Uni-valve–rytmi on yksi biologisista rytmeistä, joiden muodostuminen ja vakiintuminen on sisäsyntyistä. Kuten kaikkiin sisäsyntyisiin kehitystehtäviin, tähänkin liittyy geneettinen, temperamenttinen osuus.
Rytmisyyttä pidetäänkin yhtenä temperamentin perusosiona. Siten toisilla vauvoilla on jo sikiöajasta alkaen voimakas taipumus rytmisyyteen ja toisilla heikompi.
Heikko rytmisyys merkitsee samalla parempaa epäsäännöllisyyden sietokykyä ja voi olla siten voimavara monissa kehitystehtävissä ja tilanteissa.
Vauvojen uni poikkeaa monin tavoin aikuisten unesta. Ensimmäisten vuosien aikana se kehittyy laadultaan ja rakenteeltaan yhä enemmän aikuisten unta muistuttavaksi.
Uusi neurobiologinen tutkimus on osoittanut, että aiemmin kokonaan perinnöllisinä pidetyt keskushermoston kyvyt kehittyvätkin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
Aivot kehittyvät käytössä ja sopeutuvat ympäristöönsä
Aivot kehittyvät rakenteeltaan käytön myötä eli oppivat sopeutumaan ympäristöönsä. Sisäiset kehitykselliset valmiudet asettuvat suhteeseen ulkoisen todellisuuden kanssa, ja nämä muokkautuvat suhteessa toisiinsa lapsen kannalta erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Kokemukset muovaavat aivosolujen ja aivoalueiden yhteyksiä ja siten biologista kykyä säädellä aivojen toimintoja. Siten lapsen uni-valve -rytmiä on mahdollista säädellä ulkoapäin aivan varhaisista viikoista alkaen.
Mitä vähemmän rytmisyyteen taipuva lapsi on ja mitä enemmän vaikeutta hänellä on itsesäätelynsä kehityksessä, sitä enemmän hänen nukkumiskäyttäytymisensä tarvitsee säätelyn tukea ulkoapäin.
Lepo ja aktiivisuus rytmittävät sikiön elämää 25. raskausviikosta lähtien
Jo n. 25. raskausviikolta alkaen sikiövauvan vuorokauteen sisältyy aktiivisuuden ja levon rytmistä vaihtelua. Kuitenkin vasta pari kolme viikkoa ennen täysiaikaisuutta lepovaiheet alkavat EEG:ssä muistuttaa eri vaiheisiin rytmittyvää unta.
Täysiaikaisella sikiöllä voidaan havaita aktiivisen ja syvän unen vaiheita. Ensimmäisen kolmen elinkuukauden aikana vauvan uni on vielä hyvin erilaista kuin myöhemmin, ja aivosähkökäyrässä havaittavat aikuisen unelle tyypilliset tihentymäkohdat (unispindelit) ilmaantuvat vasta kolmen kuukauden iässä.
Puolivuotiaan uni muistuttaa aikuisen unta
Vasta noin kuuden kuukauden iässä lapsen uni muistuttaa EEG-rekisteröinnissä aikuisen unta. Tällöin hänen aktiivinen unensa sisältää aikuisen vilkeunen piirteitä. Vilkeuni on tila, jossa EEG-rekisteröinti viittaa valvetilaan mutta lihaksisto on hengitys- ja silmien liikelihaksia lukuun ottamatta lamaantunut. Vilkeunta kutsutaan tämän vuoksi myös REM-uneksi (Rapid Eye Movements eli vilkkaat silmänliikkeet).
Vilkeunen aikana ihminen näkee aktiivisia unia, on helposti herätettävissä ja muistaa unet herättyään. Samalla kun kehittyy aikuiselle tyypillinen vilkeuni, aktiivisen unen osuus vähenee vastasyntyneen noin puolesta kolmannekseen unen kokonaismäärästä.
Ennen vilketoimintaa aktiiviseen uneen sisältyy usein koko elimistön motoriikkaa, joka vastaavasti vähenee kuuteen kuukauteen mennessä. Liikkuminen, ääntely, valittaminen ja voimakaskin aktiivisuus voivat kuulua tässä vaiheessa vauvan nukkumisen normaaleihin vaiheisiin, eikä lasta tule silloin herättää.
Unet organisoivat aivoja ja muistoja
Vilkeuni on kehittyneiden eläinlajien unta. Sillä on ilmeisesti aivojen organisaatiota ja sopeutumista parantavia tehtäviä. Unet antavat mahdollisuuden jäsentää uudestaan intensiivisiä, ennen kaikkea uhkaaviksi koettuja kokemuksia ja biologisesti sisäänrakennettuja uhkakuvia, jolloin niiden kohtaaminen valvetilassa on tarkoituksenmukaisempaa.
Samalla arvellaan vilkeunen olevan se vaihe, jolloin välittömät muistirakenteet siirtyvät pitkäaikaisempaan muistiin. Se myös virittää aivot olemaan toimintavalmiuteen heräämisen hetkellä, jolloin ihminen on mahdollisimman optimaalisella tavalla valmistautunut esim. havaitessaan vaaran.
Toinen unen jakso, syvä eli rauhallinen uni, on EEG-rakenteeltaan täysin toisenlaista, tasaisempaa ja rytmisempää. Siinä on neljä, toinen toistaan seuraavaa syvyysvaihetta, joiden jälkeen uni jälleen kevenee.
Kuuden elinkuukauden jälkeen uni sisältää, varsinkin aamuyön vaiheessa, vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, jonka jälkeen alkaa uusi unisykli.