Kun puhe ei ota tullakseen

Dyspraksian oireet on havaittavissa jo vauvoilla. Tyypillisesti dyspraksiaa sairastavat lapset eivät konttaa laisinkaan, vaan käyttävät erilaisia liukumistekniikoita liikkumiseen ja lähtevät tästä vaiheesta suoraan kävelemään.

Vauvat myös saavuttavat kehitysvaiheita keskivertolapsia hitaammin. Koska dyspraksia on motorinen ongelma, tyypillisesti lapset välttelevät ketteryyttä vaativia liikkeitä. Ruokailu saattaa olla myös hankalaa.

"Meillä poika ei suostunut rintaruokintaan ollenkaan. Soseita hän söi neljän vanhaksi, sillä pienikin kokkare ruoassa aiheutti puklun", dyspraksiaa ja aistiyliherkkyyttä sairastavan pojan äiti Kirsi Siven kertoo.

Leikki-iässä dyspraksia saattaa oireilla seuraavilla tavoilla: lapsi törmäilee kaiken aikaa, motoriset taidot ovat huonot, mielikuvituksellinen leikki ei ole toisten lasten tasolla, lapsi ei vastaa verbaalisiin viesteihin kovinkaan hyvin, lapsi keskittyy huonosti ja eristäytyy oman ikäisistä.

"Kun poika oli 3 vuotta, hän käveli kuin olisi ollut humalassa. Olimme erittäin huolissamme, kunnes saimme aistiyliherkkyyden diagnoosin dyspraksia-diagnoosin lisäksi. Siitä lähtien lapsemme on saanut häntä auttavaa terapiaa", Siven sanoo.

Neurologinen häiriö

Dyspraksiassa lihaksien ja aivojen välinen yhteys ei pelaa yksi yhteen. Tämä aiheuttaa motorista kömpelyyttä. Dyspraksiaa sairastavilla saattaa olla myös aisti yli- tai aliherkkyyttä.

Aistiyliherkkyys tarkoittaa, että lapsi saattaa tuntea esimerkiksi paidan silityslapun samalla tavoin kuin hänellä olisi nastoja selässä. Normaali kaupassa käyminen saattaa tuntua lapselta samalta kuin hän olisi joutunut keskelle joulun viimeistä ostonryntäystä.

Aliherkkyydestä kärsivät lapset eivät puolestaan näytä satuttavan itseään. Lapsi voi juosta seinää päin, eikä lapsi välitä kolhuista laisinkaan.

Tyypillisesti dyspraksiaan kuuluu myös kielen kehityksen hidastuminen. Lapsi puhuu lausumalla vain osan sanasta jättämällä kokonaisia tavuja pois. Suuri osa äänteitä puuttuu myös kokonaan lapsen puheesta, joten puhe on usein niin epäselvää, että vain omat vanhemmat pystyvät ymmärtämään lasta.

Kielenkehityksen hidastuminen ei tarkoita, että lapsi olisi henkisesti jälkeenjäänyt. Motoristen ongelmien vuoksi myös suun lihasten liikuttelu on lapselle hankalaa ja siksi puhe takkuilee. Lapsen päättelykyvyssä ja järkeilyssä ei ole havaittavissa kehityksellistä viivästymää.


Sensorinen integraatio hoitomuotona

Jos lapsella on pelkästään kielellisiä vaikeuksia dyspraksian takia, hoitomuodoksi käy puheterapia. Samoista neurologisista piuhoitusongelmista saattaa kummuta kuitenkin muitakin haasteita lapsen elämään. Näissä tapauksissa pelkkä puheterapia ei riitä.

"Jos yhtään epäilee, että lapsella on dyspraksian lisäksi aistiongelma, on valtavan tärkeää, että lapsi saa myös toimintaterapiaa", Siven kertoo.

Sivenin poika laitettiin aluksi ainoastaan puheterapiaan. Terapia junnasi paikoillaan vuoden, sillä lapsi ei pystynyt keskittymään terapiaan aistiyliherkkyyden vuoksi. Sitten poika pääsi sensorisen integraation terapiaan, jonka avulla hoidetaan yliherkkyys tai aliherkkyys oireita.

"Meillä hoito lähti käytännössä sellaisesta leikistä liikkeelle, missä pojan jalkaa maalattiin pensselillä. Tarkoituksena on, että lapsi oppii itse kontrolloimaan yliherkkyyttään", Siven sanoo.

Hyvin pienet teot auttavat lasta eteenpäin.

"Yleensä hoitomuodot ovat niin yksinkertaisia, että ne ällistyttävät vaikeiden kasvatusongelmien kanssa painiskelleita vanhempia", Siven täsmentää.

Teksti: Jarkko Uro

Luo myös:

Ruokaa ja höpötystä
Lapsi oppii kieltä kylpemällä siinä
Tutti luo turvaa