Raskausmyrkytys eli pre-eklampsia saattaa suomalaistutkimuksen perusteella johtua siitä, että äidin elimistö ryhtyy puolustautumaan istukkaa vastaan. Tauti vaivaa erityisesti ensi kertaa synnyttäviä – taustalla saattaa olla se, että odottajien elimistö ei ole vielä tottunut vieraaseen geneettiseen materiaaliin.

Viimeksi päivitetty 27.8.2020

Tuore suomalaistutkimus ehdottaa, että raskausmyrkytys eli pre-eklampsia saattaa johtua äidin puolustusjärjestelmän aktivoitumisesta istukkaa kohtaan – seurauksena voi olla raskausmyrkytys ja jopa keskenmeno.


MAINOS | PAMPERS: Mitä kosketus merkitsee vauvalle?


 

Tutkimustulokset myös vahvistavat aiempia havaintoja, joiden mukaan poikasikiöt ovat tyttösikiöitä herkempiä myöhäisille keskenmenoille ja raskausmyrkytykselle. Sikiön heikentyneen immunologisen suojan taustalla vaikuttaa erityisesti HLA-G geeni, jonka tehtävänä on suojata istukan ja sikiön soluja äidin immuunipuolustukselta ja jonka pitoisuus on pre-eklampsiaraskauksissa matala.

Istukan geeneistä puolet on äidille vieraita

Raskausmyrkytyksen syntymekanismi on edelleen tieteelle epäselvä, mutta taudin tiedetään johtuvan nimenomaan istukasta. Raskausmyrkytys on mahdollista saada, vaikka kohdussa ei olisi sikiötä laisinkaan – tämä tiedetään niin sanotuista rypäleraskauksista.

Tutkimusryhmä pyrki osoittamaan, että pre-eklampsia on seurausta äidin immuunipuolustuksen aktivoitumisesta ja ”hyljintäreaktiosta” istukkaa kohtaan, joka on isältä periytyneiden geenien vuoksi puoliksi vierasta kudosta äidille.

Suomessa pre-eklampsiaan sairastuu noin 2–3 prosenttia raskaana olevista naisista. Mikäli raskaus saa alkunsa luovutetulla munasolulla, tämä riski kymmenkertaistuu ja on noin 20 prosenttia.

”Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että luovutetulla munasolulla alkanut raskaus on sataprosenttisesti vierasta kudosta äidin keholle”, huomauttaa tutkimuksen päätutkija, tutkijatohtori ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Satu Wedenoja.

Yhdynnät siedättävät naisen elimistöä raskauteen?

Tiedetään, että raskausmyrkytyksen riski on suurimmillaan ensimmäisessä raskaudessa. Wedenojan mukaan kyse saattaa olla siitä, että äidin elimistö kohtaa ensimmäistä kertaa sikiön isän puolelta periytyneet vieraat geenit.

Teorian mukaan seuraavissa raskauksissa naisen elimistö ja immuunijärjestelmä ”muistavat” isän perimän, ja siksi äidin puolustusjärjestelmä ei yhtä todennäköisesti pidä niitä uhkana. Mikäli uusi raskaus kuitenkin alkaa uuden kumppanin kanssa, pre-eklampsian riski kohoaa takaisin ensiraskauden tasolle, sillä tällöin isän puoleinen geneettinen materiaali on taas uutta ja vierasta.

”Pre-eklampsian immunologista mekanismia tukevat myös havainnot taudin yleisyydestä hyvin nuorilla naisilla, joilla on vain vähän yhdyntöjä, ja toisaalta naisilla, joilla on käytössä kondomiehkäisy ennen raskautta. He eivät siis ole siemennesteen kautta altistuneet puolison geeneille, jolloin istukkaa kohtaan saattaa muodostua voimakkaampi immuunireaktio raskauden aikana”, havainnollistaa Wedenoja.

Äidin immuunipuolustusta tarvitaan raskauden aikana

Wedenoja ja tutkimusryhmä esittävät, että pre-eklampsia on syntynyt luonnonvalinnan vaihtokauppana. Toisaalta äidin ärhäkkä immuunipuolustus asettaa raskausmyrkytyksen muodossa vaaraan sekä sikiön että joskus myös äidin – toisaalta samainen immuunipuolustus suojelee äitiä ja lasta raskauden aikaisilta infektioilta.

”Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa jopa 8–10 %:ssa raskauksista kehittyy pre-eklampsia, kun Suomessa esiintyvyys on  2–3 %. Samalla Afrikassa monet taudit, kuten istukkamalaria, ovat hyvin yleisiä ja äidin aktiivista immuunipuolustusta tarvitaan estämään sikiön infektoituminen ja mahdollistamaan raskauden jatkuminen.”

Myös osa keskenmenoista voi liittyä äidin liian voimakkaaseen immuunivasteeseen istukkaa kohtaan.

”Alkion kiinnittyminen kohtuun ja istukan kehittyminen on tasapainoilua äidin immuunipuolustuksen aktivaation ja toisaalta liian voimakkaan reaktion eli hylkimisen välttämisessä. Alkio houkuttelee äidin valkosolut paikalle ja kiinnittyy niiden keskelle kohdun seinämään – tässä kohden voimakas immuunireaktio ja sikiön erilaiset geenit ovat eduksi. Mitä ”erilaisempi” alkio on, sitä varmemmin raskaus saa alkunsa”, Wedenoja kertoo.

Tämä voi olla myös syy siihen, miksi tyttöraskauksia menee varhaisessa vaiheessa kesken enemmän kuin poikaraskauksia. Poika on Y-kromosominsa vuoksi äidin elimistölle vieraampi kuin tyttö, ja siten aiheuttaa voimakkaamman immuunireaktion raskauden alussa. Toisaalta myöhemmin raskaudessa poikasikiö saattaa olla alttiimpi äidin immuunijärjestelmän aktivaatiolle geneettisen vierautensa vuoksi.

Raskausmyrkytyksestä selviää todennäköisemmin tyttösikiö

Pre-eklampsiaraskaudesta elävänä syntyvä lapsi on todennäköisemmin tyttö, erityisesti mikäli lapsi syntyy ennenaikaisena ja pienipainoisena. Poikasikiöiden puuttuminen viittaa tutkimusten mukaan siihen, että poikia menetetään keskenmenojen myötä raskauksissa, joissa kehittyisi myöhemmin pre-eklampsia.

”Poikien puuttuminen selittynee sillä, että äidin elimistö alkaa ”hylkiä” poikaraskautta useammin juuri sen geneettisen vierauden vuoksi. Immuunireaktio kohdistuu tyttöraskauteen lievempänä ja tämä saattaa selittää sen, miksi pre-eklampsiaraskauksista syntyy odotettua enemmän tyttöjä”, Wedenoja sanoo.

Todennäköisesti pre-eklampsian ja keskenmenojen syyt ja mekanismit ovat osin yhteisiä

”Tiedetään että noin puolet keskenmenoista johtuu sikiön kromosomien tai geenien poikkeavuuksista ja puolessa tapauksista syy on tuntematon. Samat mekanismit, jotka mahdollistavat alkion kiinnittymisen kohtuun ja raskauden alkamisen, ja toisaalta estävät liian voimakkaan äidin immuunireaktion vierasta kudosta kohtaan, vaikuttavat todennäköisesti raskauskomplikaatioiden kuten keskenmenojen ja pre-eklampsian taustalla. Sikiön HLA-G geeni on yksi keskeisistä mekanismeista, jotka suojaavat sikiötä”, Wedenoja toteaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?