KIVUNLIEVITYS SYNNYTYKSESSÄ

”En ymmärrä, miksi toiset pelkäävät synnytyskipua”

Maren Eriksen nauttii vauva-ajasta synnytyksen jälkeen.

Maren Eriksen nauttii vauva-ajasta synnytyksen jälkeen. 

Maren Eriksen ei käyttänyt kipulääkkeitä synnytyksessä. Hänen mukaansa kipulääkkeet tekevät äidistä ja lapsesta niin velttoja, etteivät he jaksa kiinnostua ensikohtaamisestaan. 

Tulostettava versio

En väitä, että kaikkien naisien pitäisi synnyttää ilman kipulääkkeitä. Monet todella tarvitsevat lääkkeitä, jotta selviävät koettelemuksesta. Kun tehdään sektio tai käytetään imukuppia, on lääkitystä hyvä olla. Mutta monet synnyttäjät ovat yksinkertaisesti liian herkkähipiäisiä. Monet olisivat tulleet toimeen paljon vähemmällä tai kokonaan ilman.

En ole fanaatikko. Kummatkin lapseni syntyivät sairaalassa ilman suitsukkeita ja loitsuja. Sain synnytyksen aikana oksitosiinia tippapullosta vahvistamaan supistuksia. Lapseni päähän laitettiin sydänääniä seuraava anturi. Kivunlievitykseen sain akupunktiota. Luonnollisuus tarkoittaa minusta sitä, että äiti ja lapsi saavat yhdessä työskennellä saman päämäärän eteen. Naisen keho on tarkoitettu lasten synnyttämiseen.

Lue myös: Valmistautuminen synnytykseen

Myönnän, että kipu oli vaikea kestää. Avautumisvaihe oli todella kivulias. Lopulta viimeisetkin voimani olivat poissa. En kuitenkaan usko, että olisin pärjännyt yhtään sen paremmin, vaikka olisin ollut ilokaasusta tai epiduraaliopiaateista huumattuna. Minusta asia on oikeastaan päinvastoin. Nyt sain virkeän ja nopealiikkeisen tyttövauvan rinnalleni. Hän oppi välittömästi juomaan rintamaitoa.

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen

On turvallisuuden äärirajoilla, että sekä äiti että lapsi huumataan vahvoilla kipulääkkeillä. Kipulääkkeet tekevät lapsista velttoja ja väsyneitä. Ilman kipulääkkeitä äidillä ja lapsella on korkea adrenaliinipitoisuus veressä. Adrenaliini saa sekä äidin että lapsen innostumaan ensinäkemisestä jopa pitkän ja väsyttävän synnytyksen jälkeen. Onko vähemmän kivun kokeminen synnytyksessä todella sen arvoista, että luovumme sen vuoksi ensimmäisestä hetkestä vauvan kanssa?

Kipua ei muista enää jälkikäteen. Miksikö? Jotkut sanovat, että muuten naiset eivät synnyttäisi lisää lapsia. Allekirjoitan tämän. Kun minun esikoistyttöni syntyi, sanoin, että seuraavaan synnytykseen on sitten vielä pitkä aika. Kahden vuoden päästä olin takaisin synnytyssalissa. Vasta synnytyssalissa muistin, miten kipeää synnytys todella tekee.

Lue myös: Synnytyksen kolme vaihetta

Kivun kestää, koska tietää, mitä kaiken kärsimyksen toisella puolella odottaa. Anna vain kehon viedä sinua ja tehdä sen, mihin se on luotu. Epiduraali puolestaan hidastaa koko prosessia. Kysymys ei ole ainoastaan siitä, miten paljon synnytys sattuu, vaan myös sitä, miten pitkään sattuu. En halunnut kärsiä yhtään sen pidempään kuin oli tarpeen.

Vielä vähän aikaa sitten synnytykset olivat kuin sairauksia. Äiti makasi sängyssä selällään ja lääkäri varmisti, että äidillä on mahdollisimman vähän kipuja. Synnytyksen jälkeen lapsi vietiin lastenhuoneeseen, jotta äiti saisi levätä. Omassa synnytyksessäni ei ollut sairauden tuntua. Minä synnytin itse. Kätilö avusti. Synnytyksen jälkeen lapsi sai olla rinnallani tunnin verran. Sitten hänen punnittiin. Sen jälkeen vietimme aikaa yhdessä perheenä.

Mikä kaikki sitten lasketaan luonnolliseksi synnytykseksi? Tärkeintä on, että annat kehosi tehdä sille kuuluvan työn. Mitä kipuun tuleen, se on luonteeltaan positiivista. Tiedät sen olevan pian ohi.

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 8
Miksi tällaista julkaistaan?
Kirjoittaja Keisarileikkaus, kiitos 26.09.2013
Kyllähän se on tiedossa, että toiset naiset kokevat synnytyksessään vain hiukkasen kipua (vaikka sekin tuntuu tietysti hirveältä heistä). Näillä naisilla myös synnytys kestää ehkä siedettävän ajan, esim. 12 h. Toiset naiset eivät ole näitä onnekkaita vaan synnytykset voivat olla karmivia. Siksi minusta näiden hannuhanhien, joiden synnytykset ovat niin helppoja etteivät he tarvitse kivunlievitystä, pitäisi pitää suunsa kiinni.

