Viimeksi päivitetty 1.2.2018
Imetyksen epäonnistuminen puhututtaa. Tiistainen imetyspettymyspostaukseni on herättänyt kiivasta keskustelua eri kanavissa, joten palaan vielä aiheeseen.
Olen aina ollut hyvin imetysmyönteinen ja mielestäni on hienoa, että imetystä tuetaan. Onhan se onnistuessaan ihana juttu, ja sillä on kiistattomat vaikutukset niin vauvan kuin äidinkin hyvinvointiin. Uskon, että muutkin imetyspettymyksen kokeneet allekirjoittavat tämän. Siksi juuri imetyksen epäonnistuminen niin kovasti kirpaiseekin.
Kun halu ja yritys eivät riitä
Kuitenkin olisi hyvä, jos imetyksen epäonnistuminenkin tunnustettaisiin faktaksi, joka voi tapahtua huolimatta äidin motivaatiosta, halusta tai yrityksestä imettää.
En tarkoita tällä, etteikö imetyshaasteiden kanssa painivia äitejä tulisi tukea ja auttaa, jotta imetys sittenkin onnistuisi. Enkä tarkoita, että vauvalle pitäisi lykätä pullo suuhun, jos imetys ei ensi yrittämällä onnistu.
Kaikki eivät pysty
Tarkoitan, että olisi hyvä, jos kaltaisteni – kaikkensa imetyksen onnistumisen eteen antaneiden ja sittenkin “epäonnistuneiden” – ei tarvitsisi kuulla, että kaikki äidit voivat imettää. Että kyllä se onnistuu, kun vain yrittää tarpeeksi.
On totta, että hyvin suuri valtaosa äideistä voi imettää, jos he vain saavat apua ja tukea imetyksen haasteisiin. Mutta aivan kaikki eivät sittenkään voi. Minä en voinut, eikä se ollut yrittämisestä tai tuen puutteesta kiinni.
Älä ole julma
Muistan lukeneeni, että parilla prosentilla äideistä maidoneritys on niin vähäistä, että ainakaan täysimetys ei onnistu – joillakin ei osittaisimetyskään.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna 21 853 uutta äitiä. Heistä siis 437 ei pystyisi (täys)imettämään vauvaansa. Se on suuri määrä asiasta potentiaalisesti ahdistuneita äitejä, vaikka prosentuaalisesti pieni osa onkin.
On julmaa tai vähintäänkin ajattelematonta sanoa näille äideille, että kaikki voivat imettää. Se antaa viestin, että hekin voisivat, kunhan vain yrittäisivät enemmän.
Pahinta, mitä voi sanoa
Imetysongelman kanssa kamppaileva nainen on tuore, hyvin herkässä ja haavoittuvassa tilassa oleva äiti, joka todennäköisesti on jo itkuun asti ahdistunut ja stressaantunut asiasta. Hän todennäköisesti yrittää kaikin keinoin lisätä rintamaitonsa määrää vastaamaan vauvansa tarpeita. ”Yrittäisit enemmän” on ehkä pahinta, mitä hänelle voi sanoa.
Minulle ei onneksi kukaan tullut suoraan tätä sanomaan, mutta sain kyllä kyynelten sumentamin silmin lukea sen useammastakin lähteestä.
“Olet yrittänyt riittävästi ”
Toivoisin siis, että äitejä voitaisiin kannustaa imettämään ja tukea sen tuomissa haasteissa samalla muistaen, että aivan kaikilta se ei sittenkään onnistu. Että tunnistettaisiin ne tilanteet, joissa äiti on jo yrittänyt aivan kaikkensa ja tunnustettaisiin, että joskus taustalla voi olla syitä, joita apu, tuki ja lisäyrittäminenkään eivät ratkaise. Että silloin voitaisiin sanoa tällaiselle äidille “Olet yrittänyt riittävästi.” ja “Se ei ole sinun vikasi eikä tee sinusta huonompaa äitiä”.
Näin saattaisi ainakin joku äiti pelastua liiallisilta itsesyytöksiltä. Ja näin hän saattaisi keskittää huomionsa vauvastaan nauttimiseen jatkuvan imetysahdistuksen sijaan.
Tietoa imetyksen haasteista
Toivoisin myös, että odottavat äidit saisivat jo neuvolassa todenmukaista tietoa imetyksen mahdollisista haasteista. Näihin haasteisiin olisi helpompi hakea apua, jos niiden olemassaolosta tietäisi jo etukäteen.
Ainakin itse olin esikoistani odottaessani niin naiivi, että kuvittelin imetyksen sujuvan tuosta vain. Tai ehkei se ollut naiiviutta – mistä minä olisin voinut tietää, ettei se läheskään aina menekään niin? Perhevalmennuksessa sitä ei ainakaan kerrottu, vaikka imetys oli yksi valmennuksen teemoista. Sen sijaan siellä keskityttiin muun muassa tulevien isien (kuviteltuun) huoleen koskien rintojen esteettistä palautumista imetyksestä.
Uskallusta myöntää ongelma
Sen lisäksi, että osa äideistä ei voi imettää juuri lainkaan, paljon suurempi osa kohtaa jos jonkinlaisia haasteita asiassa. Yhdelle imetys on todella kivuliasta, toisella on ongelmia vauvan imuotteen kanssa, kolmannella maitoa tulee liikaa.
Tiedän lukuisia tapauksia, joissa haasteet ovat johtaneet imetyksen epäonnistumiseen silloinkin, kun maitoa olisi tullut ja sikäli imetys olisi ollut mahdollista.
Mistä apua saa?
Vaikka apua on nykyisin saatavilla esimerkiksi imetyspoliklinikkojen ja yksityisten imetysohjaajien kautta, minusta ensiarvoisen tärkeää olisi puhua imetyksen mahdollisista haasteista jo odotusaikana – vaikka siellä perhevalmennuksessa.
Näin tulevat vanhemmat osaisivat varautua mahdollisiin ongelmiin ja tietäisivät jo etukäteen, minkä tahon puoleen kääntyä, jos avun tarvetta ilmenee. Se olisi paljon hedelmällisempää, kuin luotettavan avunlähteen etsintä synnytyksen jälkeen, henkisesti ja fyysisesti vereslihalla.
Se, mikä on tärkeintä
Kaikkein eniten toivoisin, että muistettaisiin, mikä äitiydessä on tärkeintä: rakkaus, läheisyys ja huolenpito – ei se, kuka imetti ja miten pitkään.
Lue myös:
Huippusuosittu postaus Uusperhesatun huonounisista lapsista: Esikoiseni hyväunisuus ei ollutkaan ansiotani
Ikäeroa puolitoista vuotta – Miten Uusperhesatu selviää? Sisarusten pieni ikäero ei ole tuomio hulluuteen
Mutkia matkassa? Bloggaava doulamme opastaa vastasyntyneen imettämisessä
Katso kaikki artikkelimme aiheesta ”imetys”
