Viimeksi päivitetty 19.4.2019
Usein yhteinen lapsi on tekijä, joka viimeistään yhdistää myös pariskunnan raha-asiat. Lapsen elättäminen maksaa pienen omaisuuden, ja vauvan sekä pienen lapsen kohdalla on mietittävä myös sitä, kumpi jää vanhempainvapaalle ja mahdolliselle hoitovapaalle, ja mikä vaikutus tällä on perheen talouteen.
Parhaiten raha-asioiden järjestely hoituu, kun aiheesta puhutaan parisuhteessa avoimesti. Koska lapsi on yhteinen, myös tähän liittyvien menojen pitäisi jakautua tasaisesti vanhempien välille. Mutta mitä tasainen jakautuminen tarkoittaa, ja mikä on reilu tapa jakaa perheen menot? Suomessa on muutama yleinen tapa jakaa rahat – seuraavassa neljä käytetyintä.
Neljä tapaa jakaa rahat
Taloudelliset vastuualueet jakoon. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Anu Raijaksen ja professori Terhi-Anna Wilskan tekemän tutkimuksen mukaan tämä on yleisin tapa jakaa rahat suomalaisperheissä. Pariskunnat voivat jakaa taloudellisia vastuualueita esimerkiksi niin, että toinen maksaa asumisen ja toinen ruuan. Tässä ratkaisussa on hyvä muistaa, että ruokaan ja muihin arjen hankintoihin saattaa upota yllättävän paljon rahaa – joskus jopa enemmän kuin vaikkapa kuukauden vuokraan. Siitäkin kannattaa huolehtia, ettei toinen maksa aina vain juoksevia kuluja toisen huolehtiessa asuntolainasta, josta kertyy omaisuutta. Eron sattuessa on hyvä, että yhdessä maksettu omaisuus on molempien osapuolten nimissä – erityisesti, jos pari ei ole naimisissa tai heillä on avioehto.
Molemmat maksavat yhtä paljon. Tässä mallissa kumpikin parisuhteen osapuoli maksaa euromääräisesti saman summan yhteisistä menoista. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että molemmat siirtävät kuukausittain saman summan asunnon lainanhoitotilille sekä tilille, jolta maksetaan juoksevat menot. Tällainen tapa jakaa menot toimii yleensä silloin, kun pariskunnan tulot ovat suunnilleen yhtä suuret. Jäljelle jäävät rahat kumpikin voi käyttää haluamallaan tavalla.
Kaikki rahat yhteiselle tilille. Tämä rahanjakotapa on simppeli: kaikki rahat ovat yhteisiä. Malli ei kuitenkaan välttämättä toimi läheskään kaikissa perheissä. Täysin yhteiset rahat voi olla hyvä ratkaisu silloin, kun parisuhteen osapuolten rahankäyttötavat ovat samanlaiset ja pariskunnan välillä vallitsee täysi luottamus toisen tapaan hallita rahankäyttöään.
Yhteiselle tilille suhteellisesti sama osuus. Tässä mallissa pari voi sopia, että kumpikin laittaa kuukausittain yhteiselle tilille esimerkiksi 30 prosenttia nettotuloistaan. Malli voi olla toimiva erityisesti silloin, kun parilla on suuret tuloerot. Jos toinen osapuoli esimerkiksi on hoitovapaalla yhteisen lapsen kanssa, rahojen jakaminen suhteellisella tavalla voi tuntua reilulta. Parin välisestä sopimuksesta riippuen loput rahat voidaan joko tasata molempien tileille tai jakaa muulla tavoin. Jos molemmat pitävät loput rahansa itsellään, voi korkeatuloisemmalla olla moninkertainen määrä niin sanottua omaa rahaa, mikä taas voi pitkällä tähtäimellä aiheuttaa ristiriitoja parisuhteessa – erityisesti, jos matalatuloisempi on hoitovapaalla yhteisestä lapsesta.
Lähde:
Raisa Mattila, Julia Thurén: Lapsiperheen parisuhdekirja
