Liisa Harjasto synnytti viidennen lapsensa kotona. Kotisynnytys oli Harjastolle kolmas lajiaan. Reportaasissamme seuraamme Harjaston synnytystä hetki hetkeltä.

Viimeksi päivitetty 1.12.2020

Kun Liisa Harjasto alkoi odottaa viidettä lastaan, oli selvää, että hän synnyttäisi vauvan kotonaan, mikäli kotisynnytykselle ei ilmenisi estettä. Päätökseen oli Harjaston mukaan monta syytä. Hän muun muassa halusi välttää toimenpidekeskeisen synnytyksen ja pitää itsellään päätösvallan omasta kehostaan ja tavastaan synnyttää.


 

 


”Halusin synnyttä luonnonmukaisesti ja antaa kehon sekä vauvan toimia niin kuin niiden kuuluu. En halunnut joutua synnytyksen aikana sairaalassa puolustamaan omia oikeuksiani tai neuvottelemaan synnytykseeni liittyvistä asioista”, Harjasto kertoo.

Harjasto halusi välttää kaikki tarpeettomat toimenpiteet ja synnytykseen puuttumiset. Oma tuttu ja rauhallinen koti tuntui parhaalta ja turvallisimmilta paikalta synnyttää.

”Sain valita ja tutustua synnytykseeni osallistuviin ihmisiin etukäteen. Synnytyksen jälkeen saimme tutustua vauvaan rauhassa oman perheen kesken omassa kodissamme ilman sairaalaympäristöä, lapsista erossa oloa ja koronarajoituksia”, Harjasto perustelee.

Valmistautumista ja välinehankintoja

Harjasto oli synnyttänyt kotonaan jo kahdesti aiemmin, joten synnytykseen valmistautuminen kävi tutulla kaavalla. Osa tarvittavista välineistä löytyi kotoa jo ennalta.

Tärkeimmät hankinnat olivat sängynsuojat, pyyhkeet, tens-laite sekä synnytysamme ja sen täyttämiseen tarvittavat välineet. Amme ja tens-laite järjestyi lainaan Harjaston kätilöltä, joten itselle ei jäänyt paljon hankittavaa. Mahdolliseen sairaalaan siirtymiseen hän varautui pakkaamalla sairaalakassin ja järjestämällä lapsilleen hoitajan.

”Tiesin mitä juuri itse koen tarvitsevani. Olin varannut itselleni suklaata sekä tehnyt musiikkisoittolistan synnytystä varten. Synnytyksen jälkeiseen aikaan oli isoja siteitä ja varalle särkylääkkeitä”, Harjasto listaa.

Viihtyisyys ja tunnelmavalaistus olivat tärkeitä elementtejä Liisa Harjaston kotisynnytyksessä. Kuva: Liisa Harjasto

Henkinen valmistautuminen suuressa roolissa

Harjasto kertoo, että synnytyspaikan siisteys ja viihtyvyys oli hänelle todella tärkeää. Kodin piti olla juuri siivottu, jotta hän pystyisi rentoutumaan täysin.

”Muuten synnytys sai mennä omalla painollaan aivan normaalin arjen keskellä, enkä muita erityisjärjestelyjä kaivannut”, Harjasto kertoo.

Hän kokeekin, että kotisynnytykseen valmistautuminen oli suurelta osin henkistä. Yksin ja yhdessä puolisonsa kanssa hän kävi läpi edellisiä synnytyksiään.

”Oli jännittävää miettiä, miten ja missä vauva syntyisi, miltä hän näyttäisi ja millainen hän tulisi olemaan. Erityisesti tässä raskaudessa osasin luoda jo raskausaikana suhdetta vauvaan eri tavalla ja paremmin kuin ennen.”

Supistukset alkavat

Lokakuun 20. päivänä Harjasto ikään kuin antoi vauvalleen luvan syntyä. Koko perhe oli taas koolla Harjaston esikoisen palattua isänsä luota syysloman vietosta, ja kätilö oli tuonut toivotun synnytysammeen perheen kotiin. Kaikki oli siis vihdoin valmista vauvaa varten.

Supistuksia alkoikin tulla, joskin aluksi harvakseltaan. Harjasto ei uskonut synnytyksen vielä käynnistyvän, sillä laskettuun aikaa oli vielä viikko.

