jonkin aikaa äitinä ollut, esikoistaan odottavalle ystävällesi, millaista elämä lapsen syntymän jälkeen oikeasti on?

Kaverille ei pääsääntöisesti paljasteta, millaista äitinä olo oikeasti on, väittävät Tania Kindersley ja Sarah Vine kirjassaan Backwards in High Heels: The Impossible Art of Being Female.

He listaavat 5 kaunisteltua totuutta (tai emävaletta), jotka ystävä saa raskausaikanaan kuulla:

NÄIN SANOTAAN: Ei haittaa vaikka raskausaikana vähän kertyisikin kiloja. Paino kyllä putoaa synnytyksen jälkeen, etenkin imetyksen ansiosta.
TÄTÄ TARKOITETAAN: Vatsasta ei enää koskaan tule yhtä litteä kuin ennen raskautta. Ei, vaikka kävisi treenaamassa salilla joka päivä (mikä ei ylipäätään ole mahdollista, koska ei ole aikaa), imettäisi lasta täysi-ikäiseksi ja noudattaisi tiukkaa vegaaniruokavaliota.

Lue myös: Miten eroon maharöllykästä?

NÄIN SANOTAAN: Itse synnytys ei ole niin hirveä kuin voisi kuvitella. Sitä paitsi naisen keho on ikään kuin ohjelmoitu unohtamaan synnytyskivut.
TÄTÄ TARKOITETAAN: Synnytys on pelottava tapahtuma, ilokaasusta ei ole niin paljon hyötyä kuin väitetään, ommelluksi joutuminen on hirveää, kätilötkin voivat erehtyä, verta ja muita ruumiineritteitä joutuu näkemään enemmän kuin pahimmassa sairaalasarjassa ja alkukantainen ääntely samaan aikaan, kun puoli sairaalaa tuijottaa jalkoväliäsi ei ole millään mittapuulla voimaannuttava tai ylevä kokemus.

Lue myös: Kivunlievitys synnytyksessä

NÄIN SANOTAAN: Imetys saattaa olla hankalaa aluksi, mutta harjoitus tekee mestarin.
TÄTÄ TARKOITETAAN: Imetys voi olla erittäin vaikeaa, ja saatat helposti alkaa tuntea itsesi toivottomaksi luuseriksi, jos homma ei heti suju. Todennäköisesti sairastut rintatulehdukseen, joka on kuin pahin mahdollinen hammassärky, tississä. Nännit kastelevat puserosi julkisella paikalla. Ja rintasi, aivan kuten vatsasi, eivät koskaan palaa entiselleen.

Lue asiantuntijavastauksia imetyksestä

NÄIN SANOTAAN: Unenpuutteeseen tottuu.
TÄTÄ TARKOITETAAN: Unenpuute tekee hulluksi. Jopa kaikkein koulituimmat ja kovimmat sotilaat murenevat henkisesti kolmen yön unettomuuden jälkeen, ja heitä sentään oli koulutettu kestämään unenpuutetta. Tulee päiviä, jolloin vaatteiden päälle pukeminen tuntuu todelliselta saavutukselta.

Lue myös: Uneton äiti

NÄIN SANOTAAN: Pienestä nyytistä huolehtiminen on puolisoita lähentävä kokemus.
TÄTÄ TARKOITETAAN: Alkuaikojen euforian väistyttyä sinusta ja puolisostasi tulee vuorotyöläisiä ettekä juuri koskaan ole valveilla samaan aikaan. Tulet kateelliseksi siipallesi, joka pystyy jättämään kodin joka aamu ja menemään töihin rentoutumaan. Mieleesi hiipii epäilys, että kumppanisi työpäivät venyvät ja venyvät siksi, että hänen ei tarvitsisi palata väsyneen ja räjähtäneen äidin ja rääkyvän lapsen luo kotiin. Seksiä ei ole, eivätkä syynä ole niinkään synnytyksen ja raskauden aiheuttamat fyysiset muutokset kuin väsymys. Ketä huvittaa seksi väsyneenä? Ja vauvan oksennuksen hajuisena?

