Parin vuoden korvilla lapselle iskee ensimmäinen uhmaikä. Itsenäistymiskausi on tärkeä vaihe lapsen kehityksessä, vaikka se koetteleekin usein koko perheen hermoja. Asiantuntija varoittaa vanhempia haitallisista tavoista suhtautua lapsen kiukkuun.

Julkaistu 22.4.2014

1. Älä rankaise lasta tämän tunteista

Lapsi ei kiukuttele pahuuttaan. Kiukunkohtauksen iskiessä lapsi tuntee neuvottomuutta tunteidensa keskellä. Pienen lapsen tunteidensäätelykyky on vielä kehittymätön. Lapselta ei pidä vaatia asioita, joihin tämä ei ole vielä kehityksensä puolesta valmis. Taaperoikäisen rankaiseminen esimerkiksi jäähyllä ei auta millään tavalla, sillä lapsi ei vielä ymmärrä mistä häntä rangaistaan. Tunteista rankaiseminen hankaloittaa lapsen tasapainoista tunne-elämän kehitystä.

Testaa: Onko lapsellasi valmiudet kuivaksi oppimiseen?

2. Älä ota kiukkua henkilökohtaisesti

Lapsen kiukun kohteeksi joutuminen ei tunnu vanhemmasta mukavalta. Tilanne on kuitenkin helpompi sietää, jos ymmärtää kiukun taustan. Väsymyksen, nälän ja arjen pettymysten lisäksi taaperoikään kuuluva uhma on useiden kiukkukohtauksien takana. Uhmaikä on itsenäistymiskausi, jolloin lapsi hakee etäisyyttä kaikkein läheisimmistä ihmissuhteistaan. Kiukun kohdistaminen aikuiseen on siis lapselta samalla läheisyyden tunnustus. Loukkaantumista ja suuttumista kannattaa välttää, sillä lapselle on tärkeää huomata, että sekä vanhempi että lapsi säilyvät ehjinä kiukunpuuskasta huolimatta.

3. Älä anna raivon tarttua itseesi

Taaperon tunteisiin pitää osata eläytyä, mutta niihin ei kannata lähteä mukaan. Lapsen kiukun vuoksi raivostuminen saa lapsen tuntemaan olonsa turvattomaksi. Vanhemman tehtävä on tukea lasta tunteidensäätelyn kehittymisessä ja kannatella lasta romahduksen hetkellä. Lapsen on helpompi rauhoittua, kun vanhempi pystyy pysymään rauhallisena. Jos vanhempi tuntee, ettei pysty enää hillitsemään itseään, kannattaa poistua pieneksi hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Samalla on varmistettava, että lapsi ei vahingoita itseään tai toisia. Taaperoa ei saa kuitenkaan jättää liian pitkäksi aikaa yksin vahvojen tunteidensa kanssa. Aikuisen pitää olla riittävän lähellä, mutta sopivan etäällä.

Lue myös: Missä menee rajat?

4. Älä uhkaile ja pelottele lasta

Hylkäämisellä tai yksin jättämisellä pelottelu on julmaa, sillä vanhempien rakkauden menettäminen ja hylätyksi tuleminen ovat lapsen pahimpia painajaisia. Lapsen tulisi kokea, että on vanhempiensa silmissä hyväksytty kaikkine tunteineen. Jos aikuinen suoraan tuomitsee lapsen vihan tunteet, lapsi alkaa kuvitella että hänen tunteensa ovat vaarallisia. Taapero voi alkaa pelätä omia tunteitaan. Uhkailun sijaan hankalat tunteet kannattaa sanoittaa. Sanoittamisen kautta lapsi oppii ymmärtämään reaktioitaan paremmin. Lapselle voi esimerkiksi kertoa, että tietää tämän olevan vihainen. Lisäksi lapselle voi ehdottaa sallittuja keinoja purkaa kiukkuaan. Itseymmärrys ja valmiit toimintamallit auttavat tunteiden säätelyn kehittymisessä.

5. Älä ole välinpitämätön

Pitelemätön raivo on lapselle pelottava kokemus. Kiukkukohtaus kertoo siitä, että lapsen kestokyky on tullut täyteen. Lapsen näkökulmasta tunteiden hallinnan täydellinen menettäminen on totaalinen romahdus. Taaperon jättäminen yksin tunteidensa kanssa tekee tilanteesta vielä pelottavamman. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen apua kestääkseen tunneryöppynsä. Jos vanhempi on niin kuormittunut, ettei jaksa huomioida lapsen tarpeita, asia on syytä ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolassa.

