Viimeksi päivitetty 8.10.2008
Vuonna 1965 käynnistetyssä pitkittäistutkimuksessa seurattiin 22 000 brittilasta. Lapsista ne, joiden isät olivat olleet aktiivisesti mukana lapsensa elämässä, pärjäsivät aikuisiässä sekä älykkyystesteissä että työelämässä paremmin kuin poissaolevien tai välinpitämättömien isien lapset.
Osallistuvan isyyden myönteiset vaikutukset olivat nähtävissä jälkikasvun elämässä yli 40 vuotta syntymän jälkeenkin.
Lue myös: Tulevaisuuden miesihanne: isä
Oikeasti läsnä
Pelkkä isän fyysinen läsnäolo ei kuitenkaan Evolution and Human Behaviour -lehdessä julkaistujen tutkimustulosten mukaan riitä vaan isän on nimenomaan oltava aktiivisesti läsnä lapselleen.
Tutkimuksesta selvisi lisäksi, että isät kiinnittivät enemmän huomiota poikien kuin tyttäriensä elämään.
“Yllättävää tässä tutkimuksessa oli se, kuinka voimakkaasti isän kiinnostus vaikutti lapseen”, tutkimusraportin kirjoittaja Daniel Nettle kertoi Daily Telegraph -lehden haastattelussa.
”Tutkimusaineiston valossa näyttää siltä, että kahden aikuisen läsnäololla on lapsen elämään kauaskantoisia myönteisiä vaikutuksia”, Nettle sanoo.
Lue myös:
Lähteet:
The Telegraph: Children who spend time with their fathers have a higher IQ
