Joidenkin lasten on vaikeaa nukkua omin päin tai läpi yön, vaikka vanhemmat loisivat kaikki edellytykset hyvine tapoineen ja vakituisine käytäntöineen. Toiset nukkuvat hyvin mutta ovat tottuneet nukkumaan joka yö vanhempien vuoteessa, mikä voi verottaa näiden yöunta. Sekä lapsi että vanhemmat voivat uupua unenpuutteesta.

Viimeksi päivitetty 28.5.2011

Kuinka vakavia uniongelmien on oltava, ennen kuin ruvetaan ”unikuurille”? Tässä asiassa on monia eri tekijöitä. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä on se, onko lapsi itse tyytyväinen vai onko hän päivällä väsynyt ja haluton. Pitää miettiä myös sitä, koetteleeko lapsen uniongelma muuta perhettä ja ehkä parisuhdettakin. Ajattele sitäkin, kuinka tämä vaikuttaa sinun ja lapsen väliseen suhteeseen. Tuletko kärsimättömämmäksi ja vastahakoisemmaksi lasta kohtaan kuin soisit?


 


Nekin vanhemmat, jotka ovat hyviä käsittelemään epäsäännöllisiä nukkumismalleja, voivat joutua opettamaan lasta nukkumaan, jotta tämä olisi parhaalla mahdollisella tavalla varustautunut valtavaan kehitys- ja oppimisvaiheeseensa. Toiset päättävät silloin auttaa lasta omaksumaan nukkumismallin. Ensimmäiseksi olisi sisäistettävä se, että vanhempien täytyy muuttaa käytöstään, jotta lapsi saisi parempia tottumuksia.
 


Unikäytäntöjen taustalla ristiriitaisia näkökantoja

”Päätimme olla kovin paljon stressaantumatta Hilpan vuorokausirytmistä. Hän valvoi paljon öisin kaksivuotiaaksi asti, mutta hyvin siitä selvittiin. Hankalimpia olivat muiden tyrkyttämät ohjeet. Nyt hän nukkuu periaatteessa joka yö, niin että asia on ratkennut hienosti.”
Katariina, 3-vuotiaan Hilpan äiti

Sekä vanhemmilla että ammattiväellä on vahvoja tunteita ja käsityksiä niistä menetelmistä, joita käytetään lapsen saamiseksi nukkumaan, ja mielipiteet voivat olla ristiriidassa. Kaikkihan haluavat lapsen parasta, mutta unen ja nukkumismallien ympärillä käydyt kiistat tuntuvat helposti hämmentäviltä. Toiset katsovat, ettei lasta vahingoita parin minuutin huutaminen joinain iltoina, jos palkintona on parempi yöuni ja sen tuomat hyödyt. Toiset taas väittävät, että lapsen jättäminen yksikseen itkemään murtaa lapsen tahdon ja voi heikentää lapsen luottamusta vanhempiinsa sekä muuhun maailmaan.

Nyttemmin ovat myös tutkijat esittäneet, että jos lapsi jätetään itkemään yksin, seurauksena voi olla pysyviä aivovahinkoja. Toiset tutkijat puolestaan kiistävät tämän ja huomauttavat, että siinä tapauksessa kokonaisilla sukupolvilla olisi aivovaurioita, koska niin monet meistä ovat maanneet vuoteessaan itkemässä lapsena. Valitsetpa minkä menetelmän tahansa, on silti luultavaa, että äidilläsi, anopillasi, terveyskeskuksella, naapureilla ja niillä joiden kanssa juttelet bussissa tulee olemaan siitä vahvoja mielipiteitä. Silloin ei kannata provosoitua vaan vetäistä syvään henkeä ja muistaa, että asia on sinun vastuullasi. Äitinä tai isänä sinun täytyy itse muodostaa käsitys siitä, mikä on parasta lapsellesi.


Unikuuri tulee suunnitella hyvin

Jos päädyt tekemään jotain uniongelmalle, sinun on pakko olla päättäväinen! Jos lapsi on tottunut itse ohjaamaan vuorokausirytmiään, hän melko varmasti vastustaa muutoksia. Ei ole mitenkään yksinkertaista toteuttaa lapsen nukkumisohjelmaa, varsinkaan jos valitset menetelmän, joka johtaa kyyneliin ja hurjiin vastalauseisiin. Meidäthän on ohjelmoitu reagoimaan lapsen itkuun. Onkin tärkeää tarkastella asiaa nykyhetkeä pidemmälle ja pitää kiinni ajatuksesta, että tämä on lapselle parasta.