Lue myös: Ongelmista taidoiksi

6. Älä nalkuta

Pikkulapsiarki voi olla toisinaan hyvin uuvuttavaa. Väsyneenä ja stressaantuneena lapsen kiukku on vaikeampi kestää. Tilanne kärjistyy joskus niin pitkälle, että vanhemman käsitys lapsesta muuttuu negatiivisväritteiseksi. Kommunikaatio voi tällöin muuttua jatkuvaksi kieltämiseksi ja nalkuttamiseksi. Lapsen olisi kuitenkin saatava enimmäkseen myönteistä palautetta. Hyvien hetkien huomaaminen ja niistä kiittäminen kannustavat taaperoa toimimaan toivotulla tavalla. Jos tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä, hoitovastuuta kannattaa jakaa enemmän esimerkiksi toiselle vanhemmalle. Pieni irrottautuminen tilanteesta auttaa löytämään uudelleen ilon lapsen kanssa olemisesta.

7. Älä hakeudu kiukustumista aiheuttaviin tilanteisiin

Joskus kiukkukohtausten syntymiseen on muodostunut selkeä kaava. Esimerkiksi pitkän hoitopäivän jälkeiset kauppareissut taaperon kanssa saattavat olla yhtä taistelua. Tällöin arjen uudelleenorganisoiminen voi auttaa. Vanhemmat voivat esimerkiksi yrittää välttää menemästä kauppaan väsyneen ja nälkäisen taaperon kanssa. Jos kaupassa käymistä ei ole mahdollista siirtää toisen vanhemman huoleksi, pieni ateria ennen kauppareissua saattaa muuttaa kaikkia osapuolia piinaavan kokemuksen jälleen siedettäväksi.

Lue myös: Kasvatus on opastamista

Miksi taapero raivoaa?

Lasten- ja nuortenpsykoterapeutti Marja Schulman kertoo, että lapsen kiukulle on monia syitä. Lapselle kertyy päivän mittaan ylivoimaisia ja käsittämättömiä tilanteita ja lapsi tarvitsee aikuisen apua päivän kokemusten sulatteluun. Varhaislapsuuteen kuuluva itsenäistymiskausi tuo oman lisänsä taaperoikäisen tunnemaailmaan.

”Uhmakauden aikana lapselle kehittyy käsitys itsestä ja samalla syntyy halu itsemääräämiseen. Kehityksen myötä lapsi oppii voittamaan vastuksia ja vaatimaan asioita itselleen”, Schulman sanoo.

Ristiriita omien halujen ja mahdollisuuksien välillä heijastuu lapsen käyttäytymiseen.

”Kun lapsi huomaa, ettei voikaan määrätä kaikkia asioita, hän kiukustuu. Esimerkiksi parin minuutin odottelu ruokapöydässä tuntuu lapsesta ikuisuudelta. Kiukun iskiessä tuntien ja jopa päivien aikana kerääntyneet pienet pettymykset ja hankalat tunteet purkautuvat. Vanhempien voi olla hyvin vaikea tietää kaikkia asioita, jotka ovat aiheuttaneet lapselle harmia.”

Lisäksi pienen lapsen maailmankuva on vielä hyvin rajoittunut.

”Lapsi elää tässä ja nyt. Pidemmän aikajänteen hahmottaminen ei vielä kuulu pienen lapsen todellisuuskäsitykseen. Lapsi kokee, että oikein on se, mikä tuntuu hyvältä kullakin hetkellä. Usein aikuinen kuitenkin puuttuu tapahtumien kulkuun esimerkiksi laittamalla lapsen nukkumaan, vaikka lapsi haluaisi vielä tehdä jotain muuta. Silloin vanhempi joutuu kiukun kohteeksi”, Schulman selittää.

Kiukunpuuskat saattavat joskus johtua siitä, että lapsen elämä on liian kuormittavaa. Lapsella pitäisi olla elämässään myös rauhallisia hetkiä, jolloin on aikaa käsitellä omia tunteitaan. Tietoinen hidastaminen voi tällöin auttaa.

”Etenkin leikille on oltava riittävästi aikaa. Leikin kautta lapsi voi purkaa hankalia tunteitaan”, Schulman muistuttaa.

Lista on laadittu Marja Schulmanin haastattelun ja MLL:n vinkkien pohjalta.

Mitä mieltä olet artikkelista?