Vatsaan taputtelijat

On se merkillinen juttu, että jos kielletään koskemasta vatsaan, reaktio on närkästys eikä anteeksipyyntö! Aivan kuin vatsaantaputtelija olisikin se, jonka tunteita on loukattu kun hän ei saakaan lääppiä toisia ihmisiä näiden tahdon vastaisesti.

Olen sitä mieltä, että kuka ei mieltään pahoita ei tapojaan paranna. Suosittelen sanomaan riittävän suoraan mutta ystävällisesti, että vatsan taputteleminen tuntuu ikävältä. Jos ei mene perille, voi tosiaan taputtaa taputtelijan vatsaa ja kertoa, että se on ihan yhtä häiritsevää vaikka mahassa kasvaakin vauva.

Niin ja jotta tämä järkyttävän itsekeskeinen kulttuuri vähän muuttuisi, sille syntyvälle lapselle voisi ainakin opettaa toisten huomioon ottamista ja toisten asemaan asettumista. Kaikkea mitä haluaa tehdä ei aina voi tehdä.

En ole muistaakseni koskaan lapsuusajan jälkeen koskenut kenekään raskausvatsaan. Kun olin 4-7 olivat äitini ja siskoni vuoronperään raskaana ja silloin siittelin heidän mahojaan. Sen jälkeen en ole koskenut raskausmahoihin. Ja totesin heti ensimmäisen raskauden alussa, että lukuunottamatta aivan läheisimpiä ihmisiä, joita halaan muutenkin mielelläni, mahaani ei kosketa. Esim. anoppia en yleensä halaile, joten hän ei mahaanikaan ole tervetullut koskettelemaan. Jos itse pyydän kokeilemaan kun vauva potkii, se on tietysti eri asia. Ajatuskin siitä, että työkaveri, naapuri tai joku täysin tuntematon kävisi käpälöimään on vastenmielinen. Enkä ole sellaiseen onneksi Suomessa juuri törmännyt. Ulkomaanmatkalla Etelä-Euroopassa yritettiin, mutta kielsin (kohteliaasti, mutta napakasti) vaikka se selvästi loukkasi joidenkin tunteita. Se, että olen raskaana ei anna toisille lupaa ylittää henkilökohtaisen tilani rajoja!

Minua ahdistaa ajatus kasvavasta mahasta. Mahaani on ensimmäisen kerran taputeltu vuosi sitten, vaikka siellä ei todellakaan ollut ketään kasvamassa. Satun vain olemaan tyyppiä, jolla kaikki kilot kertyvät pömpöksi mahaksi. Vanha perhetuttava vielä kehtaisi kieltooni vauvan olemassaolosta vastata "Ai, minä luulin, että kuuluisi niin hyvää..." (Kuulumiskyselyyn olin vastannut "hyvää") Hetki oli nolo. Koin itseni haukutuksi lihavaksi. Kosketus tuntui kaikin tavoin pahalta ja rajojen rikkomiselta. Ja vielä sekin "taakka", että elämä ei ole oikeasti hyvää, jos ei ole lapsi vieläkään tuloillaan... Minkä strategian keksin välttääkseni oikean vauvamahani taputtelijat?

Olen piakkoin lähdössä erääseen Etelä-Euroopan maahan työmatkalle isohkon vauvamassun kanssa. Suomessa en ole vielä taputtelijoihin törmännyt, muuta kuin tämän ulkomaisen työtoverin taholta. Tosin hän ei taputellut mahaani (ei ollut silloin vielä niin iso), vaan lähinnä silitteli kaikkialta muualta (jopa poskea!!). Tästä silittelystä jäi niin suuret inhot mieleen, että nyt ulkomaille lähtiessä ostin t-paidan, jossa lukee vatsan kohdalla "Don't touch!". Toivottavasti se toimii. :)

mahaa taputtelemaan tullut työtoveri (toiselta osastolta vielä). Loukkaantui ja kanteli esimiehelle. Minä jäin sairaslomalle hermojen takia ja jouduin pyytämään anteeksi. Sosiaali- ja terveysalalla pitäisi ilmeisesti jaksaa olla super empaattinen.

