Yllättävän moni suomalainen odottaja joutuu raskausaikanaan parisuhdeväkivallan kohteeksi: tarkkoja tilastoja ei ole, mutta arvio sijoittuu 2–4% välimaastoon, 1000–2000 naiseen vuosittain. Väkivaltaan tulee puuttua jo ensimmäisellä kerralla, sillä tutkimusten mukaan kynnyksen ylittämisen jälkeen väkivalta usein jatkuu ja raa'istuu.

Viimeksi päivitetty 21.2.2020

Raskaus ei suojele odottajaa väkivallalta – päin vastoin. Tutkimusten mukaan raskausaika on riskiaikaa parisuhdeväkivallan alkamiselle.

”Erityisesti jos raskaus ei ole suunniteltu, se lisää riskiä väkivallan alkamiseen. Raskaudenaikaisen väkivallan kohteena ovat sekä odottaja että sikiö ja seuraukset voivat olla todella vakavia: istukan repeäminen, lapsen vammautuminen tai kuolema, ennenaikainen synnytys, sekä tietysti erilaiset äidille koituvat fyysiset ja psyykkiset vammat, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen.

Nöyryyttämistä, kuristamista ja seksuaalista väkivaltaa

Kattavaa tilastointia raskausaikanaan väkivallan kohteeksi joutuvista suomalaisista ei ole. Kansainvälisten arvioiden mukaan haarukka ympäri maailmaa on 2–20%, ja Keski-Suomessa tehty otantatutkimus antaa arvioksi 2–4%. Se tarkoittaisi Suomen mittakaavassa 1000–2000 raskaana olevaa naista vuodessa.

Väkivaltaa voidaan jaotella esimerkiksi kolmeen kategoriaan: henkiseen, fyysiseen ja seksuaaliseen. Yleisintä on juuri henkinen väkivalta: nimittelyä, nöyryyttämistä, vahtimista, kiristämistä esimerkiksi taloudellisesti, uhkailua… Toiseksi yleisintä on fyysinen väkivalta, joka voi olla melkeinpä mitä tahansa: kuristamista, riuhtomista, lyömistä – ja myös suoraan mahaan kohdistuvia iskuja.

”Väkivallanteoille on tyypillistä, että kun kynnys niiden tekemiseen on kerran ylitetty, väkivalta jatkuu ja ajan myötä raa’istuu, jollei tilanteeseen puututa. Usein nämä muodot eivät myöskään esiinny irrallaan toisistaan, vaan parisuhdeväkivalta voi sisältää niistä useampia, juristi ja THL:n kehittämispäällikkö Martta October kertoo.

Seksuaalista väkivaltaa raportoidaan vähiten. October arvelee, että häpeän kulttuuri siitä kertomiselle edes luottamuksellisessa tilanteessa istuu äärimmäisen syvällä.

Milloin riitely menee yli?

Kaikki pariskunnat riitelevät joskus, ja raskausajan stressaava muutostilanne saattaa lukaista parisuhteessa yllättäviä jännitteitä. Tieto siitä, että elämä muuttuu pian pysyvästi, tuo mukanaan ylimääräistä stressiä.

Milloin tilanne kotona kiristyy huolestuttavaksi?

”Jos uhri alkaa aidosti pelätä puolisoaan tai vältellä esimerkiksi tiettyjä tilanteita ja puheenaiheita väkivallan uhkan vuoksi, olisi hälytyskellojen syytä soida”, October toteaa.

Väkivaltaisessa parisuhteessa on tyypillisesti nippu muitakin vaikeuksia: on mielenterveysongelmia, päihteitä, työttömyyttä, elämänhallinnan vaikeuksia. Riskitekijöitä väkivallalle ovat esimerkiksi aikaisempi väkivaltaisuus, julmuus eläimiä kohtaan, stereotyyppiset sukupuolikäsitykset ja oma lapsuus väkivaltaisessa perheessä.

”Omat haitalliset lapsuudenaikaiset kokemukset kuten väkivalta ja hoidon laiminlyönti lisäävät riskiä väkivaltaisuuteen parisuhteessa ja myös omaa lasta kohtaan ylisukupolvisesti. Keskustelu lapsuudenajan haitallista kokemuksista ja itsetuntemuksen lisääntyminen sekä räätälöity apu mahdollistavat muutoksen”, Hakulinen toteaa.

Apua ahdistavaan tilanteeseen

Kerrankin tapahtuneeseen väkivaltatilanteeseen kannattaa ja pitää heti puuttua: tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kuristamisen esiintyminen parisuhteessa nostaa henkirikoksen riskin seitsenkertaiseksi.

”Neuvoloita on ohjeistettu kysymään molemmilta vanhemmilta väkivallasta ja puheeksi ottamisessa hyödynnetään Parisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomaketta. Seurantatutkimustemme mukaan lomake on käytössä suurimmassa osassa terveyskeskuksia”, kertoo Hakulinen.

Koska aiheesta keskusteleminen on vaikeaa, se yritetään hoitaa hienotunteisesti.

”Tavoitteena on, että väkivallasta perheessä kysyttäisiin systemaattisesti neuvolassa – sellaisella käyntikerralla, jolloin puoliso ei ole mukana. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu”, October tietää.

Yksi matalan kynnyksen avun saamisen kanavista on puhelinsoitto Nollalinjaan, numeroon 080 005 005. Numero on auki kellon ympäri ja tarjoaa keskusteluapua lähisuhdeväkivaltaa kokeneille.

Akuutissa väkivaltatilanteessa tulee aina soittaa hätänumeroon 112.

Mitä ilmoituksesta tapahtuu?

Moni uhri pelkää väkivallasta kertomista, sillä heille on epäselvää mitä siitä seuraa. Ilmoituksen jälkeen aloitetaan erilaiset väkivaltatyön muodot sekä uhrille että tekijälle: tilannetta pyritään käsittelemään terapian ja vertaistuen avulla. Myös kotipalvelusta voi olla apua.

”Aikuisia ihmisiä ei väkisin eroteta. Apua lähtemiseen toki on tarjolla, jos uhri sitä haluaa ja kykenee vastaanottamaan. Tyypillistä kuitenkin on, että vaikka henkilö lähtisi väkivaltaisesta suhteesta, hän saattaa palata siihen vielä useita kertoja ennen lopullista lähtöä”, October sanoo.

Jos suhteessa on aiempia lapsia, näistä tehdään lastensuojeluilmoitus. Se ei kuitenkaan tarkoita välitöntä huostaanottoa, vaan erilaisia tukitoimia kohdistetaan myös lapsiin.

Mitä mieltä olet artikkelista?