Asiat pielessä synnytyksessä? Mitkä ovat äidin oikeudet?

Kuva: Shutterstock

Kuva: Shutterstock 

Synnyttävän äidin oikeudet on säädetty potilaslain pykäliin. Kätilöiden ja lääkäreiden toimintaa ohjaa lisäksi laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Mutta mitä nämä oikeudet ja velvollisuudet käytännössä ovat?

Tulostettava versio

”Jokaisella potilaalla on oikeus laadultaan hyvään hoitoon ja kohteluun. Lisäksi hoidon tulee tapahtua yhteisymmärryksessä potilaan kanssa”, HYKS-sairaanhoitoalueen potilasasiamies Elina Lohva kertoo.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että äiti voisi vaatia esimerkiksi keisarileikkausta.

”Synnytyspelko ei riitä syyksi sektiolle, sillä komplikaatioiden riski on sektiossa usein suurempi. Sektion suorittamiselle on oltava lääketieteellinen syy. Synnytyspelkoon liittyviä syitä hoidetaan ennalta äitiyspoliklinikalla”, Lohva sanoo.

Lue myös: Perätilasynnytys

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen

Kirjallinen muistutus

Jos äiti on tyytymätön kohteluunsa, hänen kannattaa ottaa asia esille hoitohenkilökunnan kanssa.

”Kyseessä voi olla väärinkäsitys, joka saadaan nopeimmin selvitettyä keskustelemalla”, Lohva huomauttaa.

Jos yhteistä säveltä ei löydy, äidillä on oikeus myös järeämpiin keinoihin.

”Hoitoonsa tai kohteluunsa tyytymätön voi tehdä asiastaan kirjallisen muistutuksen. Asian käsittelyprosessista huolehtii kullakin toimialalla tehtävään määrätty ylilääkäri”, Lohva kertoo.

Noin kuukauden kuluessa äiti saa kirjallisen vastauksen muistutukseensa.

”Vastineella pyritään lisäämään potilaan tiedonsaantia. Jos äidin kohtelu on ollut epäasiallista, palaute sisältää selvityksen ja perustelut sekä toivottavasti anteeksipyynnön”, Lohva valaisee.

Lue myös: Kun lapsi täytyy avustaa ulos

Hoitovirhe ja potilasvahingot

Jos äiti puolestaan epäilee hoitovirhettä, asian käsittelee Potilasvakuutuskeskus.

”Silloin äidin kannattaa ottaa yhteyttä potilasasiamieheen tai sosiaalityöntekijään. He tuntevat potilasvahinkolain sisällön ja osaavat kertoa, millaisesta tapahtumasta on aiheellista tehdä potilasvahinkoilmoitus”, Lohva kertoo.

Potilasvahingon ilmoittamisella ei ole kiirettä, sillä aikaa on kolme vuotta siitä, kun potilas saa tietää vahingosta.

”Neuvonkin äitejä huolehtimaan ensin itsestään ja vauvastaan ja tekemään vasta myöhemmin ilmoituksen kokemastaan hoitovirheestä”, Lohva kertoo.


Kipurahoja

Jos äiti ei saa haluamaansa kivunlievitystä riittävän nopeasti, voiko asiasta saada rahallista korvausta?

”Pelkkä hidaste kivunlievityksessä ei ole peruste potilasvahingolle”, Lohva toteaa.

Potilasvahingoksi luokitellaan esimerkiksi sellainen haitta, mikä olisi ollut vältettävissä, jos toinen lääkäri tai kätilö olisi ollut hoitamassa äitiä. Perusteita on myös muita.

”Potilasvahinkolain perusteella ei korvata kaikkia terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutuvia haitallisia seurauksia. Korvaukseen oikeuttavat ainoastaan ne henkilövahingot, jotka täyttävät jonkin seitsemän kohdan ehdoista”, Lohva sanoo.

Lue myös: Alatiesynnytykseen ei pakoteta


Lisää tietoa tapahtuneesta

Yleisin syy äidin yhteydenottoon ei ole kuitenkaan potilasvahinkoilmoituksen tekeminen vaan ainoastaan tiedonpuute.

”Moni tilanne selviää sillä, että pyydän äitiä hankkimaan kopion jatkuvasta potilaskertomuksesta, johon potilaalla on oikeus potilaslain ja henkilötietolain perusteella”, Lohva kertoo.

Epätietoisuus siitä, mitä synnytyssalissa tapahtui, voi suututtaa.

”Jos äidillä on ollut kovat synnytyskivut, hänellä voi olla epämääräiset muistikuvat synnytyksen kulusta”, Lohva kertoo.

Jatkuvaan potilaskertomukseen on kirjattu kronologisessa järjestyksessä sekä lääkäreiden että kätilöiden merkinnät synnytyksen etenemisestä. Tämä on jokaisen äidin perusoikeus.

Lue lisää äidin oikeuksista synnytyksessä:

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
Potilasvakuutuskeskus

Päivitetty 25.04.2014
ILMOITUS

Lue myös

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 8
Jatkuva potilaskertomus
Kirjoittaja Katja 18.02.2013
Mistä kautta tuota jatkuvaa potilaskertomusta voi lähteä kysymään?
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Ei enää NKL.lla (tai ehkä Kättärilläkään, tai edes koko Suomessa)
Kirjoittaja 2010 03.12.2012
Mahd. seuraavalla kerralla harkitsen kyllä tarkkaan, haluanko synnyttää Suomessa ylipäänsä (mies muualta). Niin oli taantunutta ja ällöä toimintaa Naistenklinikalla 2010 (koko Suomi hiukan takapajula?).