Ystäväni "anoppi" on jo moneen kertaan tullut paijailemaan ja taputtelemaan ystäväni vatsaa ja tokaissut "Mä tiedän että sä et tykkää tästä, mutta mä teen näin silti koska mä saan näin tehdä"
Ystävääni onneksi vain huvitti, sillä häntä ei vatsaan taputteliat häiritse ja on tottunut läheisyyteen ja kosketukseen mutta olisi kyllä varmasti "anoppi" saanut kuulla kunniansa, jos hän ei koskettelua oikesti haluasi :D

Vatsaan taputtelu on suunnattoman raivostuttavaa. Olen sairastanut paniikkihäiriötä monta vuotta, joka tuskin auttaa asiaa ollenkaan. Kupla ympärilläni on tutuillekkin aika suuri.
Keinot taputtelijoiden ehkäisyyn on ollut suora puhe. Olen sanonut tutuille jo ennen kuin vatsani alkoi kasvamaan, että sitä on turha tulla taputtelemaan ilman sitä pelkoa että tyyppi saattaa löytää nenänsä poskeltaan. Hehe. :D Tekstistä varmaan huomaa että olen nuori, mutta en usko että ajatukseni vatsan hipelöinnistä muuttuu koskaan. Yksi rasittava asia on myös tuttujen kommentti "näytä maha". EN. Se ei ole ollut koskaan aikaisemminkaan mikään hiton näyttelyesine, niin ei ole kyllä nytkään. :) Noin olen heille sanonut.
Normaalisti olen luonteeltani sosiaalinen ja rento, enkä häpeä raskauttani ollenkaan, olen onneni kukkuloilla. :) En vain voi sietää sitä että henk. koht. tilaani hyökkää kukaan. :) Kaikki asiat ei ole yhteisiä.

Kyllä se vatsaan taputtelu loppuu kun ottaa itse saman asenteen. Kakki ketkä ovat uskaltautuneet ovat saaneet takaisin. Tuttavani tuli taputtelemaan vatsaani ja minähän taputtelin sitten takaisin hänen vatsaansa. Hieman pyöreänä naisena hän loukkaantui, mutta ei ole sen jälkeen taputellut ja anteeksikin pyysi. Mielestäni jos minun vatsaani voidaan taputella ja ihastella voin hyvinkin taputella takaisin ja tokaista vaikka jotain hieman epämiellyttävää jos se ei muuten lopu.. :)

Olen itse asiakaspalvelutyössä ja itselläni on jo tullut asiakas tökkimään (oikeasti sormella) mahaani ja kysymään et onks mulla tuolla joku. Teki mieli tehdä sama asiakkaalle ja vääntää sormi kömmenselkään!
Kerrottuani raskaudesta kerroin myös heti esimiehelleni että minua ei sitten saa tulla taputtelemaan. Näytti vähän loukkaantuneelta. Olen myös töissä muutamia innokkaita ihmisiä kieltänyt koskemasta vatsaani. Olen saanut kommentteja: Mut ku mä niin tykkään raskausmasuista. Et sä voi kieltää multa niitä!
Myös minua on pyydetty näyttämään mahaa. Joo paita ylös ja napanäkyviin. Nou thänks.
Vaikka raskaus on asia joka näkyy ulospäin, niin ihmiset eivät tajua sitä että kyseessä on hyvinkin henkilökohtainen asia. Minun, mieheni ja lapseni yhteinen asia. Muut ovat ulkopuoliasia enemmän tai vähemmän.

Itseäni ottaa suuresti päähän se, että kun ventovieraatkin ihmiset huomaavat raskauteni, alkaa neuvoja ja ohjeita sadella: "Sun täytyy tehdä näin ja näin et saa missään nimessä tehdä ja näin tulee tapahtumaan ja näin tulet tuntemaan". Parille olen jo huomauttanut asiasta: ette tunne minua joten ette todella voi tietää minkälainen raskauteni on tai mitä tunnen! Yleensä katsotaan aika paheksuvasti ja pitkään mutta mielummin puhun suoraan ja pidän oman tilani kun kestän näitä iholle kävijöitä! Millähän oikeudella ventovieraat käyvät taputtelemaan raskaana olevan mahaa? Jos itse menisin taputtelemaan jonkun hiukan lihavamman ihmisen läskejä niin varmasti pidettäisiin hulluna! Ärsyttää...