”Unikoululle” on tärkeää valita oikea ajankohta. Valitse mielellään viikonloppu tai muu jakso, josta te vanhemmat tiedätte, ettei silloin ole kovin monia muita vaatimuksia. Teidän olisi oltava levänneitä ja motivoituneita, ja on tärkeää, että kaikki on jo päätetty etukäteen. Jos hoitokuuri aloitetaan ja keskeytetään puoliväliin, ongelmat helposti pahenevat.
Tärkeää on sekin, että jälkeenpäin ylläpidätte ja vahvistatte tapoja, joita on kehitetty. Niinpä ei olekaan viisasta aloittaa menetelmää aivan ennen lomaa tai muuta, mikä voi vaikeuttaa rutiinien vakiinnuttamista. Tässä tapauksessa olisi vaarana, että hetken kuluttua on alettava alusta.


Unitotutus ilman itkua

Tämä menetelmä on vaihtoehtona niille vanhemmille, joiden on vaikeaa hyväksyä sitä, että lapsi itkisi itsensä uneen. Menetelmään kuuluu, että lapsi otetaan ylös vuoteesta, kun hän itkee, ja häntä lohdutetaan ja rauhoitetaan. Sen jälkeen lapsi viedään heti takaisin vuoteeseen. Tämä pitää tehdä ehkä monta kertaa, koska lapsi oppii, että lohdutusta tulee heti itkiessä. Vähitellen hän kuitenkin ymmärtää, että lohdutuksen jälkeen ei tapahdu muuta kuin uusi nukkumaan käynti, jolloin halu vastalauseiden jatkamiseen vähenee. Tässäkin menetelmässä voi olla viisasta rauhoittaa lasta ensin vuoteessa. Joskus voi riittää, että juttelee hieman ja vaihtaa makuuasentoa.

 


Tahallinen herättäminen

Jos lapsi herää tiettyinä aikoina yön kuluessa, voi olla viisasta herättää hänet lempeästi 15–30 minuuttia ennen odotettua heräämistä. Tällöin on etukäteen tarkkailtava, milloin herääminen yleensä tapahtuu. Herätyksen jälkeen lapsi tyynnytetään niin kuin on tapana. Vähitellen tätä herättämistä myöhennetään, niin että lapsi saa yhä pitempiä jaksoja keskeytymätöntä unta.

Lue myös:

Uni voi häiriintyä monesta syystä

Levoton meno voi haitata yöunta

Taaperon uni

Leikki-ikäisen uni

Mitä uni on?

Unikoulua yökitisijöille


Lähteet:

Eckerberg, Berndt: Hur man lär barn att sova på nätterna: barn från cirka fem till cirka arton månader, B. Eckerberg, 1999

Holm, Sara:  Sov gott! En bok om barn, sömn och funktionshinder Riksförbundet för rörelsehindrade barn och ungdomar, 2005

Kreutz Wirfelt, Anna: Om barns sömn och sömnproblem, 0–12 månader Axélion, 1997

Mindell, J.A. ym.: Behavioural treatment of bedtime problems and night wakings in infants and young children. SLEEP 2006 | Osa 29, nro 10:1263–1276

Pantley, Elizabeth: Pehmeä matka höyhensaarille: hellä tapa saada vauva nukkumaan läpi yön. Suom. Rose-Marie Chatterji | Suomussalmi, Myllylahti, 2005

Smith, Lars ja ulvund, Stein Eirik: Spädbarnsåldern | Studentlitteratur, 1993
Wahlgren, Anna | Sova hela natten: så hjälper du ditt lilla barn att sova gott hela natten lång | Alexander Halling, 2005

Welford, Heather: Hjälp ditt barn att sova bättre | Egmont Richter, 2001

Wolfson, A. ym.: Effects of parent training on sleeping patterns’ stress and
perceived parental competence | Journal of Consulting and Clinical Psychology 1992 (60): 41–48

Mitä mieltä olet artikkelista?