Ennen vuotta 1968 hemolyyttinen tauti oli Suomessa yleisin kuolinsyy sikiöillä ja vastasyntyneillä lapsilla – siihen menehtyi 120 lasta vuosittain.

Viimeksi päivitetty 27.9.2018

Nykyisin kaikilta suomalaisen neuvolajärjestelmän piirissä olevilta naisilta otetaan raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana verinäyte. Sen avulla selvitetään, ovatko äidin ja sikiön veriryhmät epäsopivat keskenään ja löydetään ne raskaudet, joissa sikiöllä tai vastasyntyneellä on riski sairastua hemolyyttiseen tautiin.

Mikä on veriryhmäsi?

Muistatko, mikä on veriryhmäsi? Entä muistatko, onko se ”plussa vai miinus”, eli positiivista vai negatiivista tyyppiä?

Näillä kysymyksillä on tärkeä merkitys kohdussa kasvavan sikiön hyvinvoinnin kannalta. Mikäli äidin ja sikiön veriryhmät ovat keskenään epäsopivat, äidin keho voi alkaa tuottaa vasta-aineita sikiön punasoluja vastaan. Lievimmillään näin aiheutunut hemolyyttinen tauti on oireeton kummallekin, mutta taudin vaikein muoto voi hoitamattomana johtaa sikiön tai vastasyntyneen kuolemaan tai vammautumiseen.

Lisäksi 2 % kaikista synnyttäjistä tarvitsee verensiirron synnytyksen yhteydessä, joten tieto äidin veriryhmästä on sairaaloille äärimmäisen tärkeä. Näin voidaan ennalta varautua kiireelliseen verensiirtoon.

 

Joka kahdeksas odottaja

Veripalvelussa tutkitaan joka vuosi 60 000 suomalaisen raskaana olevan naisen verinäytteet. Jokaiselta raskaana olevalta naiselta tutkitaan sekä ABO-veriryhmä että sen tyyppi: onko äiti RhD-positiivinen vai negatiivinen.

Suomalaisista äideistä 13%, eli noin joka kahdeksas, on veriryhmätyypiltään RhD-negatiivisia. Mikäli äidin veriryhmän tyyppi on RhD-negatiivinen, hänen on syytä varautua raskauden aikana tapahtuvaan seurantaan ja lisäkokeisiin, sillä negatiivinen tyyppi kertoo immunisaatioriskistä.

Negatiivinen äiti, positiivinen lapsi

RhD-negatiivisten äitien lapset ovat erityisen suuressa riskissä: mikäli lapsi perii isältään RhD-positiivisen veriryhmätyypin, äidin keho saattaa immunisoitua tätä vastaan. Immunisoituessaan äidin keho alkaa erittää vasta-ainetta, joka saa sikiön punasolut hajoamaan ja aiheuttaa sikiölle anemian.

Suomessa on vuosittain noin 6 000 RhD-negatiivisen äidin raskautta, ja näistä raskauksista 60% sikiö on RhD-positiivinen.

Milloin lisäkokeita?

– Veriryhmältään RhD-negatiivisista äideistä otetaan lisänäytteet raskausviikoilla 24-26 ja 36, koska heillä on tavallista suurempi riski muodostaa veriryhmävasta-aineita sikiön punasoluja vastaan.

– Jos RhD-positiivinen äiti on saanut verensiirtoja tai synnyttänyt jo aikaisemmin keltaisuuden vuoksi hoidetun lapsen, otetaan lisänäyte raskausviikolla 36.

– Myös isältä saatetaan ottaa verinäyte, jotta saadaan selville millä todennäköisyydellä sikiö on perinyt RhD-positiivisen veriryhmän.

Lääketieteen menestystarina

RhD-positiivista sikiötä kantaville RhD-negatiivisille äidille annetaan pistoksena anti-D -suojaus, joka on yksi lääketieteen suuria menestystarinoita. Pistos ehkäisee äidin immunisoitumista lapsensa veriryhmälle, ja sen seurauksena syntyvää hemolyyttistä tautia.

”Ilman anti-D -suojausta 15% RhD-negatiivista äideistä immunisoituisi lapsensa veriryhmälle, mutta lääkityksen avulla immunisoituminen voidaan lähes kokonaan estää. Suojaus annetaan äideille sekä raskauden aikana, että uudelleen vielä synnytyksen jälkeen”, kertoo naistentautien ja synnytysten sekä perinatologian erikoislääkäri Susanna Sainio SPR Veripalvelusta.

Sikiön punasolut hajoavat

Immunisaatiossa äidin elimistö alkaa tuottaa vasta-aineita sikiön punasoluja kohtaan. Kun RhD-negatiivisen äidin tuottamat vasta-aineet kulkevat istukan läpi, ne tarttuvat RhD-positiivisen sikiön punasoluihin ja voivat johtaa sikiön punasolujen hajoamiseen.

Tällöin sikiölle tai vastasyntyneelle lapselle kehittyy hemolyyttinen tauti, jonka tyyppi riippuu sekä äidin että lapsen veren erityistekijöistä.

Tyypillisin äidin immunisaation käynnistävä tilanne on synnytys, mutta joskus jo raskauden aikana voi istukan kautta kulkeutua pieniä määriä sikiön punasoluja äidin verenkiertoon. Joskus immunisaation syynä puolestaan on äidin aiemmin saama verensiirto.