Odotusaikani töissä ei ole ollut ihan sellaista kuin odotin. Ilmoitin asiasta aika aikaisin jo esimiehelleni. Hänen ensireaktio oli, että oli pettynyt mutta toki iloinen puolestani. Ensimmäinen tyrmistys kuitenkin oli kun hän facebookissa möläytti "seinälleni" asian isolla: "TIINA ON RASKAANA!" En meinannut ymmärtää miten aikuinen ihminen menee tekemään jotain noin tökeröä. Poistin hänet ystävälistaltani heti. Raskaus oli vielä alussa eikä näkynyt ulospäin enkä ollut kertonut siitä kuin muutamalle läheiselleni. Ehkä mieluummin kerron elämäni suurimman asian ystävilleni ihan itse kuin että esimies huutelee sitä julkisesti! Hän alkoi myös esitellä minut aina töissä vieraille näin vaikkei raskaus näkynyt: "Tässä on Tiina, Tiina on raskaana." Ihan kuin minä esittelisin hänet näin jos tietäisin jostain hänen vaivoistaan: "Tässä on Kimmo, hänellä on eturauhassyöpä." Tehtaan esimies myös pokkana ehdotti että menen kolaamaan ulos lunta vaikka konttorissa on miespuolisiakin henkilöitä. Hienoa..

En ole koskaan tykännyt, että omalle iholle käydään. Tuttujen ja hyvien kaverien halailu ei sinänsä ole tuntunut vielä niin ahdistavalta, mutta hieman kaukaisempien tuttujen, vaikka setien tai tätien halailu jossain juhlissa ahdistaa todella. Yritän aina välttää tällaisia kontakteja viimeiseen asti. Ainoa ihminen, jota tykkään halailla on tietenkin oma mies. En myöskään tykkää esitellä paljasta vatsaani. Kaverini sanoi minulle vasta että näytähän nyt se maha ja vastasin hänelle että en kait mä nyt sitä ala esittelemään. Kaveri tokaisi että raskausmahathan ovat kaikkien omaisuutta. En tykkää myöskään koskea toisten ihmisten pyöreää vatsaa, vaikka ne raskausmahat "ihania" ovatkin. Jos itse pyydän että kokeile kun se potkii niin silloin saa tulla koskemaan. Muuten voi pitää näppinsä erossa. Minun mahani, minun omaisuuttani. Mielestäni raskaus ei oikeuta sen enempää käymään "iholle kiinni" oli sitten kuin tuttu tai hiukan tuntemattomampi.

Koko ikäni erittäin litteän vatsan omanneena, on hirveän vaikea tottua ihmisten haluun taputella pyöristyvää vatsaani! Ei ennenkään kukaan ole halunnut kosketella vatsaani mistään syystä. Työpaikalla lapset saavat anteeksi uteliaisuutensa ja halunsa kokeilla vatsaa, aikuisilta en sitä kaipaa. Kieltäytyessäni ja perustellessani vatsan taputukselta kuulen usein että lastahan tässä tervehditään, ei sinua? Joo, mutta kun se on kuitenkin MINUN vatsa. Olen todennut että kestän paremmin pienen närkästyksen minua kohtaan kuin sen loputtoman vatsaan taputtelun. Nyt vasta on muutama työtoveri ymmärtänyt miksi minä en ole ollut heidän vatsansa kimpussa heidän ollessa samassa tilanteessa. Eräs on jopa myöntänyt olleensa hiukan loukkaantunut kun en ollut halunnut koskea hänen vatsaansa, vaikka ei itsekkään siitä kuulemma ollut nauttinut.

Naapurin täti on tosi hanakka taputtelija, mutta yhtä kertaa lukuun ottamatta olen onnistunut välttämään lähestymisyritykset ihan vaan ottamalla askelia takaperin ja peruuttamalla kauemmas. Itsellänikään ei missään olosuhteissa tulisi mieleenkään taputella uppo-outojen tyyppien mahoja...