Viimeksi päivitetty 22.6.2023
- Mistä lapsen aivokalvontulehdus johtuu?
- Lapsen aivokalvontulehduksen oireet
- Aivokalvontulehduksen hoito
- Rokotus on paras suoja
Vielä 1980-luvulla lapsilla esiintyi bakteeriperäistä aivokalvontulehdusta vielä huomattavasti enemmän kuin nykyään.
Ulkomailla tautiin voi törmätä vielä tänäkin päivänä, mutta Suomessa lasten rokotusohjelmaan kuuluvan pneumokokkirokotuksen myötä taudista on onneksi tullut harvinaisuus.
Asiantuntijana artikkelissa on lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Marjo Renko, joka päässyt työssään todistamaan, kuinka tartunnat ovat vähentyneet vuosi vuodelta.
Mikä lapsen aivokalvontulehdus johtuu?
Aivokalvontulehdus on nimensä mukaisesti aivoja peittävän kalvon tulehdustila, ja sitä voivat aiheuttaa sekä bakteerit että virukset.
Niin kutsuttu klassinen aivokalvontulehdus on bakteeriperäinen ja hoitamattomana jopa hengenvaarallinen. Bakteeriperäinen aivokalvontulehdus onkin pelätty, mutta onneksi harvinainen tauti.
Useimmiten aivokalvontulehduksen aiheuttajina ovat pneumokokkibakteerit, jotka päätyvät yleensä nielun kautta elimistöön, josta ne lähtevät leviämään verenkierron mukana nopeasti aivokalvoille.
Ärhäkät bakteerit lisääntyvät vauhdikkaasti ja levittäytyvät pian koko elimistöön sairastuttaen lapsen nopeasti.
Virusperäinen tauti sen sijaan on yleisempi ja huomattavasti vaarattomampi.
Lapsen aivokalvontulehduksen oireet
Bakteeriperäinen aivokalvontulehdus lapsella voi oireilla monin eri tavoin. Oireita ei kuitenkaan kannata sivuuttaa, sillä hoitamattomana bakteeriperäinen aivokalvontulehdus lapsella on erittäin vaarallinen.
Oireet riippuvat paljon myös lapsen iästä. Vastasyntyneillä vauvoilla bakteeriperäinen aivokalvontulehdus näkyy epämääräisenä huonokuntoisuutena, kuten itkeskelyllä, velttoudella ja käsittelyarkuudella.
Vauva saattaa myös oksennella tai syödä huonosti. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sen epämääräisemmät oireet yleensä ovat. Lapsen kasvaessa myös oireet muuttuvat tyypillisemmiksi.
Tyypillisiä bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen oireita ovat
- korkea kuume
- väsymys
- päänsärky
- aristus päätä liikuttaessa
- niskan aristus ja jäykkyys
- huonovointisuus
- kouristelu
- valonarkuus
Kaikkia tyypillisimpiä oireita esiintyy kuitenkin vain noin 50 %:lla tapauksista ennen hoitoon pääsyä, minkä takia tautia voi joskus olla hankala erottaa viruspohjaisesta aivokalvontulehduksesta tai ihan tavallisesta kuumeilusta.
Yksi nyrkkisääntö kuitenkin auttaa taudin vakavuuden selvittämisessä: mikäli lapsi jaksaa kuumeesta huolimatta syödä, juoda ja leikkiä edes vähän, syytä huoleen ei pitäisi olla.
Bakteeriperäisestä aivokalvontulehduksesta kärsivä lapsi on sen sijaan erittäin väsynyt eikä jaksa enää leikkiä – tällöin kannattaa lähteä käymään heti terveyskeskuksessa.
Vaikka esimerkiksi niskan ja pään jäykkyyttä tai aristusta ei aina esiinnykään, lapsi on kuitenkin aina bakteeriperäisestä aivokalvontulehduksesta kärsiessään kuumeinen, huonovointinen ja väsynyt.
Virusperäisessäkin aivokalvontulehduksessa oireina on yleensä kuumeilu ja päänsärky, toisinaan myös niskan jäykkyys.
Vaikka virusperäinen aivokalvontulehduksen ennuste on hyvä, sitä voi oireiden perusteella olla vaikea erottaa bakteeriperäisestä aivokalvontulehduksesta. Siksi kannattaakin aina olla yhteydessä terveydenhuoltoon asian varmistamiseksi.
Aivokalvontulehduksen hoito
Aivokalvontulehdus todetaan sairaalassa ottamalla lapselta selkäydinnestenäyte. Virusperäinen aivokalvontulehdus paranee yleensä nopeasti itsekseen tai tulehduskipulääkkeiden avulla, kunhan tautimuoto on ensin varmistettu terveydenhuollossa.
Mikäli kyseessä on bakteeriperäinen aivokalvontulehdus, on nopea hoidon aloitus ensisijaisen tärkeää, jotta jälkioireilta voidaan välttyä. Mikäli hoidon alkua viivytetään, voi bakteeriperäinen aivokalvontulehdus lapsella johtaa esimerkiksi kuulon huonontumiseen tai kouristusalttiuteen.
Suomessa hoitoon päästään onneksi kuitenkin nopeasti ja lapsen kehitystä seurataan tarkasti taudin paranemisen jälkeen. Rutiineihin kuuluu aina myös kuulon tarkastaminen.
Oikea-aikainen hoitoon pääsy on tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä – mitä nopeammin hoito aloitetaan, sitä todennäköisemmin taudista voi toipua täysin.
Bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen hoidossa tärkeintä on aloittaa nopeasti suonensisäinen antibioottilääkitys, minkä lisäksi tarvitaan yleensä myös nesteytystä sekä mahdollisesti aivopaineen hoitoa.
Bakteeriperäistä aivokalvontulehdusta ei koskaan kannata jättää hoitamatta, sillä hoitamattomana se johtaa lähes varmaan kuolemaan.
Rokotus on paras suoja
Paras tapa suojautua bakteeriperäiseltä aivokalvontulehdukselta on rokotus. 1980-luvun jälkeen hemofilus-rokotusten myötä bakteeripohjaista aivokalvontulehdusta alkoi esiintyä Suomessa yhtä harvemmin. Vuonna 2010 pienten lasten rokotusohjelmaan lisätty pneumokokkirokote on vähentänyt tautia entisestään.
Lapsi kannattaakin ehdottomasti rokottaa, jotta aivokalvontulehdukselta vältyttäisiin.
Myös vastasyntyneiden aivokalvontulehdustapaukset ovat olleet jo vuosien ajan laskussa. Vauvan aivokalvontulehdusriskiä pystytään ehkäisemään jo raskauden aikana äidille tehtävällä b-streptokokkiseulonnalla.
Mikäli seulonnassa huomataan äidin kantavan synnytyskanavassaan b-streptokokkibakteeria, annetaan synnytyksen yhteydessä infektiota ehkäisevää atibioottiprofylaksia, jolla suojataan vauvaa tartunnalta.
Vaikka aivokalvontulehdusta esiintyykin vuosi vuodelta harvemmin, kipeän lapsen yleiskuntoa kannattaa kuitenkin aina pitää silmällä, jotta mahdollinen aivokalvontulehdus lapsella pystytään huomaamaan ajoissa.
Lue myös:
Lähde: Terveyskirjasto