Lue myös: Isät kaipaavat lisää seksiä

Lähde:

Times Online: Book Extract: Backwards in High Heels: The Impossible Art of Being Female

Lue myös:

Oletko sinä onnellinen vanhempi?

Ihanaa ininää äitiydestä

Kirja-arvio: Vuoden mutsi


Mikä on totta sinun kohdallasi? Vetävätkö kirjailijat täysin överiksi? Jos väitteissä piilee totuuden siemen, miksi hankkia lasta, puhumattakaan useammasta? Ota kantaa!

Lähetä kommentti
 
Nimesi:
Otsikko:
Kommenttisi:
Kirjoita tähän, mitä näet yllä:
Kommentteja yhteensä: 28
Mikään ei ole totta
Kirjoittaja Ava 26.04.2012
no okei ehkei maha ole ihan niin litteä kuin ennen raskautta, mutta ei sitä voi röllykäksikään sanoa... ja unenpuute? jos lapsi heräileekin yöllä, nukkuuhan se päivällä ja sinä olet äippälomalla nuku siis lapsen kanssa. ja kas ei ole väsymystä niin seksikin kiinnostaa :D ps. liivinsuojat estävät maitoa kastelemasta paitaa ja synnyksestä jäi vain hyvä muisto, en nähnyt ruumiineritteitä tms...
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
älkää säikähtäkö...
Kirjoittaja Heidi 25.04.2012
Hyvät tulevat äidit, kaikki mitä kuulette tai luette ei välttämättä tapahdu teille samalla tavalla tai ollenkaan!

Vatsaröllykkä on omalla kohdalla varmaan tullut jäädäkseen, mutta ei haittaa, suurempiakin ongelmia maailmasta löytyy. Painonpudotus ei tunnu myöskään prio ykköseltä, putoaa jos putoaa. Synnytys oli omalla kohdallani erittäin hyvä ja positiivinen kokemus - ihan vain ilokaasulla. Pyysin kätilöä olemaan näyttämättä mulle istukkaa enkä muutenkaan joutunut näkemään verta tai mitään eritteitä. Imetys on sujunut loistavasti ilman mitään tulehduksia eka minuutista lähtien ja ei paljon maitoläikät puserossa haittaa - sinne sopivat puklujen ja sylkien sekaan. Univaje oli kieltämättä ja sitä ei tajuakaan ennen kuin sen joutuu kokemaan. Mutta. On vauvoja, jotka nukkuvat ihan hyvin ja se uniton vaihekaan ei kestä ikuisesti, vaan se loppuu joskus. Yritä vain jaksaa ja saada apua lähipiiristä, että saat nukuttua edes kunnon päiväunet joskus.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Kaikilla on kokemuksensa
Kirjoittaja Minna 25.04.2012
Olihan juttu osittain kärjistetty. Mutta minulla ainakaan ei jäänyt kivut sikseen, kun sai lapsen syliin. Puudutteesta huolimatta paikkojen ompelu sattui. Sekä muutaman päivän ajan oli paikat hellänä.
Paino putosi ihan kivasti vaikkapa viimeiset kolme kiloa olivat hankalimmat päästä eroon. Imettäminen sujui kohtalaisesti, tosin loppui jo 3kk jälkeen, kun maitoa ei tullut tarpeeksi. Univajekin tuntui välillä aikamoiselta. Mutta näemmä kokemukset hieman unohtuu kun toinen on nyt syksyllä tulossa. Ehkäpä silloin on erilaiset kokemukset.
Ihan hyvä, että niitä huonojakin puoliä laitetaan, kuten näistäkin kommenteistä voi päätellä suurimmalla osalla kuitenkin on jäänyt vauva-ajasta hyvät kokemukset.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Just joo
Kirjoittaja Heli 23.03.2012
Osa noista tätä tarkoitetaan on ihan kauheita. Tuo painon putoamin on todella yksilöllistä... Ja mitä tohon synnytykseen tulee, niin sekin kokee eri ihmiset eri tavalla. Itselle ei ainakaan jäänyt tollaista olo todellakaan. Olihan ne kivut ihan mielettömät, mutta positiiviset fiilikset mulle jäi. Ei siinä mitään hemmetin eritteitä huomaa, eikä mihinkään paikkojen ompeluun huomiota kiinnitä kun sen lapsen on syliinsä saanut.. Ja minä ainakin unohdin kivut sillä sekunnilla kun lapsi syntyi :)
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Miksi juttu julkaistaan joka pelottaa tulevia äitejä?
Kirjoittaja Onnellinen väsynyt 06.05.2011
En yleensä kommentoi näitä juttuja, mutta nyt tuntui siltä että oli pakko. Tällaisen "totuudenmukaisen" jutun eksyminen tänne sivuille jossa on myös paljon hyvää tietoa nyt on omiaan pelottamaan tulevia äitejä ja ihan turhaan!!

