Kun raskaustestissä näkyy kaksi viivaa, on sitä ennen ehtinyt tapahtua jo paljon: Munasolu on hedelmöittynyt, alkio kiinnittynyt kohtuun, ja istukka on alkanut muodostua. Elämän synty aina hedelmöityshetkestä lähtien on tarua ihmeellisempi.

Viimeksi päivitetty 21.9.2018

Kahdeksaa ensimmäistä raskausviikkoa hedelmöittymisen jälkeen kutsutaan alkiovaiheeksi. Suuria muutoksia tapahtuu joka päivä, ja nyt myös kaikki kehon elimet alkavat muotoutua. Jokaisen alkion kehitys kulkee samaa tahtia – lähes tunnilleen.

Kymmenessä viikossa viimeisten kuukautisten ensimmäisestä päivästä kaikki elimet ovat muodostuneet, ja alkiosta on tullut sikiö. Tämän jälkeen elimet kasvavat ja kehittyvät loput kolmisenkymmentä raskausviikkoa. Mutta miten tähän pisteeseen päästiin, eli mistä kaikki alkoi?

Hedelmöittyminen vie vuorokauden

Itse hedelmöittyminen vie noin vuorokauden. Parisataa pisimmälle selviytynyttä siittiötä ympäröi munasolun munanjohtimessa. Munasolu on juuri irronnut, ja se sekä siittiöt ovat valmiina hedelmöitykseen. Munasolulla on sitkeä kalvo, jonka läpi siittiöt yrittävät päästä. Tätä kalvoa kutsutaan munasolun kuoreksi, zona pellucidaksi. Siittiöt erittävät entsyymiä, joka tekee pikkuruisen reiän tähän kalvoon.

Kun reikä on syntynyt, siittiöltä vie noin 20 minuuttia päästä sisään munasoluun. Tämän jälkeen reikä umpeutuu. Siittiön tulo käynnistää munasolun jakautumisen. Seuraavan puolen vuorokauden aikana kuroutuu munasolusta pieni poistosolu. Tämän jälkeen äidin ja isän kromosomiston ympärille muodostuu uusi tumakalvo. Sekä äidin että isän puolelta tulee 23 geenit sisältävää kromosomia, jotka sulautuvat yhteen pareittain. Näistä löytyy tieto muun muassa lapsen hiusten ja silmien väristä, pituudesta sekä sukupuolesta.

Lapsen sukupuoli määräytyy jo silloin, kun siittiö pääsee munasolun kalvon läpi. Miehen siittiö määrää sukupuolen. Munasolussa on aina sukupuolikromosomi X, kun taas siittiössä on joko X- tai Y-kromosomi. Jos yhdistelmäksi tulee XX, syntyy tyttö, XY-yhdistelmästä tulee puolestaan poika.

Yhdestä solusta moneksi

Kun hedelmöittyminen on tapahtunut ja kromosomit ovat sulautuneet yhteen, hedelmöittynyt munasolu koostuu yhdestä solusta. Pian tämä solu alkaa jakautua pienempiin soluihin, joista jokainen edelleen jatkaa jakautumista. Näinä ensimmäisinä päivinä solut jakautuvat noin joka 20. tunti.

Munasolu saa apua munajohtimen värekarvoilta päästäkseen alas kohtuonteloon. Munasolun kalvo huolehtii, että solu ei kasva liian suureksi lyijykynän paksuisessa munanjohtimessa. Kun munasolussa on 8–16 solua, kutsutaan sitä morulaksi. Nimitys tulee suomuuraimesta, jota se ulkoisesti muistuttaa.

Onteloasukas kiinnittyy

Kolme tai neljä päivää hedelmöittymisen jälkeen morula saavuttaa kohtuontelon. Nyt morulaan muodostuu ontelo, ja soluista tulee litteitä. Munasolua kutsutaan nyt blastokystiksi eli alkiorakkulaksi, jolla on kaksi solukerrosta. Kuusi päivää hedelmöittymisestä munasolun kalvo kuoriutuu pois, minkä jälkeen blastokysti kiinnittyy kohdun limakalvoon.

Istukka alkaa kehittyä, ja hCG-hormonia eli istukkahormonia alkaa muodostua. Tämä hormoni näkyy raskaustestissä, mutta toistaiseksi sitä on niin vähäinen määrä, että raskautta ei voi vielä varmentaa. Alkio on nyt pieni laatta, joka on kiinnittynyt istukkaan rihmalla, josta myöhemmin kehittyy napanuora.

Normaalisti ihmiskeho hylkii tunkeutujia, mutta alkion onnistuu kiinnittyä kohtuun ja alkaa ottaa osansa ravintoaineista. Tämä on mahdollista siksi, että pian hedelmöittymisen jälkeen munasolu lähettää signaalin äidin puolustusjärjestelmälle – eräänlaisen salasanan, joka kertoo että kyseessä on ystävä, ei vihollinen. Siten puolustusjärjestelmä ei koske alkioon. Kyseinen signaali on samanlainen kaikilla ihmisillä – siksi hylkimisreaktiota ei tule myöskään vieraan munasolun siirtämisestä kohtuun.

Istukka – elämän puu

Kun blastokysti kehittyy, sisäpuolen ja ulkopuolen solut ovat erilaiset. Uloimmat solut kiinnittävät alkiorakkulan kohdun seinämään. Niitä kutsutaan trofoblastisoluiksi. Ne muodostavat istukan kaivautumalla kohdun limakalvoon ja tekemällä reiän verisuoneen.

Äidin ja lapsen veret eivät missään vaiheessa sekoitu keskenään, mutta istukassa lapsen verisuonet ovat niin lähellä äidin verisuonia, että ravintoaineet siirtyvät äidiltä lapsen verenkiertoon. Lapsi on täysin riippuvainen tästä ravintoaineiden läpikulusta säilyäkseen hengissä.

Napanuora on kuin puutarhaletku

Istukan alkionpuoleisessa osassa on kiinni napanuora. Neljä viikkoa hedelmöityksestä veri alkaa kulkea alkion ja äidin välillä napanuoran läpi. Napanuorassa on kolme verisuonta. Yksi niistä kuljettaa happipitoista verta ja ravintoa lapseen, kaksi muuta kuljettaa verta ja kuona-aineita pois.

Verisuonet ovat kiertyneet yhteen ja ovat eräänlaisen geelin ympäröimiä. Jatkuvasti sykkivän veren ja geelin ansiosta on napanuoraa vaikea saada solmuun. Sitä voidaan verrata puutarhaletkuun, jossa vesi kulkee täydellä paineella – veden voima vetää mutkat suoriksi. Siksi napanuora kiertyy sikiön kaulan ympärille huomattavasti pelättyä harvemmin.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliLapsivuodeaika kannattaa ottaa rauhallisesti
Seuraava artikkeliHarkintaa särkylääkkeiden käyttöön raskautta suunniteltaessa
JAA