Tutkimusten mukaan hyvin pieni vauva voi muistaa asioita ja aivan varhaisimmat muistot syntyvät jo sikiöaikana. Harva kuitenkaan pystyy tietoisesti muistelemaan vauva-aikaisia tapahtumia enää aikuisena. Millaisia asioita lapsuudesta jää mieleen ja mitä muistot kertovat muistajastaan?

Viimeksi päivitetty 10.8.2015

Jokaisella ihmisellä on varanto erilaisia kokemuksia, joka antaa suuntaviivat sille, miten maailma koetaan ja miten siinä toimitaan. Psykoterapeutti Pirjo Lehtovuoren mukaan on olemassa muistoja, jotka voidaan palauttaa mieleen ja muistoja, joita ei voi palauttaa. Puhutaan implisiittisistä ja eksplisiittisistä muistoista.

Ihmisellä voi olla tutkimusten mukaan muistoja jo sikiökaudelta. Vauva saattaa synnyttyään tunnistaa esimerkiksi sadun, jota äiti on lukenut ääneen lapsen ollessa vielä kohdussa. Kuuntelukokemuksen mieleen palauttaminen aikuisena on kuitenkin hyvin haastavaa.

Varhaisimmat ja hyvin tunnepitoiset muistomme vaikuttavat käyttäytymiseemme, mutta emme tiedosta muistojen ja tunteidemme yhteyttä. Esimerkiksi tietyn tuoksun aiheuttama hyvänolontunne tai sen laukaisema ahdistus voi juontua vauva-aikaisista kokemuksista.

Myöhemmin kehityksen myötä ja elämänkokemuksen karttuessa syntyy muistoja, jotka voi palauttaa mieleen tarkoituksellisesti.

Aivojen kehitys luo edellytykset muistaa

Aivojen kehitys luo puitteet muistojen syntymiselle. Aivojen eri osat osallistuvat muistojen tuottamiseen eri tavoin. Aikaisemmin kehittyvään amygdalaan, eli tunnekeskukseen sijoittuvat muistot ovat varhaisimpia, eikä niitä pysty samalla tavoin tuomaan tietoiseen muisteluun, kuin hitaammin kehittyvässä hippokampuksessa sijaitsevat muistot.

Parivuotiaaksi kasvaessa aivot saavat uusia työkaluja muistojen tallentamiseen ja niiden käsittelyyn. Lapsi oppii yhdistelemään elämäntapahtumiaan yhtäjaksoisiksi tapahtumaketjuiksi ja kielellinen kehitys mahdollistaa kokemusten sanoittamisen. Samalla ihmisen minäkäsitys kehittyy lapsuusiässä syntyvien muistojen kautta.

Professori Krystine Batchon mukaan jotkut aikuiset muistavat noin kolmevuotiaana kokemiaan tapahtumia. Alle kuusivuotiaana syntyneistä lapsuusmuistoista vain harvat kuitenkin säilyvät aikuisuuteen asti. Noin kuusivuotiaasta lähtien muistot ovat jo todennäköisemmin pysyvämpiä.

Muistot kertovat meistä ja maailmastamme

Ihmiset muistavat erilaisia asioita lapsuudestaan. Joillakin on eläväisiä muistoja leikeistä, sattuneista haavereista tai vaikkapa uuteen asuinpaikkaan muutosta. Muistot voivat Batchon mukaan kertoa siitä, millainen lapsuutemme on ollut, mutta myös meistä itsestämme. Muistamme sen, mikä on meille merkityksellistä.

Eräs kirjoittaja kertoo Batcholle alle kolmevuotiaana syntyneistä muistostaan:

”Minulla on 3 selkeää muistoa ajasta ennen kuin isäni kuoli. Yksi on muisto siitä, kun seison isän vierellä samalla kun hän ajaa autoa. Seison viereisellä istuimella käsi isän olkapäällä.”

Batchon mukaan muisto on hyvä esimerkki siitä, miten aikuisesta varsin arkipäiväiseltä vaikuttava tapahtuma voi olla lapselle hyvinkin merkityksellinen. Pieni hetki isän kanssa ennen tämän kuolemaa on säilynyt lämpimänä muistona läheisestä ihmisestä vuosikymmenien ajan.