Nuo "totuudet" nyt eivät todellakaan pidä paikkaansa. Kaikkea äitiydestä ja synnytyksestä ei ehkä pysty pukemaan sanoiksi, mutta itse sanoisin että nuo "valheet" ovat niitä todempia. Olen laihempi kuin koskaan aiemmin. Synnytys oli voimaannuttava kokemus vaikka sattuikin. Imetys oli alkuhankaluuden jälkeen ihanaa. Unenpuutteeseen auttavat päiv'unet ja ympäristön tuki. Kunnioitan puolisoani enemmän kuin aiemmin, koska näen hänen rakastavan otteensa lastamme kohtaan. Seksikin on jännittävämpää kun se ei ole jokapäiväistä.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
just
Kirjoittaja No 06.05.2011
Vatsan palautumisesta todella typerä kommentti.. Ei vegaaniruokavalio laihduta, eli miten se liittyy vatsan littanuuteen?
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Onhan noita juttuja
Kirjoittaja Suurivatsainen 06.05.2011
Potaskaahan löytyy aina ja kaikkialta. Noille kirjailijoille voisi sanoa että koittakaa poloiset pärjätä -itsenne kanssa:) Vauva-arki ei ole ruusunpunaista, sehän on selvää, mutta on siellä niin pal niitä ruusuhetkiäkin että järjettömyydestä huolimatta kannattaa -ehdottomasti :D
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Kärjistettyä, mutta ehkä ihan hyvä välillä
Kirjoittaja Valmistautuva 08.06.2010
Onhan teksti kovin kärjistetty, mutta ehkä on hyvä välillä kuulla näitä "kauhukertomuksiakin". Vaikka arki ei menisikään noin pahasti pieleen, on hyvä kuulla, että saattaa mennä. Silloin ei tunne itseään niin huonoksi ihmiseksi, jos on niitä päivä, ettei enää millään jaksa ja miettii, onko tässä vauvahommassa mitään järkeä. Näin huonoista päivistä pääsee yli ja pystyy paremmin nauttimaan niistä hyvistä. Jos kuulee vain, että kaikilla muilla on niin onnellista ja ihanaa, oma huonoudentunne voi olla varsinkin esikoisen kanssa aika lannistava. Näitäkin viestejä lukiessa olen paniikissa: jos kerran kaikilla on vain niin ihanaa lapsen kanssa, taidan olla todella huono ihminen, kun oman saanti pelottaa ja olen miettinyt omien voimien riittämistä. Jos ne todella loppuvat, niin taidan olla oikein huono äiti. Varsinkin, jos sanon sen ääneen.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Aikamoista...
Kirjoittaja Luna 21.10.2009
