Yleensä äidit tietävät parhaiten lapsen tunteet ja mielialat. Kaikissa asioissa äidit eivät kuitenkaan ymmärrä lapsen parasta. Tässä lista viidestä seikasta, joiden kohdalla isät toimivat äitejä viisaammin.  

Viimeksi päivitetty 12.6.2013

1. Ötököihin ei saa muka koskea?


 


Äiti juoksee tyypillisesti hämähäkkejä ja matoja karkuun, kun taas isä tietää mitä hyönteisille pitää tehdä. Ne on otettava käteen ja niihin täytyy tutustua tarkemmin.

Isien peloton suhtautuminen hyönteisiä kohtaan luo lapsille terveempää luontosuhdetta. Äidit puolestaan tartuttavat lapsiin turhanpäiväistä hyönteishysteriaa.

2. Lapsenko pitää näyttää puhtoiselta? 

Varsinkin kesällä lapset likaantuvat ja näyttävät enemmän käveleviltä kurapalloilta kuin ihmislapsilta. Äideillä on usein taipumus hinkata lapsia puhtaaksi ja pestä vaatteita mahdollisimman usein. 

Isät kuitenkin tietävät, ettei muutama läiskä paidassa vielä edellytä vaatteiden pesua. Jatkuvasta vaatteiden pesemisestä kun on vain ylimääräistä työtä. Jokainen pesukerta kuluttaa myös vaatteita ja luontoa. Miksi siis stressata muutaman tahran vuoksi?

3. Lapset eivät saa juosta ja kiljua? 

Lasten hillitty ja hienostunut käytös on monen äidin toive. Lapset haluavat kuitenkin kiljua, hyppiä ja riehua.

Monessa perheessä juuri isät hoitavat lasten villitsemisen. Isät heittelevät lapsia ja intoutuvat itsekin usein hippasille.

Asiantuntijatkin pitävät tärkeänä, että lapsi saa riehua turvallisesti aikuisen kanssa. Aikuisen kanssa riehuminen kun kehittää lapsen – yllättävää kyllä – omatoimista rauhoittumiskykyä.

4. Talonko pitää olla tip-top? 

Äidit ovat usein sitä mieltä, että sotku ja lika ovat kodin sisällä pahasta. Hiekka, kura ja multa pitää eliminoida kotineliöiden sisältä hinnalla millä hyvällä.

Allergiatutkimukset ovat kuitenkin ristiriidassa äitinäkemyksen kanssa. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että altistuminen maaperän mikrobeille vähentää allergioita. Usean isän suurpiirteinen siivouspolitiikka on kuin tehty allergialääkäreiden suosituksia silmällä pitäen.

5. Rupsautteluko muka rumaa?

Suolistokaasujen töräyttäminen ja päälle nauraminen ei ole toisten äitien mielestä hyväksyttävää käytöstä. Isät eivät kuitenkaan ole näin tarkkoja kaasutuksen suhteen.

Ihminen pieree. Se on luonnontieteellinen tosiasia. Haluammeko todella opettaa lapsille, että heidän tulee hävetä jotain sellaista, mille he eivät voi mitään, vai nauraisimmeko ja hassuttelisimme mieluummin tällä täysin luonnollisella asialla?

Isät tietävät piereskelynkin suhteen, mikä on lapselle parasta.

Mitä mieltä olet artikkelista?