”Supistukset jatkuivat harvakseltaan koko päivän ja illan. Myöhään illalla supistuksia tuli edelleen harvakseltaan, mutta ne olivat kivuliaampia. Silloin päätin kutsua äitini jo paikalle, sillä hänellä oli monen tunnin ajomatka edessään”, Harjasto kertaa lokakuun loppupuolen tapahtumia.

Tunnelmavalaistusta ja musiikkia

Perheen muiden lasten nukkuessa Harjasto yritti puolisonsa kanssa katsoa elokuvaa, mutta sohvalla makoilu ei tuntunut enää hyvältä. Nukahtaminenkaan ei supistuksilta ja jännitykseltä onnistunut.

Harjaston äiti saapui paikalle yhden maissa yöllä. Perhe yritti vielä levätä: puoliso torkkui sohvalla, ja Harjasto itse istuskeli jumppapallon päällä. Supistusten välissä hän siivoili sekä laittoi tunnelmavalaistusta ja musiikkia itselleen.

”Supistuksen tullessa nojailin milloin seinään, milloin pöytään tai jumppapalloon ja käytin ääntäni. Pian kuitenkin herätin Leevin auttamaan minua tens-laitteen kanssa ja valmistelemaan ammetta. Tällöin laitoin viestiä myös kätilölleni”, Harjasto kertoo.

Omaa rauhaa viltin alla

Supistukset voimistuivat, mutta tens-laite auttoi Harjastoa selviämään niiden yli. Kun kätilö saapui paikalle aamun lähestyessä, myös perheen lapset alkoivat havahtua talon tapahtumiin.

Harjasto huomasi kaipaavansa omaa rauhaa ja supistuksen tullessa vetäytyi piiloon viltin alle.

”Leevi ja äitini tekivät lasten kanssa aamutoimia tavalliseen tapaan. Itse siirryin ammeeseen”, Harjasto sanoo.

Epätoivo iskee

Supistukset kävivät yhä voimakkaimmiksi, mutta tulivat edelleen melko harvoin. Niiden väli pysyi 7-10 minuutissa läpi synnytyksen. Tästä syystä Harjastolla kesti oivaltaa, että synnytys todella oli kunnolla käynnissä.

Synnytyksen loppupuolella epätoivo valtasi Harjaston, ja hän tarvitsi kannustusta jaksaakseen. Henkinen jaksaminen oli ajoittain äärirajoilla.

”Mieleeni nousi pelkoja ja muistoja kolmannesta synnytyksestäni, mikä oli hyvin pitkä, kivulias ja raskas vauvan avosuisen tarjonnan vuoksi.”

Tieto siitä, että pian vauva olisi sylissä auttoi häntä kuitenkin jaksamaan viimeiset hetket.

Vauva saapuu maailmaan

Vihdoin Harjasto tunsi tarvetta ponnistaa, ja yhdellä supistuksella syntyikin vauvan pää. Seuraavalla supistuksella vauva syntyi kokonaan, ja kätilö ojensi hänet äitinsä syliin.

”Nousin ammeesta vauvan kanssa sohvalle, ja Leevi kutsui lapset ulkoa sisälle ihastelemaan uutta tulokasta yhdessä”, Harjasto hymyilee.

Alina, Minea, Lotte ja Jaajo pääsivät heti ihastelemaan vastasyntynyttä pikkuveljeään. Kuva: Leevi Harjasto

Loppupäivä meni lepäillessä ja uutta perheenjäsentä ihmetellessä. Kätilö pysyi paikalla muutaman tunnin vauvan syntymän jälkeen ja tarkistin, punnitsi ja mittasi tämän. Myös napaverinäyte otettiin.

Uusi tulokas oli terve ja hyvävointinen, yhdeksän pisteen vauva. Perhe kävi hänen kanssaan synnytyssairaalassa lastenlääkärin tarkastuksessa, kun vauva oli viiden päivän ikäinen.

Veetu-vauva tuli maailmaan omassa kodissaan. Kuva: Liisa Harjasto

Voimauttava ja ikimuistoinen kokemus

Nyt viisilapsisen perheen arkea elävä Harjasto on tyytyväinen kokemukseensa kotisynnytyksestä.

”Kokemus oli voimaannuttava ja ikimuistoinen. Synnytykset ovat olleet samalla elämäni parhaimpia, rankimpia ja tärkeimpiä kokemuksia”, hän tuumaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?