Viimeksi päivitetty 7.10.2026
Milloinkas perheenlisäystä on tulossa, kun olette olleet jo näin kauan yhdessä? Väestöliiton perheinterventiokliinikko Anita Novitsky tuomitsee suoralta käsin kaikki utelut, jotka liittyvät perheenlisäykseen. Novitsky työskentelee Väestöliitolla pari- ja perhepalveluiden parissa.
”Äärimmäisen kiusallisia ovat etenkin ne tavat, joissa kysyjä tekee huomion jostain kehollisesta muutoksesta ja kysyy, onko vauva tulossa. Mutta kaikki tavat ovat epäkohteliaita, se ylittää ihmisen intimiteetin rajat.”
”Meidän pitäisi osata pitää kaikkia yksilöllisiä päätöksiä jokaisen omina ratkaisuinaan, jotka eivät kuulu toiselle ihmiselle.”
Toive omasta isovanhemmuudesta voi olla yksi – joskaan ei millään lailla oikeuttava – syy utelulle. Jos oma lapsi on saman ikäinen kuin itse lapsia saadessaan, voi vanhemmassa herätä huoli siitä, miksei oma nuori jo perusta perhettä.
”Toivoisin näiden utelijoiden miettivän sitä, että vanhemmuutta voi ajatella muutenkin kuin biologian kautta. Voisiko isovanhemmuutta toivova henkilö toimia esimerkiksi tukimummona jollekin lähialueen lapsiperheelle, jolloin paine udella lähipiirin perheenlisäyksestä vähenisi?”
Artikkeli jatkuu
Lapsettomuus on kriisi, joka ei aina näy ulospäin
Utelu voi herättää vastapuolessa ahdistusta, epätoivoa, suuttumusta tai häpeää. Novitsky muistuttaa, ettei kyselijä koskaan voi tietää henkilön taustaa, olipa tämä kuinka läheinen tahansa.
”Siellä voi olla epätoivoisia yrityksiä tulla raskaaksi tai vaikka päätös siitä, ettei halua lapsia ollenkaan. Toiveet lasten saamisen suhteen saattavat myös olla eriävät kumppanin kanssa. Henkilö voi pohtia omaa seksuaalisuuttaan ja sitä, kuinka todennäköistä lapsen saaminen on. Elämäntilanne voi olla mikä tahansa.”
Novitsky ei kannata utelua silloinkaan, jos tietää läheisen yrittävän lasta. Tuolloin paras keino on sanoa olevansa valmis kuuntelemaan tarpeen vaatiessa, mutta ”joko on tärpännyt” -kyselyt kannattaa suosiolla unohtaa.
”Kohtaamisen ydin on se, että antaa luvan puhua, mutta ei kysele. Se ei osoita hyviä tapoja tai hyvää ihmistuntemusta.”
Simpukka ry:n mukaan Suomessa joka viides hedelmällisessä iässä oleva kohtaa lapsettomuutta. Se voi olla yksi elämän suurimmista kriiseistä, jota ei välttämättä koskaan näytetä ulospäin.
”Tahaton lapsettomuus on tosi iso ja kipeä asia. Vasta nyt on Suomessakin herätty siihen, kuinka huonosti esimerkiksi keskenmenoja on kohdattu. Se on kuitenkin aina menetys, olipa se kuinka varhaisessa vaiheessa tahansa. Vaikka asiasta ei olisi koskaan maininnut kellekään, tuleva vauva on ollut jo raskaana olevan henkilön mielessä,” Novitsky toteaa.
Utelijalle voi vastata samalla mitalla
Mikäli perheenlisäyksestä kohtaa uteluja, omasta tilanteestaan ei tarvitse alkaa avautumaan kohteliaisuudesta. Utelijalle voi vastata samalla mitalla ja pyytää tätä lopettamaan.
”Utelu on minun mielestäni niin suurta rajojen ylittämistä, että utelija ansaitsee vastaukseksi suoraa puhetta.”
Mikäli utelun kohde pelkää tilanteesta aiheutuvan konfliktia, asiaan kannattaa pyytää apua kolmannelta, luotettavalta osapuolelta. Tämä voi tehdä kyselijälle selväksi, että perheenlisäyksestä utelu tulisi lopettaa. Novitsky kehottaa myös utelijaa itseään pohtimaan, miksi aihe kiinnostaa niin valtavasti.
”Ennen kuin kysyt mitään, katso peiliin ja kysy itseltäsi, miksi tämä tieto kiinnostaa minua. Voisinko ajatella, että minun on kunnioitettava toisen ihmisen rajoja? Ja jos kyseessä on läheinen ihminen, voisinko luottaa siihen, että henkilö kyllä kertoo minulle sitten, kun hän on itse valmis?”
Novitsky huomauttaa, että maailma on muuttunut parin sukupolven aikana paljon. THL:n mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on Suomessa 30,5 vuotta, kun esimerkiksi vuonna 1988 se oli 26,6 vuotta.
”Raskauden yrittämistä saatetaan lykätä esimerkiksi joidenkin elämäntapavalintojen vuoksi. Lisäksi päätös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on nykyään ihan eri juttu kuin vaikkapa pari sukupolvea sitten.”