Lapsuusmuistot ovatkin useimmiten hyvin tunnepitoisia, sekä negatiivisin että positiivisin tuntein ladattuja.

Lue myös: Ylivilkkailla lapsilla paljon uniongelmia

Muistot luovat elämäntarinaamme

Tunnepitoisuuden lisäksi se, miten muisto suhteutuu osaksi muuta elämäntarinaamme, näyttää vaikuttavan muiston säilymiseen. Jos muisto on kytkettävissä johonkin meissä aikuiseksi asti säilyneeseen ajattelutapaan tai jos se on jollain tavalla vaikuttanut siihen, millaisia valintoja olemme tehneet elämässämme, muisto saattaa säilyä.

Toinen kirjoittaja kertoo oman kokemuksensa:

”Varhaisin muistoni sijoittuu aikaan kun olin puolitoistavuotias. Muistan olleeni pinnasängyssä ja muistan kuviot tyynyssäni sekä jäljet katossa sänkyni yläpuolella.”

Visuaaliset kokemukset ovat jääneet kirjoittajan mieleen erityisen hyvin. Hän kertookin saaneensa aina voimakkaita elämyksiä erilaisista kuvioista ja harjoittavansa aikuistuttuaan ammatikseen kuvittamista.

Ihmisen luontaiset taipumukset kiinnostua tietynlaisista asioista näyttävät vaikuttavan siihen, mitä ihminen muistaa. Kukaan ei kuitenkaan varmasti tiedä, miksi jotkin tapahtumat jäävät mieleen ja miksi toiset katoavat.

Lue myös: Saako toisen lasta komentaa?

Ihmisillä muistoja myös asioista joita ei tapahtunutkaan

Osa muistoista on uudelleenmuotoutuneita. Joskus onkin vaikea tietää, onko muisto ns. aito vai onko kyseessä tilanne, josta on nähnyt valokuvan tai kuullut kerrottavan toistuvasti.

Lehtovuoren mukaan muistot eivät olekaan muuttumattomia, vaan aivojen toimintatavasta johtuen joka kerta, kun muistot nostetaan esiin ne ikään kuin luodaan uudelleen. Siten muistot voivat myös muuttua aikojen saatossa ja ihmiselle voi jopa syntyä muistoja tapahtumista, joita ei ole koskaan tosiasiassa tapahtunut.

Muistot voivat myös ”piiloutua”. Ihminen pyrkii usein pyyhkimään liian tuskalliset muistot mielestään. Esimerkiksi lapsena pahoinpidelty, mutta tilanteen mielestään pois sysännyt ihminen voi silti joutua kauhun valtaan tilanteessa, joka jollakin tapaa muistuttaa traumasta.

Mitä muistot kertovat meistä?

Muistot kertovat muistajansa kulttuurisesta ympäristöstä ja siitä, millaiseksi ihmiseksi hän on kasvanut. Ihmisen identiteetti muovautuu sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa ja elämäntapahtumat tarjoavat sille omia rakennusaineksiaan.

Jokainen pystyy myös vaikuttamaan siihen, miten menneisyyden tapahtumat vaikuttavat itseen ja elämään tulevaisuudessa. Tapahtumille annetaan itse merkityksiä. On mahdollista päättää, millä tavoin menneisyyden tapahtumia käytetään nykyisessä elämässä.

Muistot ovat rakennusaineksia siihen, millaiseksi itsensä haluaa rakentaa. Ne eivät määritä elämää, sillä vanhoille tapahtumille voi antaa uusia merkityksiä. Niin esimerkiksi vaikeista elämäntapahtumista voi tulkita tapahtumia, jotka ovat tehneet ihmisestä niin vahvan, kuin hän on.

”Emme voi valita lapsuusmuistojamme, mutta voimme valita, mihin niitä käytämme.” Batcho sanoo.

Keskustele aiheesta: Mikä on ensimmäinen muistosi?

Lähteet: Psychology Today, Psykoterapia-lehti

Mitä mieltä olet artikkelista?