Vesirokko on koko kehon tulehdustilan aiheuttava tauti, joka leviää rokottamattomassa ihmispopulaatiossa lähes jokaiseen. Useimmille sairastuneille tauti aiheuttaa satoja punaisia ja kutisevia näppylöitä ympäri vartaloa. Vaarallisen vesirokosta tekevät sen jälkitaudit – esimerkiksi aivotulehdus ja keuhkokuume.

Viimeksi päivitetty 9.9.2019

Vesirokko on ilman, pisaroiden ja kosketuksen välityksellä leviävä erittäin tarttuva virustauti. Jo lyhytaikainen oleskelu samassa huoneessa vesirokkoa tartuttavan henkilön kanssa riittää sairastuttamaan ihmisen, jolla ei ole vastustuskykyä taudille. Noin 5% vesirokkoon sairastuneista lapsista sairastaa taudin ilman oireita. Vesirokkorokote on kuulunut Suomen rokotusohjelmaan vuodesta 2017 alkaen.

Toisille raju, jopa hengenvaarallinen tauti

Vesirokko aiheuttaa siihen sairastuneelle koko kehon tulehdustilan. Tauti alkaa korkeaksi kohoavalla kuumeella, ja parin päivän kuluttua punaisia näppylöitä kohoaa koko vartalolle noin 250-500 kappaletta. Limakalvoilla rakkulat aiheuttavat kirvelyä. Iholle voi jäädä pysyviä arpia tulehtuneista rakkuloista esimerkiksi kasvoihin, kaulaan, selkään ja rintaan sekä käsivarsiin. Jotkut lapset saattavat sairastaa vesirokon niin, että he saavat vain muutaman näppylän.

Raskaana oleville naisille tauti voi olla hengenvaarallinen, ja syntymättömälle lapselle vesirokko usein aiheuttaa vakavia vaurioita. Pitkäaikaista iho- tai keuhkosairautta (esim. atopia, astma) sairastavilla lapsilla sekä nuorilla ja aikuisilla vesirokko voi olla vakava infektio.

Jälkitaudit ja vyöruusu riesana

Useimmat lapset paranevat vesirokosta noin viikossa, mutta osa sairastuu vielä jälkitautiin. Tyypillisin jälkitauti on näppylöiden raapimisesta johtuva ihon bakteeritulehdus. Vesirokosta toipuvan lapsen puhe saattaa alkuun olla epäselvää ja kävely haparoivaa. Mahdollisten haavojen umpeutuminen saattaa kestää tavallista kauemmin, sillä verihiutaleita ei riitä hyytymiseen – tämä on ohimenevää.

Vakavampia vesirokon jälkitauteja ovat esimerkiksi aivotulehdus tai keuhkokuume, joihin on aikaisemmin kuollut vuosittain 1–2 henkilöä Suomessa vuosittain.

Vesirokkotaudin jälkeen virus jää piileväksi hermosolmukkeisiin ja voi  myöhemmin, joko iän tai muun syyn heikentäessä puolustuskykyä, aktivoitua aiheuttaen vyöruusuihottuman.

Rokote

Vesirokkorokote on lisätty Suomen rokotusohjelmaan vuonna 2017, ja sen saavat maksutta kaikki 1.1.2006 ja sen jälkeen syntyneet lapset, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Vesirokon sairastaneen rokottamisesta ei ole haittaa, eli jos varmuutta sairastamisesta ei ole, rokote kannattaa ottaa.

Jos lapsi on sairastanut vesirokon hyvin lievänä alle vuoden ikäisenä, hän saattaa saada vesirokon uudelleen. Myös tällöin suositellaan ottamaan lapselle vesirokkorokotus. Jos tauti sen sijaan on ollut reiluoireinen, rokotetta ei tarvita. Jos on epävarmuutta taudin oireista, rokotukset kannattaa antaa.

Vesirokkorokote annetaan ensimmäisen kerran 18 kuukauden iässä ja toisen kerran kuuden vuoden iässä osana MPRV-rokotetta. Yksi rokoteannos antaa noin 80 % suojan kaikkea vesirokkoa vastaan ja 95 % suojan vaikeaa vesirokkoa vastaan. Kahden vesirokkorokoteannoksen teho on 93 % kaikkea vesirokkoa vastaan ja 100 % vaikeita tautimuotoja vastaan.

Rokotteen haittavaikutukset

Valtaosa terveistä rokotetuista ei saa mitään oireita rokotteesta. Joka viides rokotettu saa pistospaikan alueelle kipua, punoitusta tai turvotusta. Noin 15% rokotetuista saa kuumeen Alle viisi prosenttia saa pistospaikan läheisyyteen tai muualle vartaloon muutaman vesirokkomaisen rakkulan noin kahden-neljän viikon kuluttua rokottamisesta..

Lähteet:
Neuvolaikäisen rokotusopas
THL, THL, THL ja  THL

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliVloggaaja näyttää mallia: Näin teet tuttinauhan
Seuraava artikkeliRaskaus ja influenssarokotus – raju influenssa voi johtaa keskenmenoon
JAA