 |
|
Lapsi on narsistivanhemmalle peili. |
Kun vanhemmat tutustuvat uuteen tulokkaaseen, yleensä ihannekuva herttaisesta lapsesta särkyy. Lapsi osoittautuu riippuvaiseksi ja vaativaksi olennoksi.
”Täydellisen vauvan kuvasta luopuminen tarkoittaa, että vanhempi hyväksyy lapsen omana persoonana. Mutta narsistinen vanhempi ei halua eikä kykene nähdä lasta itsestään erillisenä olentona. Lapsi on narsistille itsen jatke”, psykoterapeutti
Pirjo Tuhkasaari kertoo.
Vanhempi ei silloin pysty eläytymään lapsen tarpeisiin.
”Jos lasta sattuu, vanhempi ei lohduta, vaan moittii ja sanoo, ettei sinua voinut sattua. Narsistinen vanhempi ei osaa ottaa lapsen kokemuksia todesta”, Tuhkasaari kertoo.
Koska lapset eivät yleensä toimi vanhempien omien ihanteiden mukaisesti, lapsi uhkaa jatkuvasti narsistivanhemman omaa minäkuvaa.
”Vanhempien tulisi sietää lasta 'hyvänä' ja 'pahana'. Lapsen tunteiden kestäminen ja pettymyksissä auttaminen opettaa lapselle omien tunteiden säätelyä ja omiin kokemuksiin luottamista. Vanhempien merkittävä tehtävä lapsen kasvussa on rakastaa, hyväksyä ja ottaa vastaan lapsen rakkautta ja kiukkua”, Tuhkasaari sanoo
Lapsen kehitys
Lapsi tarvitsee omien tarpeidensa huomioimista ja jatkuvaa tunneyhteyttä omiin vanhempiinsa. Mitä lapselle tapahtuu, jos lapsen perustarpeisiin tulee särö?
”Kaikkien lasten perustarpeisiin vastaamisessa tulee jonkinlaisia säröjä. Lapsi tarvitsee kiintymyssuhteen vanhempaan, jonka varassa säröistä selvitään. Jos vanhempi ei kykene riittävästi eläytymään lapsen kokemuksiin, lapsi alkaa mukautua tullakseen hyväksytyksi”, Tuhkasaari sanoo.
Silloin saattaa syntyä niin sanottu ”väärä minä”.
”Lapsen oma todellinen minä jää panssarin taakse ja hänelle kehittyy mukautuva minuus tai omin päin selviävä kaikkivoipa minuus. Oma itse voi pysyä piilossa aikuisuuteen asti. Myöhemmin tyhjyyden tunnetta ja arvottomuuden kokemusta yritetään korjata esimerkiksi lapsen avulla. Näin narsismi jatkuu sukupolvelta toiselle”, Tuhkasaari sanoo.
Paksu- vai ohutnahkainen?
Riippuen siitä miten narsistivanhempi käyttäytyy, lapsesta voi kehittyä joko paksunahkainen tai ohutnahkainen narsisti.
”Narsistivanhempi saattaa projisoida omat idealisoidut unelmat lapseen. Silloin vanhempi ihailee rajattomasti lasta ja kannustaa häntä menestymiseen. Jos lapsi tuottaa vanhemmalle pettymyksen, tämä taas muuttuu hylkiväksi ja hylkääväksi”, Tuhkasaari sanoo.
On kyse lapsen oman persoonan kieltämisestä. Vanhempi ei pysty kohtaamaan lapsessa olevaa heikkoutta ja avuttomuutta.
”Lapsi kokee suurta pettymystä vanhempaansa kohtaan, mutta ei uskalla näyttää sitä, vaan vetäytyy itsensä varaan ja kehittää kaikkivoipaisia mielikuvia itsestään”, Tuhkasaari sanoo.
Jos taas vanhempi ihailee vain itseään, lapselle saattaa kehittyä ohutnahkainen persoonallisuushäiriö.
”Vanhempi saattaa käyttää lasta omien tarpeiden tyydyttämiseen, eikä kuuntele tai ota huomioon lapsen näkökulmaa. Hän on vanhempi, joka kaataa itselleen viiniä, mutta ei anna janoiselle lapselle juotavaa”, Tuhkasaari sanoo.
Ohutnahkainen on paksunahkaisen narsistin vastakohta, vaikka molemmat kokevat kelpaamattomuutta ja sisäistä tyhjyyttä.
”Toinen kokee olevansa olemassa toista hyväksi käyttäen ja toinen vastaavasti olemalla hyväksi käytettynä. Samassa ihmisessä voi olla näitä molempia puolia”, Tuhkasaari selventää.
Äiti, isä vai narsistiperhe
”Äidin narsismi on lapsen kannalta tuhoisampaa”, Tuhkasaari kertoo.
Pikku vauvan ja äidin välinen suhde on erityisen tärkeä lapsen kehitykselle.
”Äidin katse on vauvalle ensimmäinen minuuden peili. Paksunahkainen narsistiäiti ei välttämättä edes katso lastansa silmiin. Ja kun hän katsoo lastaan, hän näkee lapsessa oman itsensä”, Tuhkasaari sanoo.
Usein kuitenkin narsistiksi kehittyvän lapsen sekä isä että äiti ovat narsisteja.
”Ohutnahkainen ja paksunahkainen narsisti löytävät toisensa. He loksahtavat yhteen kuin lego-palikat”, Tuhkasaari kertoo.
Narsistiperheiden vuorovaikutusongelmat pulpahtavat pintaan varsinkin erotilanteissa.
”Hankalimmat huoltajuuskiistat liittyvät juuri narsistiseen problematiikkaan. Usein on kyse siitä, että lapsi ei ole mahtunut parisuhteeseen. Kolminkeskeisissä ihmissuhteissa kun pitäisi pystyä kestämään myös ulkopuolisuutta”, Tuhkasaari summaa.
Teksti: Jarkko Uro
Lue myös:
Onko sinun lapsesi YouTube-kuuluisuus?
Helli, halaa, silitä
Liian kiltit äidit