Lasten saduissa esiintyy usein hyviksiä ja pahiksia. Aikuisista asetelma saattaa tuntua typerältä, mutta yksioikoisilla hahmoilla on todellisuudessa tärkeä rooli lapsen moraalin kehityksessä.

Viimeksi päivitetty 21.3.2011

”Lapsen ajattelu on varhaisvaiheessa kaksijakoista. Ajattelun kehitykseen kuuluu, että lapsi tarvitsee vastakohtia ennen kuin harmaan eri sävyt tulevat esille”, varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta kertoo.

Niin satujen kuin amerikkalaisen tenavaviihdeteollisuuden mustavalkoisuus kumpuaa osittain lasten ajattelusta.

”Kautta aikojen kansantarinoissa on ollut hyvin mustavalkoisia hyvän ja pahan jaotteluja. Niillä on selkeä merkitys lapsen kehitykselle. Myös Grimmin sadut ovat tässä mielessä hyviä. Vaikka ne ovat raakoja, niiden mustavalkoisuus on lapsen kehitykselle mielekästä”, Laakso sanoo.

Lue myös: Herkkyyskausina lapsi oppii leikiten

Hyvää moraalikasvatusta

”Lapsen on helppo tunnistaa esimerkiksi Leijonakuninkaasta, että isä on hyvä ja valtaa tavoitteleva setä paha. Lapsen kanssa on hyvä kuitenkin keskustella pahan Scar-leijonen käyttäytymisen syistä. Keskustelussa voi miettiä, oliko leijonassa myös jotain hyvää”, Laakso ohjeistaa.

Joskus lapset ovat ehdottomia sellaisessa paikassa, että vanhempien on pakko keskustella asiasta tarkemmin.

”Muistan, kun esikoiseni näki tupakoivan ihmisen. Hän sanoi: tuolla on roisto. Jouduin korjaamaan, että vaikka tupakointi ei ole hyväksi, ei se silti tee kenestäkään pahaa”, Laakso kertoo.

Lapsen moraalikehityksen kannalta on tärkeää, että vanhemmat löytävät itsestään hyvän ja pahan sävyjä.

”Kun äiti tunnustaa, ettei hän olisi saanut huutaa, lapsi huomaa, että äitikin tekee väärin. Toisaalta taas äiti on kiltti. Lapsi näkee, että samassa ihmisessä on molemmat puolet ja voi näin myös käsitellä itsessään olevia hyviä ja huonoja puolia”, Laakso sanoo.

Vaikka moniulotteista moraalia ei tarjottaisi lapselle, lapsi saattaa löytää sen itse.

”Kyse on myös osittain persoonallisuudesta. Toiset alkavat hyvin nuorena pohtia, onko esimerkiksi oikein varastaa nälkäisenä, vaikka karkin varastaminen on väärin. Jotkut meistä ovat puolestaan vielä aikuisenakin melko mustavalkoisia moraalin suhteen”, Laakso sanoo.

Lue myös: Piirretyissä paljon väkivaltaa

Ongelmia paheksumalla

Vanhempien ei tarvitse pelätä, että lapsesta kehittyisi mustavalkoinen ajattelija, vaikka lapsen leikeissä esiintyy hyviä sankareita ja roistoja.

”Lapset toteuttavat leikeissään ja tarinoissaan kaksinapaista hyvää ja pahaa. Leikkien avulla lapset ottavat haltuun elämän isoja kysymyksiä”, Laakso sanoo.

Lapsen ajattelun kehitykselle on pikemminkin haittaa siitä, että vanhemmat paheksuvat lapsen yksinkertaista moraalia sisältäviä leikkejä.

”On haitallista, jos aikuinen torpedoi lapsen tapaa käsitellä hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän olemusta. Jos esimerkiksi lapsi leikkii, että ritari tappaa jonkun, ei vanhemman pitäisi yksioikoisesti tuomita leikkiä”, Laakso sanoo.

Paheksunnan sijaan lapsen ajatusmaailmaa kannattaa rikastaa hienovaraisesti.

”Tapahtuma tarjoaa loistavan tilaisuuden keskustella lapsen kanssa teoista, niiden syistä ja seurauksista. Lapselta ei voi odottaa korkeatasoista moraalista päättelyä, mutta lasta voi haastaa kehittymään sitä kohti”, Laakso summaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliViestimisen kiertotiet
Seuraava artikkeliKun loukkaamme toisiamme
JAA