Vinkkejä lapsen ojentamiseen:

Näin rankaiset lasta – lue asiantuntijan vinkit hyvistä ja huonoista seuraamuksista

Leikki-ikäiset ymmärtävät jo puhutteluja. (Kuva: Shutterstock)

Leikki-ikäiset ymmärtävät jo puhutteluja. (Kuva: Shutterstock)

Pienet lapset osaavat olla tottelemattomia lurjuksia. Minkälaista rangaistusta olisi syytä käyttää, kun leikki-ikäinen viis veisaa hänelle asetetuista säännöistä? Entäpä voiko sääntöjä olla liikaa?

Tulostettava versio

Pienen lapsen on opittava, että asioilla on seuraamuksia. Kielletyistä teoista seuraa jotakin epämiellyttävää. Rangaistuksia ja kasvatustapoja mietittäessä on kuitenkin pohdittava seuraamuksen laatua.

"Kun lapsen teoille etsitään oikeaa seuraamusta, on otettava aina huomioon lapsen ikä ja kehitystaso", neuvolapsykologi Leena Pallaskari kertoo.

Pallaskari nimeää tottelemattomuuden teoksi, josta olisi hyvä seurata johdonmukainen rangaistus.

"Lapselle ei tosin pitäisi koitua seuraamuksia, jos hänen käyttäytymisensä johtuu vahingosta tai jos lapsi ei ole ymmärtänyt, mitä häneltä odotetaan. Seuraamus ei myöskään saisi vahingoittaa lasta. Se ei saa olla henkistä eikä fyysistä väkivaltaa", Pallaskari sanoo.

Lue myös: Menikö lapseni pilalle?

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen

Hyviä ja huonoja seuraamuksia 

Mitä nuorempi lapsi on, sitä konkreettisempia seuraamuksien pitäisi olla. 

"Konttaava lapsi on syytä nostaa pois vaarallisesta paikasta. Leikki-ikäinen ymmärtää jo puhetta ja hänen kanssaan voi jo sopia, mikä on sallittua ja mitä seuraa, kun rikkoo sääntöjä", Pallaskari toteaa.

Pienten lasten rangaistuksien olisi syytä olla myös välittömiä.

"Esimerkiksi jos lapsi käyttää kiellosta huolimatta lelua vahingoittaakseen muita, lelu kannattaa ottaa pois mahdollisimman pian lyömisen jälkeen", Pallaskari opastaa.

Tavaran menettäminen on sanallista nuhtelua tehokkaampi rangaistus. Jatkuva ei-sanan hokeminen on huonosti toimiva rangaistus.

"Lapsen huomion pois siirtäminen kielletystä asiasta toimii usein paremmin kuin kieltäminen", Pallaskari huomauttaa.

Väsyneiden vanhempien ykkösreaktio, huutaminen on myös toivottoman epätehokas konsti.

"Huutamalla lapsi vain oppii itsekin huutamaan. Sen sijaan aikuisen äänenpaino ja voimakkuus voivat vaihdella erilaisia asioita sanottaessa. Näin lapsi oppii puheen eri nyansseja", Pallaskari sanoo.

Ruokapöytäpelleilystä voi Pallaskarin mukaan seurata aterian keskeytyminen.

"Ruoalla leikkimisen ei tarvitse olla sallittua ja ruoan pois ottaminen on viesti lapselle, että ruoka ei ole leikkimistä vaan syömistä varten."

Jokainen perhe kuitenkin määrittää itse sallitun ja kielletyn rajan. Tärkeintä seuraamuksissa on johdonmukaisuus.

"Samasta rikkeestä täytyy seurata aina sama seuraamus", Pallaskari toteaa.

Lue myös: Kun pinna palaaKun lapsi lyö

Liikaa vai liian vähän? 

Jos lapsella on kymmeniä sääntöjä, joista vanhemmat eivät ehdi pitää kiinni, kasvatus ei ole kovinkaan johdonmukaista.

"Mieluummin yksi sääntö, josta ei tingitä kuin kymmenen sääntöä, joista lipsutaan aina", Pallaskari muistuttaa.

Johdonmukaisten seuraamuksien asettaminen on tärkeää. Ilman rajoja lapsi elää turvattomassa maailmassa.

"Liian väsyneet tai välinpitämättömät aikuiset eivät jaksa toteuttaa johdonmukaista kasvatustyötä, jolloin lapset eivät opi luottamaan aikuiseen. Jos lapsi ei luota aikuiseen, seuraamuksien olemassaolo on samantekevää, sillä lapset lakkaavat tottelemasta", Pallaskari sanoo.

Näin ollen niskurointi sääntöjä vastaan ei välttämättä ole lapsen pahankurisuutta.

"Aikuista uhmaava lapsi itse asiassa testaa, voiko aikuiseen luottaa", Pallaskari sanoo.

06.05.2014
ILMOITUS

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 0

 

 



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.