Parisuhdeväkivalta lannistaa uhrinsa ja voi kummitella tämän mielessä vielä vuosiakin suhteen päättymisen jälkeen. Foorumiäidit kertovat rankoista kokemuksistaan.

Julkaistu 9.1.2019

Parisuhdeväkivalta on traumaattinen asia, joka voi vainota uhriaan vielä vuosiakin sen jälkeen, kun väkivaltainen parisuhde on päättynyt. Nimimerkki MariQ herättelee aiheesta keskustelua foorumilla:

”Luin juuri kirjan Miksi se ei vain lähde?, joka kertoo väkivaltaisesta parisuhteesta, niin henkisesti kuin fyysisestikin väkivaltaisesta. Luen itse kirjaa siksi, että työstän edelleen haavoja, joita väkivaltaiset ex.suhteeni minulle aiheuttivat. Haluaisin avata keskustelua niin vertaistuen kuin tiedonkin jakamisen kannalta tässä, sillä väkivalta lähi/parisuhteissa on edelleen aivan törkeästi vaiettu asia.”

Häpeää ja vaikenemista

Vaikka parisuhdeväkivallasta puhutaan nykyisin jonkin verran yleisellä tasolla, on se edelleen asia, josta etenkin väkivallan uhrit vaikenevat helposti. Uhria saattaa hävettää lankeaminen väkivallan tekijään sekä vaikeus irtautua huonosta suhteesta. Väkivaltaisesta parisuhteesta lähteminen ei nimittäin ole helppoa:

”Aikoinaan kirjoitin päiväkirjaa näistä tapahtumista kun yritin vakuuttaa itselle että on pakko päästä eroon. Yritin erota ekasta tällaisest suhteest yhteensä 4 kertaa joist tää 4.onnistui. Tuosta suhteesta päästyäni päädyin taas epävakaaseen suhteeseen jossa hirveesti manipulointia ja valehtelua ja väkivaltaista käytöstä monella lailla. Ja miksi siitäkään ei päässyt pois???? Se on se häpeä ja myös se että luulee et jonain päivänä siihen tulee se ”happy end””, MariQ jatkaa.

”Kauhea katsoa sivusta”

Ulkopuolisen voi olla turhauttava seurata vierestä parisuhdeväkivallan uhrin sinnittelyä tuhoisassa suhteessaan, sillä vaikka tilanne olisi tiedossa, on siihen vaikea puuttua – ainakaan menestyksekkäästi. Kultakutri&2karhua kertoo läheisestään, joka elää parasta aikaa väkivaltaisessa suhteessa:

”Mä en oo ollu väkivaltaisessa suhteessa mutta lähipiiriin kuuluu eräs joka on, parasta aikaa. Kauhea katsoa sivusta, kun ei oikein voi tehdä mitään niin kauan kuin ihminen ite aina palaa väkivallantekijän luo. Ja siis en tuomitse uhria tietenkään, on vaan niin voimaton olo”, Kultakutri kirjoittaa.

Väkivallan tekijä on aluksi ihana

Usein väkivallan tekijä on suhteen alussa kaikin puolin ihana. Karmivat piirteet alkavat paljastua vasta myöhemmin – monesti silloin, kun uhri on jo syvemmällä suhteessa eikä lähteminen ole enää niin yksinkertaista. Towandalle kävi juuri näin:

”Mä seurustelin nuorempana miehen kanssa, jonka epäilen olevan narsisti. Hän oli tosi hurmaava ja älykäs, supliikkimies. Rakastuin häneen ihan päätä pahkaa. Ajan kuluessa hänen käytöksensä muuttui pikku hiljaa ihan päälaelleen. En ollutkaan enää kaunis ja ihana, vaan halveksittava hylkiö. Mulla oli väärän väriset hiuksetkin, koska hän jumaloi blondeja.”

”Hän uhkasi tappaa minut ja koirani”

Parisuhdeväkivalta ei ole aina fyysistä, vaikka toisen henkinen satuttaminen ja alistaminen usein johtaakin myös fyysiseen. Epäterve suhde voi saada myös uhrin turvautumaan väkivaltaan:

”Pari kertaa hän kävi käsiksi, mutta annoin takaisin samalla mitalla. Inhosin itseäni sen takia, millaiseksi muutuin. Itsetunto vajosi lopulta ihan pohjalukemiin ja alkoi tulla itsetuhoisia ajatuksia. Pahinta oli se, ettei kukaan nähnyt millainen hän oli oikeasti, paitsi onneksi pari läheistä ystävää. Kerran hän uhkasi tappaa mut ja koirani ja silloin tuntui, että nyt lähtee järki. Tuosta suhteesta toipumiseen meni vuosia”, Towanda jatkaa.

Onko sinullakin kokemuksia parisuhdeväkivallasta joko omakohtaisesti tai sivusta seuraajan ominaisuudessa? Tästäkin kipeästä aiheesta voit keskustella anonyymisti foorumilla: Väkivaltainen suhde

Mitä mieltä olet artikkelista?