Itselläni synnytys kesti kolme päivää. Kaksi päivää kestin ilman epiduraalia. Sen jälkeen se laitettiin. Täytyy sanoa, että se oli elämäni suurin helpotuksen tunne. Tuon synnytyksen koettuani pidin viisaana ystävääni, joka ilmoitti synnytyssuunnitelmakseen: "Menen synnärille ja sanon: antakaa kaikki kivunlievitys mitä vain saa ja namikat kaakkoon!" Just niin. Synnytyksestä ei tee yhtään huonompaa se, että äiti saa kivunlievitystä. Synnytys on epäonnistunut vasta, jos vauva tai äiti kuolee tai vammautuu vakavasti.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Ahaa...
Kirjoittaja santra1990 23.10.2012
itselläni meni esikoisen kanssa 17 tuntia, jolloin olin avautunut 4 cm, ja sekin oli todellista tuskaa ja olin varma, että kuolen siihen kipuun. Lopulta neiti saatiin keisarinleikkauksella ulos. Synnytys oli kauhea ja näen siitä vieläkin painajaisia. Minulle annettiin kaikki mahdolliset puudutteet ja ilokaasua, eikä synnytys siltikään ollut mikään "onnellisen kivun" ilmentymä. Seuraavan muksun synnytyksessä otan kaikki mahdolliset särkylääkkeet ja kivun lievittimet.. jos joku tutuistani ehdottaa "luomu" synnytystä, lupaan huutaa ja kovaa hänelle.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Ohhoh
Kirjoittaja äiti86 22.02.2012
Yhdyn muihin kirjoittajiin. Oli kyllä erittäin tökerösti kirjoitettu artikkeli. Itse en ollut suunnitellut synnytystäni ja sitä mitä lääkkeitä ottaisin tai en ottaisi. Synnytyksessäni käytin ammetta, ilokaasua ja aquarakkuloita. Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella on erilainen kipukynnys. Myös kipuun suhtautuminen ja aiemmat kokemukset kivusta vaikuttavat sen sietokykyyn. Minusta olisi vain typerää olla käyttämättä lääkkeitä jos kivut ovat niin kovat, että niitä tarvitsee. Itse selvisin ensimmäisestä synnytyksestä ilman epiduraalia, mutta ehkä toisessa sitä joudun (saan) ottaa :)
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Niinpä niin
Kirjoittaja Joopa joo 17.01.2012
Minusta on hyvä, että kipulääkettä on käytettävissä TARVITTAESSA, mutta en ymmärrä sitä tilataan "kaikki vaan mitä tarjolla on" jo etukäteen ja varmuuden vuoksi. Lääkkeillä kuitenkin on kiistattomat haittavaikutuksensa ja riskinsä, kuin myös äärimmäisellä kivulla, joten näiden väliltä pitäisi omassa tilantessa löytää pienempi paha. Kivulle voi tehdä paljon myös ilman lääkkeitä.

Itse on tullut avautumisvaiheen aikana edes ajatelleeksi tarvitsevani lääkettä, eihän ne supistukset naurattaneet mutta eivät itkettäneetkään. Ponnistusvaiheen kivuista taas en tiedä mitään kun lähdettiin kiireelliseen sektioon, ja ihan mielelläni sitä varten otin puudutuksen :)
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Joo joo...
Kirjoittaja Heidi 16.01.2012
Ja yhden synnytyksen jälkeen onkin sitten varmaan niin iso asiantuntija, että voi kaikille muille kertoa miten toimia... Meillä synnytys kesti tasan 10 h epiduralista, ilokaasusta ja perätilasta huolimatta!! Tyttö oli pirteä ja löysi heti rinnalle ja söi reippaasti! Tosi asia on, että kaikki synnyttäjät ja lapset ovat erillaisia eikä kaikki mahdu samaan muottiin! Se että nainen on luotu synnyttämään ei ole sama asia kuin että synnytys ei sattuisi, eikä sietämätön kipu ole hyvä lapselle tai äidille! Se että ei käytä lääkitystä synnytyksessä ei tee ihmisestä hyvää äitiä, ne taidot ovat mittauksessa synnytystä seuraavien noin 60 vuoden aikana!!!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Jatkan vielä...
Kirjoittaja Liie 16.01.2012
...sen verran, että tuskinpa tuon artikkelin kirjoittajan mielestä olen muutenkaan niin kovin hyvä ihminen, onnistunut yksilö tai varsinkaan minkäänarvoinen äiti, kun jouduin sektioon enkä synnyttänyt luomuna.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Heh heh
Kirjoittaja Liie 16.01.2012
Aivan pisti naurattaan tämä "Kun tehdään sektio tai käytetään imukuppia, on lääkitystä hyvä olla". Olis varmaan pitäny itse pyytää, etteivät puuduta sektiossa :-DDDD Siitä varmaan olis saanu jonkun palkinnon ja kirkkaamman kruunun! :-DDD
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
oma kokemus
Kirjoittaja anita 16.01.2012
yritin pärjätä ilman mutta jos kolme ihmistä saa vaivoin pidettyä mut sängyssä ku kipu oli niin kamalaa ja sen takia avautuminen vaan hidastui niin kyllä epiduraali oli taivaan lahja. kun sen sain rentouduin ja loppu avautuminen meni nopeasti ja ponnistusvaihe helppo. vauva kyllä imi heti rintaa ettei epiduraali siihen vaikuttanut.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.