Raskaus saattaa pahentaa syömishäiriöstä kärsivän kehonkuvaa. Toisaalta raskaus voi olla syömishäiriötä sairastavalle ensimmäinen kerta, kun hän suhtautuu kehon suurenemiseen positiivisesti.

Viimeksi päivitetty 29.9.2026

Raskauden aikaisella syömishäiriöllä voi olla vakavia seurauksia sikiön terveyden kannalta. Vakava syömishäiriö voi jopa aiheuttaa sen, että ylipäätään raskaaksi tuleminen on mahdotonta.  

”Liiallinen alipaino aiheuttaa kuukautisten pois jäämistä, sillä keho pyrkii säästämään kaiken jäljellä olevan elinvoiman itselleen. Lisäksi seksuaaliset halut voivat heiketä tai jopa kadota aliravitsemuksen myötä”, Syömishäiriökeskus ry:n toiminnanjohtaja Pia Charpentier kertoo.

Myös bulimiaan kuuluvat vuoroittaiset ahmimiskohtaukset ja paastoamiset voivat sekoittaa kehon niin, että kuukautiset jäävät lopulta kokonaan pois.

”Siinä mielessä on hyvä, että vakavan syömishäiriön aikana ei pysty tulemaan raskaaksi. Se olisi kehollekin liian rankka paikka.”

Syömishäiriön vaikutukset sikiöön ja äitiin

Mikäli syömishäiriö ei kuitenkaan ole niin vakavalla tasolla, että se estäisi raskaaksi tulemisen, voi sikiö kuitenkin kärsiä äidin aliravitsemuksesta. Pahimmillaan tuloksena on keskenmeno.

”Äidin nälkiintyminen ei ole leikin asia. Toki vauva ottaa ravintoa myös äidin luista ja lihaksista sen mitä pystyy, mutta jossain kohtaa sekään ei riitä. Kun lapsi ei saa tarpeeksi ravintoa, tuloksena voi olla vakaviakin kehityshäiriöitä. Myös pienikasvuisuus on tällaisilla lapsilla yleistä.”

Äidille raskaus taas voi aiheuttaa entistä pahempaa ahdistusta kehonkuvan suhteen. Kasvava vatsa ja rinnat voivat herättää ristiriitaisia tunteita, ja omaa vartaloaan katsoo entistä kriittisemmin.

”Myös vastasyntyneen lapsen pyöreys ja pehmeys voi olla äidille ahdistavaa, jolloin äidille saattaa tullla automaattinen impulssi laihduttaa myös lasta. Tällainen käytös on kuitenkin harvinaisempaa.”

Artikkeli jatkuu


 

Parhaimmillaan raskaus parantaa kehosuhdetta

Raskaus voi toisinaan myös auttaa odottavaa äitiä päästämään irti vääristyneestä kehosuhteesta – ainakin väliaikaisesti. Charpentierin mukaan raskaus voi olla ensimmäinen kerta, kun syömishäiriötä sairastavalle henkilölle tulee kehon suurenemisesta positiivinen mielleyhtymä.

”Syömishäiriön edelle tuleekin yhtäkkiä halu olla hyvä äiti, mikä ohjaa käyttäytymistä eniten. Kasvava keho kertoo, että sisällä kasvaa uusi elämä, jonka hyvinvointiin voi vaikuttaa omilla valinnoilla.”

Syömishäiriö voi kuitenkin palata entisiin uomiinsa taas raskauden jälkeen, kun paine palautua entisiin mittoihin on kova. Siksi jatkuva tuki onkin erittäin tärkeää syömishäiriön kanssa kamppailevalle.

Syömishäiriöinen tarvitsee tukea

Neuvolassa punnitseminen ja painon tarkkailu ovat isossa roolissa raskauden seurantaa, mikä saattaa omalta osaltaan aiheuttaa ahdistusta. Charpentier kannustaakin keskustelemaan asiasta lempeästi. 

”Raskaana olevalta voi vaikka kysyä, haluaako hän itse nähdä oman painonsa. Paras vaihtoehto voi olla se, että terveydenhoitaja pitää tiedot itsellään, eikä painonnoususta puhuta kuin silloin, kun se on terveyden kannalta välttämätöntä. Tärkeää olisi myös, että painosta puhuttaisiin hyvin neutraalisti eikä esimerkiksi painon nousua kommentoitaisi tarpeettomasti.”

Charpentier painottaa ammattilaisen kanssa puhumisen tärkeyttä. Syömishäiriöinen tulisi hänen mukaansa tarvittaessa ohjata neuvolasta ammattilaisen juttusille.

”Raskaus on muutenkin herkkä vaihe sekä lapsen kehityksen että äidin identiteetin kannalta. Syömishäiriön aiheuttama psyykkinen paha olo vielä lisää asian herkkyyttä.”

Äidin hyvinvointi on myös lapsen hyvinvointia

Charpentier muistuttaa, ettei syömishäiriön puhkeamista raskauden aikana tarvitse pelätä, mikäli syömishäiriöstä ei ole aiemmin kärsinyt. 

”Syömishäiriöön sairastutaan yleensä nuoruudessa, eli siihen ei varsinaisesti tarvitse pelätä enää kolmekymppisenä sairastuvansa. Mikäli syömishäiriö on kuitenkin joskus nuorena puhjennut, se voi n laueta myöhemmin uudelleen suurien elämänmuutosten – kuten raskauden – myötä.”

Charpentier kannustaa syömishäiriön kanssa kamppailevia hakemaan ja ottamaan vastaan apua. Raskausaikaa kannattaisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä hyödyntämään niin, että syömishäiriöön saisi etäisyyttä ja uutta, pehmeämpää perspektiiviä.

”Kun ravitset kehoasi ja liikut vain kohtuullisesti, tuet myös vauvan kehitystä ja hyvinvointia. Usein syömishäiriöstä kärsivillä on sellainen ajatusmaailma, ettei ansaitse mitään hyvää. Raskauden ja koko äitiyden aikana oma hyvinvointi on kuitenkin myös lapsen hyvinvointia. Kun äiti huolehtii itsestään, hän pystyy olemaan myös parempi äiti lapselleen.”

”Äitinä olet maailman tärkein ihminen pienokaisellesi. Osaa nähdä oma arvosi ja kunnioita sitä, kuinka tärkeä olet lapsellesi.”


Mitä mieltä olet artikkelista?