kakkaa suorastaan. Ei todellakaan ole totta. Ensinnäkään ainakaan itse en koskaan koita maalauttaa kaverille liian ruusunpunaista kuvaa vauva-arjesta - mutta ei se synnytys ja lapsen hoito nyt NOIN kamalaa ja negatiivista ole kuin tuossa väitetään! Ja itse olen sentään kokenut kiireellisen sektion ja 2 viikkoa sairaalassa sen jälkeen kipeän lapsen kanssa! Lapsen saaminen muutenkin voi joko yhdistää paperja tai repiä erilleen, ei voi sanoa toisten parisuhteesta mitään. Ja ihmismieli on kummallinen, ne kivut todellakin unohtuvat! Kirjailijat vaikuttavat katkerilta akoilta joilla on luultavasti jossain päässä jotain vikaa - mikään ei tee kettumaisemmaksi naista kuin paha hiivatulehdus alakerrassa, mutta pakkokos se on kirjaksi purkaa!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
kauheaa pelottelua!!!!
Kirjoittaja huolestunut 20.10.2009
Edellä oleva teksi on hirveää luettavaa. Kiitos siitä että pilasitte ihanat ajatukset äitinä olemisesta ja ajatuksen siitä, että avoliitto kestää vaikeammatkin ajat. Miksi sällä sivustolla edes kirjoitetaan tämmöstä?!?!?
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Poistakaa jo tämä artikkeli
Kirjoittaja Johanna-80 20.10.2009
Oikeasti, miksi vau.fi sivustolla löytyy tällaista potaskaa?? Ei todellakaan ole asiallista pelotella tulevia vanhempia jonkun negatiivisten/huonoonnisten ihmisten ajatuksilla. Onnistuitte jo provosoimaan kiukustukseen asti.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Jokainen kokemus on henkilökohtainen
Kirjoittaja Lotta 17.10.2009
Miksi minun esikoista odottavana tulisi tietää ja sietää tällaista tekstiä? Sellaisenaan en halua uskoa etukäteen kaunisteltuja enkä suoraan kaunistelematta kerrottujakaan "totuuksia". Ensimmäisen lapsen odottamiseen kuuluu myös uudenlaisen tulevaisuuden odottaminen, ja joka tapauksessa sen mukanaan tuomiin ajatuksiin kuuluu sekä positiivisia että negatiivisia mietteitä. Niinkuin jokaisesta uudesta tilanteesta ja henkilöstä, haluan synnytyksen jälkeisestä elämästäkin luoda ihan omat näkemykseni ja kokemukseni. Toki on jossain määrin mielenkiintoista kuulla ystävien kokemuksia, mutta kenenkään toisen subjektiivisten kokemusten kautta ei voi ryhtyä pelkäämään tai ruusuisesti maalailemaan tulevia hetkiä lapsen kanssa. En tarkoita, että suhtautuisin tulevaisuuteen lapsellisen sinisilmäisesti, mutta toisten luomia mielikuvia voi pitää vain ja ainoastaan suuntaa-antavina kuvauksina siitä, mitä elämä lapsen kanssa ehkä mahdollisesti voi tulla olemaan.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, hienompaa kun luulin minunkin osalla
Kirjoittaja hahah mitä potaskaa 16.10.2009
Yhdyn tuohon Sarin kirjoitukseen täysin. Vauvani on tosin pian vasta 5kk.

