Kun vanhemmilla on kiistaa kasvatuksesta, syytöksen kohteena on usein toisen puolison liialliseksi koettu ankaruus. Myös liika kiltteys saa moitteita.
"Minä olen luonteeltanikin herkkä ja huolehtivainen ja sellainen haluan olla lapsillenikin. Mieheni taas on enemmän armeijakasvatuksen edustaja. Mies on monissa asioissa niin ehdoton, itse olen sovittelevampi luonne”, kertoo eräs äiti www.vauva.fi -sivuston keskustelupalstalla.
Lue myös: Nykyvanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan
”Meillä isä on paljon pojan kanssa. Leikkii, painii ja ottaa mukaan kaikkeen tekemiseen. Ainoa huono puoli on, ettei meinaa saada kuria pojalle. On semmonen pehmoisä, joka antaa helposti periksi. Kurja sitten, kun mä joudun ottaa sen kasvattajan roolin ja olla se tylsä äiti”, kertoo puolestaan toinen www.meidanperhe.fi -sivuston keskustelupalstalla.
Toisen ankaruus nähdään epäreiluksi lasten kannalta. Lapset saattavat jopa alkaa pelätä vanhempaa ja hakea turvaa toisesta huoltajasta. Liika kiltteys puolestaan ärsyttää, koska toinen vanhempi joutuu olemaan aina se ilkeä komentaja. Loukkaavana nähdään myös se, jos toinen vanhempikaan ei ota puolisonsa komentamista vakavasti, vaan mitätöi ne sallimalla lapselle sen, mitä juuri on kielletty.
Lue myös: Hyvä isä
Kasvatuskinoista kunnon keskusteluun
Ruuhkavuosien pyörteissä saattaa kiistat jäädä selvittämättä. Monet eivät lasten kuullen halua setviä kasvatuskiistoja, ja nukkumaan mentäessä ollaan jo niin väsyneitä, että aihetta ei haluta ottaa puheeksi. Tilanteen ajatellaan menneen jo ohi. Monia erimielisyydet jäävät kuitenkin kaihertamaan.
”Koska perheet ovat erilaisia, on hankalaa antaa erityisen konkreettisia neuvoja. On kuitenkin hienoa, jos vanhemmat ovat lapsiarjen keskellä tiedostaneet tilanteen haastavuuden ja haluavat siihen muutosta. Tällöin on mahdollista pohtia, miten voisi toiminnallaan saada muutoksen aikaan”, sanoo psykologi Kirsi Äikäs Jyväskylän perheneuvolasta.
Äikäs ymmärtää, ettei meneillään olevassa tilanteessa aleta mielellään keskustella ”sun ja mun tavasta” kasvattaa, koska tilanne on saatava hoidetuksi eikä lapsen kuuluisi olla todistamassa kasvatuksellista eripuraa.
Millainen vanhempi olet? Tee testi!
Kuitenkin jos esimerkiksi ruokailussa ja iltatilanteissa tulee vanhemmille ihan kinaa siitä, miten lapsen kuuluisi toimia, on se merkki siitä, että täytyisi pysähtyä. Tulisi pohtia, miten näin on päässyt käymään ja mitä voisi tehdä. Mennyt tilanne tulisi nostaa esille, vaikka se tuntuisi turhalta tai vaikealta. On tärkeää kertoa toista syyttämättä omista tunteistaan. Kun tilanne ei ole enää päällä, voi kuunnella toista ja esittää omat näkemyksensä rauhallisemmin.