Isät vastaavat paremmin tyttö- kuin poikalastensa tarpeisiin. Yhdysvaltalaistutkimuksessa tarkkailtiin isien ja taaperoiden vuorovaikutusta.

Viimeksi päivitetty 22.9.2022

Tutkimuksessa nauhoitettiin 52 isän vuorovaikutusta lapsensa kanssa. Tutkimuksessa käytettiin nauhuria, joka aktivoitui sattumanvaraisesti. Tällä menetelmällä tutkijat pyrkivät siihen, että isät käyttäytyisivät lastensa seurassa normaalisti.


 


Nauhoitusten avulla havaittiin tyttölasten isistä seuraavaa:

  • Isät lauloivat tyttölasten kanssa enemmän.
  • Isät puhuivat enemmän tunteistaan tytöille.
  • Isät käyttivät analyyttisempia sanoja puhuessaan tyttölasten kanssa.
  • Isät käyttivät enemmän kehoon viittaavia sanoja, kuten napa ja masu.

Poikalasten isät puolestaan erosivat tyttölasten isistä näissä asioissa:

  • Isät leikkivät poikien kanssa rajumpia leikkejä.
  • Isät käyttivät enemmän suorittamiseen liittyvää kieltä, kuten ylpeä, voitto ja huippu.

 

Isät vastasivat tyttölasten tarpeisiin herkemmin

Tutkimuksessa selvisi myös, että kun lapsi itkee ja kutsuu isää, tyttöjen isät vastasivat lapsensa kutsuun herkemmin kuin poikalapsen isät.

Useimmat isät tekevät parhaansa, mutta on tärkeä ymmärtää, että isien vuorovaikutus lasten kanssa voi sisältää hienovaraisen kahtiajaon lapsen sukupuolen mukaan”, tutkimusryhmän johtaja Jennifer Mascaro sanoo.

Tunteitaan piilottelevien miesten vaikea suhde tunteisiin saattaa hyvinkin saada alkunsa heidän omasta lapsuudenaikaisesta suhteesta isäänsä.

On mahdollista, että tytöt kasvatetaan hienovaraisesti eroavalla sukupuolittuneella kasvatuksella empaattisemmiksi kuin pojat.

Tutkijat pitävät löytöä tärkeänä, sillä aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että tunteiden kätkeminen lisää masennuksen, intiimien sosiaalisten suhteiden vaikeuden sekä avioliittotyytymättömyyden riskiä miehillä.

Tunteitaan piilottelevien miesten vaikea suhde tunteisiin saattaa hyvinkin saada alkunsa heidän omasta lapsuudenaikaisesta suhteesta isäänsä.

Magneettikuvauksen tulokset jäivät epäselviksi

Nauhuritutkimuksen lisäksi isille tehtiin magneettikuvaus samalla, kun isät katselivat erilaisia kuvia. Tarkoituksena oli selvittää, onko isien suhtautuminen tyttö- ja poikalapsia kohtaan biologista.

Voidaanko siis esittää, että isien aivot yksinkertaisesti reagoivat eri lailla tyttö- ja poikalapsiin ja sillä sipuli?

Isille näytettiin muiden kuvien ohessa kuvia heidän lapsistaan. Kuvissa lapsilla oli neutraali, surullinen tai iloinen ilme.

Magneettikuvauksissa havaittiin, että isät suhtautuivat poikien neutraaleihin kasvokuviin hyvin voimakkaasti.

Kun lapsi oli surullinen, isien aivot reagoivat samalla tavalla riippumatta siitä, oliko kyseessä poika- vai tyttölapsi.

Lapsen iloiseen ilmeeseen isien aivot reagoivat enemmän, kun kyseessä oli tyttölapsi.

Tulos oli osittain hämmentävä, eivätkä tutkijat osaa täysin sanoa, miksi isät reagoivat vahvasti poikien neutraaleihin ilmeisiin.

Vaikka magneettikuvauksissa tuli esille eroja poika- ja tyttölasten isien reaktioiden väliltä, magneettikuvauksen tulos ei täysin selitä sitä, miksi isät reagoivat tyttöjen tarpeisiin eri tavalla.

Kulttuurin mahdollinen vaikutus muistettava

Kaikki 52 tutkimuksessa mukana ollutta isää ovat yhdysvaltalaisia.

Jos tyttölasten lempeämpi kasvatus on kulttuuriin sidottu, suomalaisten miesten reaktiot saattaisivat poiketa tutkimuksessa havaituista tuloksista.

Lähde: APA

Tutkimusviite: Mascaro, J. S., Rentscher, K. E., Hackett, P. D., Mehl, M. R., & Rilling, J. K. (2017). Child gender influences paternal behavior, language, and brain function. Behavioral Neuroscience, 131(3), 262–273. https://doi.org/10.1037/bne0000199

Lue lisää isyydestä:

Mitä mieltä olet artikkelista?