Ensimmäinen ultraäänitutkimus on joko varhaisraskauden yhdistelmäseulonta (yleensä tähän viitataan nimellä niskaturvotusultra tai NT-ultra), joka tehdään raskausviikoilla 10-12+6, tai yleinen ultraäänitutkimus, joka voidaan tehdä raskausviikoilla 10-14.

Viimeksi päivitetty 11.2.2019

Suomalaisilla odottajilla on mahdollisuus osallistua neuvolajärjestelmän puitteissa kahteen seulontaultraäänitutkimukseen. Ensimmäinen ultraäänitutkimus tehdään 10.–13. ja toinen ultraäänitutkimus (nk. rakenneultra) 18.–21. raskausviikoilla. Lapsen isä tai muu äidin tukihenkilö saa olla mukana ultraäänitutkimuksen aikana.

Mitä ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa tutkitaan?

Ensimmäinen ultraäänitutkimus tehdään tyypillisesti 11. raskausviikon tuntumassa. Tällöin tutkitaan muun muassa, vastaako sikiön koko raskausviikkoja. Jos lapsen koko ei sovi raskausviikkojen kanssa yhteen, voidaan laskettua aikaa tarkentaa ultraäänitutkimuksen tuloksen perusteella.

Ultraäänen avulla tutkitaan myös istukan paikka, sikiöiden lukumäärä sekä tarkistetaan sikiön sydämen syke.

Yhdistelmäseulonta vai yleinen ultraäänitutkimus?

Ensimmäinen ultraäänitutkimus on joko varhaisraskauden yhdistelmäseulonta (yleensä tähän viitataan nimellä niskaturvotusultra tai NT-ultra), joka tehdään raskausviikoilla 10-12+6, tai yleinen ultraäänitutkimus, joka voidaan tehdä viikoilla 10-14.

Yhdistelmäseulonta koostuu niskapoimu-ultraäänitutkimuksesta sekä äidiltä otettavasta verinäytteestä, ja siinä kartoitetaan sikiön riski kromosomipoikkeavuuksiin, kuten 21-trisomiaan eli Downin oireyhtymään.

Yleisessä ultraäänitutkimuksessa puolestaan ei seulota kromosomipoikkeavuuksia.

Niskaturvotus ja kromosomipoikkeavuuden riskin arvioiminen

Mikäli odottava äiti haluaa tietää, onko sikiöllä riski kromosomipoikkeavuuksiin, hänen tulee osallistua yhdistelmäseulontaan. Sikiön mahdollisen kromosomipoikkeavuuden riski arvioidaan yhdistelmäseulonnan ultraäänitutkimuksessa mitatun niskaturvotuksen ja äidiltä otettavan verikokeen tulosten perusteella. Lähetteen tähän verikokeeseen äiti saa omasta neuvolastaan.

Äidin verinäytteestä määritellään merkkiaineiden (HCG-beeta ja PAPP-A) pitoisuudet, joiden avulla tietokoneohjelma laskee sikiön kromosomipoikkeavuuksien riskin suuruuden. Todennäköisyys lasketaan äidin iän, ultraäänitutkimuksessa määritetyn niskaturvotuksen paksuuden ja äidin verinäytteistä määritettyjen merkkiaineiden pitoisuuden perusteella.

Mikäli yhdistelmäseulonnassa todetaan suurentunut kromosomipoikkeavuuden riski, odottajalle tarjotaan mahdollisuutta jatkotutkimuksiin: joko NIPT-tutkimukseen (Non-Invasive Prenatal Test -verikoe) tai istukka- tai lapsivesinäytteeseen.

Raskauden keston määritys

Ultraäänitutkimuksella saadaan hyödyllistä tietoa ja voidaan arvioida raskauden kesto tarkemmin kuin pelkästään viimeisten kuukautisten ajankohdan perusteella. Laskettua aikaa ei muuteta, jos se ultraäänen perusteella heittää vain muutaman päivän aiemmin lasketusta. Jos eroa on enemmän kuin 4 päivää, laskettua aikaa muutetaan.

Sikiön rakenteiden tarkastaminen

Ultraäänitutkimuksen avulla tehtävässä sikiön rakennetarkastelussa voidaan nähdä pääpiirteittäin sikiön eri ruumiinosat. Tutkimusta tekevä lääkäri tarkastaa sikiön ylä- ja alaraajat, sydämen sykkeen, aivot, keskushermoston ja joitain sisäelimiä. Sikiön sukupuolta ei pystytä tässä vaiheessa vielä havaitsemaan. Tässä vaiheessa voidaan havaita vain suurimmat rakenteelliset poikkeavuudet – niitä kartoitetaan tarkemmin raskauden toisessa ultraäänitutkimuksessa, raskausviikoilla 18.-21.

Mitä mieltä olet artikkelista?