Viimeksi päivitetty 25.6.2026
Ajatus siitä, että vastasyntynyt lapsi havaitsisi ainoastaan mustavalkoisia sävyjä, on psykologi Annukka Niemelän mukaan vanhanaikainen. Värinäkö on toki rajallinen, mutta se alkaa kypsyä nopeasti – jo kolmen kuukauden ikäisenä värien erottelukyky on hyvin monipuolinen.
”Pienelle lapselle kontrastit värien välillä ovat tärkeitä, sillä ne ovat lapselle helpoin havainnoida”, Niemelä kertoo.
”Värit eivät suoraan vaikuta aivojen kehitykseen vaan ovat pikemminkin fasilitaattori, jonka avulla aivot saavat harjoitusta erilaisiin asioihin. Kun pieni lapsi näkee kontrasteja, hän pystyy erottelemaan ja kategorisoimaan asioita, ja ymmärtää esimerkiksi punaisten mukien ja sinisten mukien eron.”
Artikkeli jatkuu
Värit voivat yhdistyä erilaisiin tunteisiin
Se, mitä tietyt värit edustavat tai miten ne vaikuttavat, on Niemelän mukaan yksilöllistä ja kulttuurisidonnaista. On kuitenkin viitteitä siitä, että esimerkiksi kirkkaat värit voivat yhdistyä vireyteen tai iloon.
”Rauhallisen värisillä ympäristöillä taas voi olla yhteyksiä rauhoittumiseen. Opiskeluun taas kovin paljon ärsykkeitä sisältävä ympäristö ei ole optimaalinen.”
Värit eivät ole lapselle vain sisustuselementtejä, vaan niiden kautta lapsi harjoittelee esimerkiksi huomion kohdistamista. Monet lasten leluista ovat värikkäitä syystäkin, sillä ne kiinnittävät lapsen huomion.
”Jos joku lelu on kiinnostavan värinen ja näköinen, se saattaa auttaa tarttumaan siihen ja houkutella leikkimään. Leikin kautta lapsi taas kehittyy ja oppii uutta.”
Värikäs vai vaalea lastenhuone?
Lastenhuoneen oikeanlainen värimaailma puhututti ihmisiä etenkin pari vuotta sitten, kun sad beige -vanhemmuus nousi pinnalle. Sad beige -vanhemmat sisustivat lastenhuoneensa vaaleilla ja neutraaleilla sävyillä, mikä sai ihmiset pohtimaan, kuinka tärkeitä värit lapsille ovat. Niemelä ei lähtisi syyllistämään vaaleita värejä suosivia vanhempia, mutta toteaa lapsen kuitenkin hyötyvän visuaalisten ärsykkeiden monipuolisuudesta.
”Keskeistä on se, että kodissa olisi myös lapsilähtöisyyttä. On se sitten lapsen piirustuksia tai jotain muuta, mikä edustaa lasta.”
Niemelä kuitenkin huomauttaa, että vaaleasävyinen sisustus voi olla monelle aikuiselle henkisesti todella tärkeä asia. Jos sisustus tukee vanhemman palautumista ja levollisuutta, on sillä välillinen vaikutus myös lapseen. Lisäksi lapselle tulee väriärsykkeitä kodin lisäksi myös muista ympäristöistä, kuten luonnosta.
”Ehkä sellainen tasapaino olisi hyvä muistaa. Ei tarvitse mennä kumpaankaan ääripäähän niin, että olisi mahdollisimman paljon tai mahdollisimman vähän värejä. Esteettisiä asioita olennaisempaa on kuitenkin vuorovaikutus ja leikki lapsen hoivaajan kanssa.”