Ennen yleisin kuolinsyy

Ennen vuotta 1968, jolloin synnytyksen jälkeinen suojaus alkoi Suomessa, hemolyyttinen tauti oli yleisin kuolinsyy sikiöillä ja vastasyntyneillä: siihen menehtyi 120 lasta vuosittain ja lukemattomat vammautuivat.

”Nykyisinkin joka vuosi 150 lasta Suomessa tarvitsee hoitoa vastasyntyneen tai sikiön hemolyyttisen taudin vuoksi. Mutta kun tilanne huomataan ajoissa, hoitoennuste on hyvä”, Sainio toteaa.

Kuolema hemolyyttisen taudin vuoksi on äärimmäisen harvinainen, niitä tapahtuu 0-2 vuosittain.

Olisitko sinä selvinnyt saunasynnytyksestä?

Tärkeää löytää ajoissa

60 000 seulotun verinäytteen joukosta löydetään myös vuosittain 250-500 näytettä, joiden perusteella äidillä todetaan raskauden kannalta merkityksellinen vasta-aine. Todettu vasta-aine kertoo, että raskauden aikana sikiöllä on riski sairastua vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin.

Verinäytteiden seulontaohjelma löytää immunisoituneet äidit ja vaikeimpiakin tapauksia on nykyisin mahdollista hoitaa. Olennaista hyvälle lopputulokselle on varhainen löytyminen.

Immunisaatio näkyy toisessa raskaudessa

Raskaudenaikainen veriryhmäimmunisaatio ei yleensä aiheuta sikiölle ongelmia ensimmäisessä raskaudessa, mutta mikäli RhD-negatiivisen äidin seuraavassakin raskaudessa lapsi on RhD-positiivinen, äiti alkaa kehittää vasta-aineita varhaisemmassa vaiheessa raskautta. Sen seurauksena lapsi saattaa sairastua sikiön tai vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin.

”Kun vasta-aineet huomataan äidin veressä, niiden pitoisuutta aletaan tarkkailla. Lievät tapaukset seurataan neuvolassa, vaikeita immunisaatioita puolestaan seurataan synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalla”, sanoo Sainio.

6000 vuosittaisesta RhD-negatiivisesta odottajasta noin 60-80:lla tämä immunisaatio on päässyt tapahtumaan.

Kohdunsisäinen verensiirto

Lievemmissä immunisaatioissa voidaan esimerkiksi käynnistää synnytys pari viikkoa ennen laskettua aikaa, jotta vakavimmilta oireilta vältytään. Vaikeimmissa tapauksissa tarvitaan kohdunsisäistä verensiirtoa, jotta sikiön anemia ja mahdollinen kuolema saadaan ehkäistyä.

”Ultraäänitutkimuksella arvioidaan sikiön anemian riskiä, ja jos sellainen todetaan, voidaan sikiötä tarvittaessa hoitaa kohdunsisäisillä punasolusiirroilla siihen asti, kunnes synnytys voidaan käynnistää turvallisesti – yleensä 34 raskausviikon jälkeen. Kaikkiin kohdunsisäisiin toimenpiteisiin, kuten myös verensiirtoon, liittyy riski, että lapsivesi menee tai tulee infektio ja synnytys käynnistyy ennenaikaisesti”, Sainio kertoo.

Lue lisää kohdunsisäisestä verensiirrosta!

Sinivalo hoitaa vastasyntynyttä

Kun hemolyyttisestä taudista kärsivä lapsi syntyy, hän on yleensä väritykseltään voimakkaan kellertävä. Kellerryksen aiheuttaja on bilirubiini: Äidin veriryhmävasta-aineiden vaikutuksesta lapsen punasolut ovat hajonneet ja niistä vapautuu hajoamistuotteena haitallista bilirubiinia.

Kellertävä lapsi pääsee heti synnyttyään sinivalohoitoon. Sinivalo hajottaa vastasyntyneen elimistöön kertynyttä bilirubiinia.

Myös ABO-veriryhmien epäsopivuus voi aiheuttaa vastasyntyneelle lievää keltaisuutta, mutta sen toteamiseksi ei tarvita raskaudenaikaisia tutkimuksia. Myös tällöin vastasyntynyttä hoidetaan sinivalolla.

Verenvaihto vastasyntyneelle

Tieto äidin vasta-aineista auttaa lastenlastenlääkäreitä varautumaan vastasyntyneen hoitoon ja synnytyslääkäreitä varautumaan äidin mahdollisesti tarvitsemiin verensiirtoihin synnytyksen hoidossa.

Vaikeista immunisaatio-oireista kärsivää vastasyntynyttä voidaan hoitaa sinivalon lisäksi esimerkiksi immunoglobuliinilla tai vaihtamalla hänelle verta. Verenvaihdossa poistetaan vastasyntyneen elimistöstä sekä vasta-aineita että bilirubiinia.

Verenvaihdon tarvitsee noin 5-8 vastasyntynyttä Suomessa vuosittain.

Lue lisää:

Raskaudenaikaisten veriryhmävasta-aineiden seulontaohjelma Suomessa

Raskaudenaikaiset veriryhmä- ja veriryhmävasta-ainetutkimukset

 

Mitä mieltä olet artikkelista?