Alkuraskaus voi olla henkisesti rankka, jos keskenmenopelko vetää mielen mustaksi. Vau.fi-foorumilla odottajat kertovat, miten huoli sikiön hyvinvoinnista varjostaa odotuksen onnea.

Viimeksi päivitetty 20.12.2019

Odotus ei välttämättä ole pelkkää onnea ja auvoa. Erityisesti alkuraskaus voi olla henkisesti hyvinkin rankka, jos pelot keskenmenosta ovat kovat. Tämän tietää Vau.fi-foorumilla kirjoittava bello.



”Mullakin kun on takana keskenmeno edellisessä raskaudessa, niin kamppailen välillä tämä asian kanssa. Mielialat heittelehtivät kovasti. Nyt varsinkin kun on alkamassa se raskausviikko, jolloin edellinen meni kesken, tuntuu ajoittain tosi raskaalta.”

”Joka vessareissulla pelkään punaista”

Samanlaisia huolia on nimimerkillä Erika. Takana oleva kokemus kohdunulkoisesta raskaudesta saa pelkäämään ongelmia nykyisessäkin raskaudessa:

”Kyllä jännittää. Joka vessareissulla pelkään punaista. Kohdunulkoisessa olleita oireita ei ole kyllä ainakaan vielä ollut. Toisaalta myös vähäoireisuus mietityttää”, Erika kirjoittaa.

Pahoinvoinnin loppuminen huolettaa

Toisia pelottaa raskausoireiden vähäisyys tai niiden äkillinen loppuminen. Näin myös nimimerkkiä iloinenodottaja:

”Mulla on yhtäkkiä pahin pahoinvointi helpottanut ja nyt sitten jännittää hirveesti, että onko joku pielessä. Esikoisesta oksensin viikosta 5 lähtien yli puoleen väliin raskautta, niin jotenkin tuntuu niin kummalliselta.”

”Raskausaika on varsinainen jännitysnäytelmä”

Monia sikiön hyvinvointi huolettaa myös alkuraskauden jälkeen. Foorumikeskustelijat kertovat, että hyvin sujunut ultratutkimus huojentaa mieltä hetkeksi, mutta pian mielessä on taas uusia pelkoja.

”On tää raskausaika varsinainen jännitysnäytelmä. Ensin sitä jännätään plussaa ja minkä vahvuinen viiva tulee ja vahvistuuko viiva, sit jännätään onko kaikki ok ja varhaisultraa. Sit seuraavaks nt-ultraa ja entäs jos siellä selviää jotakin. Sit taas jännätään meneekö kaikki hyvin ja aletaan kuulostelemaan vauvan potkuja ja liikehdintää ja huolestutaan niistä. Ei tää pelko koskaan lopu. Mun huoli ja pelko loppuu vasta kun oon haudassa, jos silloinkaan”, kirjoittaa Talvitintti.

Huolettaako sikiön vointi sinuakin? Vaikuttavatko pelot päivittäiseen mielialaasi? Vertaistuki löytyy Vau.fi-foorumilta: Psyyke

Mitä mieltä olet artikkelista?