Kansanuskomuksien mukaan synnytys teki naisesta ja lapsesta saastaisen. Toisaalta naisten työpanosta tarvittiin jatkuvasti, joten synnyttäneet naiset haluttiin pian takaisin peltotöihin. Äitiys- ja synnytyspuheissa elävät edelleen vahvoina monet menneisyyden vaatimukset ja uskomukset.

Olet ehkä kuullut tarinoita supersynnyttäjistä, jotka pyöräyttivät vauvan pellonlaidalla, kietaisivat piltin kantoliinaan ja jatkoivat saman tien raskaita töitään. Supernaisen ihanne oli hyvin vahva vielä 100 vuotta sitten.

Vaikka nopeasti toipuvaa ja paljon töitä tekevää synnyttäjää ihannoitiin, synnyttäjän tekemisiä säätelivät toisaalta monet työntekoa estävät tabut.

”Synnytykseen liittyvistä tabuista seurasi ainakin muutamaksi viikoksi pakollista lepoa ja eristämistä. Toisaalta nainen oli maataloudessa työjuhta ja hänen työkykyään pidettiin arvossa. Näitä vastakkaisia näkökulmia ei ollut helppo sovittaa yhteen”, kotisynnytysten ja äitiysvalistuksen historiasta väitöskirjan kirjoittanut etnologi Hilkka Helsti kertoo.

Lue myös: Synnytyssuunnitelma – tee oma toivelistasi

Epäpuhtaat synnyttäjät kirkotettiin

Koska synnytystä pidettiin likaisena ja epäpuhtaana, nainen piti synnytyksen jälkeen puhdistaa ennen kuin hän sai luvan käydä kirkossa ja hoitaa arkiaskareita. Symbolinen puhdistaminen toteutettiin kirkossa.

”Viikon kuluttua synnytyksestä nainen meni kirkkoon. Siellä pappi luki rukouksen äidin puolesta ja kätteli tätä. Kirkottamisen jälkeen äiti saattoi käydä kirkossa kuten ennenkin ja elää muutenkin tavalliseen tapaan”, Helsti kertoo.

Osa naisista piti kirkottamista loukkaavana. Vuonna 1869 valtiopäivillä käsiteltiin kirkottamista. Tapaan liittyviä säädöksiä höllennettiin. Papisto oli valmis luopumaan tavasta, sillä sen katsottiin nousevan vanhoista kansanuskomuksista eikä niinkään kristillisestä perinteestä.

Lue myös: Lapset terveyden tae: kuravesi ja likaiset sormet

Raskaudessa oli jotain häpeällistä

Kirkkottaminen ja käsitys synnytyksen saastaisena asiana alkoivat lieventyä 1900-luvulla. Erilaiset negatiiviset käsitykset elivät kuitenkin pitkään.

”Synnytykseen liittyi yhä häpeää ja salaamista”, Helsti kertoo.

Sairaalasynnytykset alkoivat yleistyä 1900-luvulla. Myös äitiysneuvola nosti päätään. Esteenä kehitykselle olivat kuitenkin tabujen jälkimainingit.

”Äitiysneuvolakäynneillä raskaus paljastui helposti ulkopuolisille. Häpeäminen oli vahvasti äitiyteen liittyvä tunne, vaikka lapsista pidettiinkin. Pelättiin pahaa silmää, ja pahantahtoisia naapureita”, Helsti kertoo.

Suomessa on tänä päivänä maailman turvallisinta synnyttää

Raskauteen ja synnytykseen liittyviin komplikaatioihin menehtyi 1800-luvulla 2 prosenttia odottajista. Nykyään Suomi on yksi maailman parhaita maita odottaa lasta ja synnyttää: synnytyksissä menehtyy vain kolme synnyttäjää 100 000:a synnytystä kohden.

”1960-luvun alkuvuosista lähtien käytännössä kaikki suomalaiset ovat syntyneet sairaalassa. Sairaalasynnytykset antoivat äidille ainakin lepomahdollisuuden, mitä kotona ei aina ollut”, Helsti kertoo.

Supernaisten ja –synnyttäjien historia ei kuitenkaan ole vieläkään ohi.

”Nykyään kerrotaan esimerkiksi äideistä, jotka tekivät äitiyslomallaan gradua tai väitöskirjaa. Ihanne, jonka mukaan nainen voi lähes samaan aikaan synnyttää, hoitaa lapsia ja tehdä maatalous- tai muuta työtä on vaikuttanut paljon suomalaisten naisten elämään”, Helsti sanoo.

Mitä mieltä olet artikkelista?