Lisäksi muistan täyttäneeni deps-lomaketta huvittuneena "pystyn hoitamaan kotiaskareita yhtä hyvin kuin ennenkin", ajatellen: Jos pystyisin YHTÄ HYVIN kuin ennenkin niin aika pirun huonosti meillä menisi, olen nim. kärsinyt masennuksesta teinistä asti, se hävisi kuin tuhka tuuleen raskauden myötä, ja vauvan ilmestyttyä KAIKKI sujuu leikiten -ja jos ei, se ei maailmaa kaada. Voin sanoa että minun kohdalla nuo väitteet kuullostaa todella naurettavilta!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Vauvan saaminen oli hienompaa kuin luulin
Kirjoittaja Sari 15.10.2009
Olin aina pelännyt synnytystä enkä ole edes erityisemmin pitänyt vauvoista, vaikka omia lapsia olen halunnutkin. Nyt reilusti yli kolmikymppisenä esikoisen äitinä olen ihan vauvani lumoissa, kuten myös mieheni. Vauva lähestyy vuotta, ja joka päivä jaksetaan ihmetellä vieläkin, miten ihana paketti meillä on.

Niin, ja siitä synnytyksestä... suotta pelkäsin sitäkin, sillä meni todella hyvin ja olisin ollut valmis synnyttämään seuraavana päivänä vaikka uudelleen. Olisiko sitten tässä vauva-arjessa kuitenkin avuksi se, että on jo vähän aikuisempi ja kaikki muut asiat ovat uomissaan. Vauva ei vie enää mitään, tuo pelkästään.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Huoh.
Kirjoittaja Tuiks 15.10.2009
Maailmassa on yli 6,5 miljardia ihmistä. Jos raskaus, synnytys ja lapsen kasvatus ja kaikki siihen liittyvä olis niin hirveetä niin tuskin meitä olis..? Ei kyllä voinu ku huvittuneena hymähdellä taas.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
no joo lisää synnytys pelkoa
Kirjoittaja heidi 15.10.2009
ei siis pidä mennä lukemaan mitään tälläsiä kun esikoista odottaa nyt rupes pelottaa.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Typerä kirjoitus, eikä edes pidä paikkaansa.
Kirjoittaja Johanna-80 15.10.2009
Kirjoituksen oli kai tarkoitus provosoida tai kuvastaa huonoonnisia vanhempia joille noin on käynyt.. Niin ylenpalttisen negatiivista tekstiä etten muuta voi kun hymähtää onnellisena -minun ei ainakaan käynyt läheskään noin. En ymmärrä miksi pitää pelotella tulevia vanhempia väärillä tiedoilla kuten "Todennäköisesti sairastut rintatulehdukseen..." Muistaa pitää lämpimät vaatteet päällä niin tuskin sellaistakaan tulee.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Jokaiselle yksilöllinen kokemus
Kirjoittaja Mallu 15.10.2009
Synnytin puoli vuotta sitten kuolleen vauvan ja suuresta järkytyksestä huolimatta itse synnytys oli helppo ja lähes kivuton epiduraalin ansiosta. En revennyt, istuin välittömästi synnytyksen jälkeen. Ainoastaan lapseni menetys sai minut surusta sekaisin.

Koska en pystynyt imettämään oli pakko laihduttaa liikkumalla enemmän ja syömällä vähemmän. Nyt paino on lähes sama kuin ennen raskautta.

Yövalvomisista sen verran, että työstressi on pitänyt minut valveilla jo monen vuoden ajan. Nukun todella huonosti ja vähän. Raskaana ollessani nukuin paremmin.

Kyllä raskaus, synnytys ja synnytyksestä toipuminen on yksilöllistä. Itselle jäi sellainen fiilis, että voisin synnyttää vaikka heti toisen lapsen, varsinkin jos saisin vihdoin elävän lapsen.

Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Totuus
Kirjoittaja Jaamaria 15.10.2009
Paino kyllä putoaa kun viitsii nähdä vaivaa, mutta ei todellakaan automaattisesti.
Synnytys on kaikilla naisilla erilainen eikä niin hirveä mitä tuossa kirjoituksen totuudessa kuvataan.
Imetys on kyllä vaikeaa, mutta palkitsevaa ja kannattaa tosiaan suojata rinnat vedolta vaikka olisi keskikesä ja valitettava tosia-asia on ettei ne palaa entiselleen koskaan. Muista kiinteytysharjoitukset!
Unenpuutteeseen ei tosiaan totu, mutta ei kaikki lapset valvota...ei ainakaan minun lapseni.
Ja seksi ei väsyneenä maistu mutta sitä voi harjoittaa silloin kun siihen on aikaa (ei välttämättä illalla ja yöllä.. vaan extemporee päivällä) ja sattuu olemaan molemmat kotona samaan aikaan :))
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Minun ei ainakaan tarvitse kaunistella
Kirjoittaja Jonna 15.10.2009
1. Kiloja kertyi odottaessa 18 ja sairaalaan jäi heti 8. Loput lähti ensimmäisen kuukauden aikana ja aivan varmasti imetyksen ansiosta. Vauva on nyt 7kk ja sikspäkki alkaa taas vähitellen vatsasta löytyä, kun olen kuukauden verran jumpannut.
2. Synnytys oli raskas, mutta jälkeenpäin se tuntui urheilusuoritukselta, jonka haluan kokea uudestaan ja parantaa vaan vähän tulosta. :)
3. Imetys oli aluksi vaikeaa ja olen aina joutunut antamaan lisämaitoa, mutta en koe olevani huono äiti sen vuoksi.
4. Ensimmäiset 3kk unenpuute ei vaivannut, mutta nyt kun tyttö nukkuu jo yöt heräämättä, niin väliaikaiset yöheräämiset ovat kamalia.
5. Viimeinen valitettavasti pitää paikkansa. Yhteistä aikaa on vähän ja omaakin vapaa-aikaa pitäisi viettää, joten kyllä välillä kateus iskee, kun toinen vaikka nukkuu aamulla pitkään ja itse väsää puuroa ja vaihtaa vaippaa jne. Seksiä on silloin, kun koti on puhdas ja eikä väsymys liikaa paina. Uni tosiaan usein vie voiton, mutta silloin kun seksiä on, se on ihanaa!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin
Kirjoittaja Suvi 15.10.2009
Onhan tämä huumorilla höystettyä kärjistämistä, mutta myös totta.
Ihan täysin ei tule palautumaan, jokin paikka jää erilaiseksi väistämättä, mutta suhtautuminen siihen ratkaisee. Onko muutos hyvästä vai pahasta?
Koliikkilapsen kanssa jälkimmäiset kommentit osuvat enemmän kuin naulan kantaan.Mutta parisuhde (kuten kaikki ihmissuhteet) tuskin säilyy vuosikausia samanlaisena lasten kanssa tai ilman. Se vaatii AINA työtä. Mutta rakkaimpien eteen työn tekee ilolla.
Jokainen meistä näkee maailman omilla silmillään! :D
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Totuus lasten saamisesta
Kirjoittaja Sofia 11.03.2009
Vähän on kärjistettyä!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä paikkaansa
Kirjoittaja Late 10.03.2009
Mielestäni, tuo ensimmäinen lista kuvasi minun todellisuuttani enemmän kuin jälkimmäinen. Euforiaa on jatkunut näihin päiviin saakka ja vauva on jo 15 kk. Kaikilla ei tietysti ole yhtä hyvä onni, ja saattaa alla mainittuja vaivoja esiintyä. Omalla kohdallani ei ole ollut mitään näistä. Nukkunutkin olen enemmän kuin aiemmin, päikkärit ovat venyneet 3 tuntisiksi niin vauvalla kuin äidillä ja isälläkin. Ja meillä isä on osallistunut lapsen hoitoon erittäin aktiivisesti, vastuu on jaettu ja haluttu jakaa.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Osa totta, osa ei
Kirjoittaja Tiina 10.03.2009
1. VAtsaa oli ja on edelleen vaikka painan vähemmän kun tulin raakaaksi.
2. Mulla oli onneksi sektiosynnytys lantion takia, alatietä en olisi halunnutkaan. Yllättävän vähän mitään kipuja oli leikkauksen jälkeen.
3. Imetys käynnistyi vasta kun tultiin kotiin ja sitä olisi pitänyt treenata paljon enemmän, etenkin öisin
4. Meidän vauva nukkuu kun tukki ja pitkiä öitä joten siitä unenpuutteesta en osaa sanoa mitään.
5. Seksiä on vähemmänä, mutta se johtuu siitä et mies ei jaksa! Mua kyllä huvittais!!
Vauvailoa kaikille!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Täyttä soopaa, toivon!
Kirjoittaja Miola 09.03.2009
Huomenna 39 raskausviikkoa täynnä ja viikko laskettuun aikaan. Esikoista siis odotan. Hankimme mieheni kanssa lapsen, koska haluamme nähdä lapsen kasvun ja hänen persoonallisuuden kehittymisen. Toivomme lapsellemme myös sisaruksia, jotta toisten huomioonottaminen ja hyväksyminen muodostuu itsestäänselvyydeksi.

En todellakaan usko, että tulevaisuus näyttäisi niin synkältä kuin mitä juuri luin. Paljon on itsestä kiinni. Ennen raskautta minulla oli litteä six pack-vatsa. Sitä en ehkä koskaan enää omaa, mutta ei sekään sitten maailmaa kaada. Ainoa mitä oikeasti pelkään, on unen puutteen aiheuttama sekopäisyys ja uupumus.... Mutta toivottavasti lapseni ei osoittaudu rauhattomaksi ikivalvojaksi tai koliikiksi.

Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Höpöhöpö
Kirjoittaja Miskaro 09.03.2009
Muista en tiedä, mutta minä ainakin olin elämäni timmeimmässä kunnossa viime kesänä, kun poikani oli juuri täyttänyt kaksi. Vatsani oli upean litteä ja reiteni hoikat. Näin ei ole koskaan ennen ollut, edes teininä. Olen aina ollut hieman pehmeämpi, vaikken mikään lihava. Eli siis enpä menisi sanomaan tuota kakkos väitettä todeksi. Saa nähdä miten nyt käy, kun olen toistamiseen raskaana. Josko vatsa sitten jää löllöksi =) Myöskään tuosta synnytyksen kauheuksista en menisi sanomaan noin radikaalisti. Minulla epidurali auttoi ja nukuin synnytyssalissa ponnistushetkeen saakka, eli kymmenen minuuttia meni "kärsiessä". Ja mitään tikkejä tai muuta kursimista ei ollut lainkaan kun ei tullut mitään repeämiä. Eli ei se kyllä ihan noin brutaalia ole kuin mitä tuolla kirjoitetaan. Tai minulla ei ollut, onhan niitä hurjiakin synnytystarinoita
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Totta
Kirjoittaja Ritu 09.03.2009
En ole sortunut kaunistelemaan mitään noista tosiasioista. Ja jokainen "tätä tarkoitetaan" kommentti on lähestulkoon totta taikka ainakin voisi olla. Olen auliisti kertonut ystäville, miten hirveää on synnytys, miten järkyttävää on unenpuute ja imetyksen toivottomuus (vaikkakin se oikeasti lähtikin sujumaan, mutta vasta luuseri-fiilisten jälkeen) ja miten seksuaalikriisi parisuhteessa aikanaan johti avioeroon. Nyt kun odotan toista lastani (eri miehen kanssa) pelkään synnytystä ja sen jälkeistä aikaa paljon enemmän kuin ensikertalaisena johtuen realistisuudestani. Ehkä olisi parempi kuitenkin valehdella esikoisesta haaveileville, koska miten he muuten koskaan haluavat oikeasti lapsia... Mutta lapsen haluaminen on mielestäni geeneihin piirretty tarve, ei sitä voi selittää eikä se selity millään vauvan ihanuudella tai muulla. Ihmisellä nyt vaan on tarve saada jälkikasvua oli se sitten ihanaa tai ei. Ja onhan niitä ihania hetkiä, sehän on selvääkin selvempää!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Kuka väittää ja mitä???
Kirjoittaja Jonna Soppela 09.03.2009
Taitaa kyseisen kirjan kirjoittajat olla katkeria äitejä jotka ovat kokeneet asiat juuri niin kuin he kirjoittavat. On tietenkin totta että asiat menevät useinkin niin kuin he väittävät mutta on myös se toinen puoli, eli juuri se kaunis ja positiivinen. Itse valvoin tyttäreni kanssa 5 kk putkeen koska hän nukkui vain päivisin, itkin ja olin väsynyt mutta se kuuluu asiaan. Olin silti onnellinen ja laitoin silti vaatteet ja meikit JOKA PÄIVÄ! Imetys sujui heti alusta kuin unelma ja 8kk synnytyksen jälkeen olin taas oma hoikka itseni, rinnat ja vatsa yhtä hyvässä kuosissa! Odotan tällä hetkellä toista lastani enkä todellakaan pelkää synnytystä tai sen tuomia ongelmia. Synnytys ei ollut niin kauheaa kun mitä olin kuullut. Uskon että korkea ikäni (37) ja pitkä suhde (8v) on helpottanut esikoisen hoitoa. Tunnen jo puolisoni ja itseni enkä sen takia kokenut yllätyksiä vaikka väsyneenä tulikin riitaa. Se on elämää, ihanaa semmoista!!
-onnellinen-
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti

 

Päätoimittaja: Petra Houghton
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Hanna Brockman
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.