Diabetesneuvoja oli epämiellyttävää tuomitsija-tyyppiä.

Pelkopolille ei lupauksista huolimatta päässyt (sanoin haluavani suunnitellun sektion, mutta meneväni silti mielelläni myös polille). Viimetipassa yritettiin väkisin sitten saada alatiesynnytykseen (mulla oli omat henk.koht. vahvat, jhyvin pohdiskellut & argumentoidut syyni sektioon & olen siihen halutessani oikeutettu eikä se tee musta yhtään huonompaa ihmistä tai äitiä).

Lapsi voi hyvin, mutta tietenkin sektiosta johtuen maitoa ei heti tullut yrityksistä huolimatta. Korviketta sai anella & melkein rukoilla vauvan itkiessä nälkäänsä, mutta sitä ei paljon herunut (mahd. seuraavalla kerralla omat korvikkeet mukaan).

Itse haahuilin pallo hukassa osaamatta kysellä eikä paljoa neuvottu.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Moni aiheellinenkin valitus jää tekemättä
Kirjoittaja PH 15.11.2010
Aika usein valitukset jäävät tekemättä varmaankin. Minulla oli helpohko ja sujuva kolmas synnnytys PHKS:ssa, mutta kohdalleni osui kätilö, joka oli tyly ja epäkohtelias. Yllätyin tästä, varsinkin kun itse kykenin olemaan rauhallinen ja reipas koko synnytyksen ajan, en siis todellakaan ollut millään tavalla hankala potilas.

En kuitenkaan valittanut minnekään, mutta nyt kun olen menossa neljättä synnyttämään, en suostu saman kätilön potilaaksi.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
H-hetki
Kirjoittaja 82 14.10.2010
Jokainen synnytys on yksillöllistä.,toisilla se on vaikeaa ,toisilla helpomaai.Itse odottaessani ensimmäistä lastani,tiesin ja odotin pelolla,kuinka tuskallista tuo synnytys nyt sitten loppujen lopuksi tulisi olemaan.Itse en päässyt helpolla,kaikkiaan koko synnytys synnytyssalissa kesti 4,5tuntia,joista ponnistus vaihe kesti lähes 2tuntia.Tähän asiaan en ehkä ollut varautunut täydellisesti,sillä en osannut aavistaa kuinka siinä vaiheessa on vasta ne kaikista tuskallisimmat kivut,joita ei voi sanoin kuvailla ja ilokaasu joka vei tajun , ja että se vaihe voi venyä tuntuen ettei loppua olisi tulossa laisinkaan.Kaiken kauheuden tuskan jälkeen saa kuitenkin sen kivun arvoisen lahjan,oman lapsen ja tässä vaiheessa taas sanotaan että kivut lakkaa kuin seinä, kun lapsi tulee ulos ,ei se nyt ihan niinkään mene,itselläni kyllä kipuja jatkui vielä kauan aikaa,välissä operaatio leikkausosastollakin.Seuraava kerta pelottaa ehottomasti enemmän kokeman jälkeen,mutta luonto hoitaa yleensä hommansa:)
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän kaikki pelkää
Kirjoittaja Micaela 02.10.2010
Eiköhän kaikki pelkää synnytystapahtumaa enemmän tai vähemmän. Joko pelkää kipua tai muuten synnytyksen sujumista tai pelkää keisarileikkaukseen joutumista. Etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla on luonnollista jännittää synnytystä, tai vaikean ensimmäisen synnytyksen jälkeen pelkää seuraavaa kertaa. Vaikea synnytys ei ole lääkäreiden vika.

Mikäli pelkää synnytystä, siitä ei tiedä tarpeeksi. Odottavan äidin kannattaisi keskustella synnyttäneiden kanssa, katsoa videolta eri tavalla sujuneita synnytyksiä ja olla tietoinen kivunlievityksistä, mahdollisista komplikaatioista jne. Itse odotan nyt ensimmäistä lastani, olen viikolla 36. Tietysti jännitän synnytystä, mutta en pelkää sitä. Olen katsonut kymmeniä synnytyksiä televisiosta Vauva tulossa ja muista ohjelmista. Synnytys on kivualiasta, tämä tuskin tulee kellekään yllätyksenä. Voi kestää jopa 30 tuntia, se on sitten vain huonoa tuuria. Vauvan saaminen on kaiken sen vaivan arvoista kuitenkin.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Ssynnytys kokemus kätilöopistolla
Kirjoittaja synnyttäjä heinäkuu 09 24.11.2009
Olin hyvin pettynyt synnytyskokemukseeni helsingin kätilöopistolla.Onko oikein jättää synnytys pelkoa kokeva eka kertalainen ponnistusvaiheessa yksin miehen kanssa saliin kun kätilö poistui välillä paikalta, vaikka pyysin ettei hän poistuisi huoneesta.Lisäksi Kätilö joka ensin avusti oli melko tietämätön joistakin perusasioista.??Synnytys ei lopulta sujunut normaalisti vaan tarvittiin lisäapua.Pelottaa ajatus siitä että vielä pitäisi alateitse synnyttää.Moni asia jäi pimentoon ilman ohjeistusta.Vastauksia jäi paljon uupumaan
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Synnytyskertomus
Kirjoittaja Maarit 24.11.2009
No, entäs kun sitä ei saa, kysyin tätä. Hämmästyin ettei siinä sairaalassa (Keski-Suomen sairaala) ole sellaista, kun esim. Helsingissä kätilöopistolla oli. Olisi ollut mukava uudestaan katsoa, kuinka se synnytys eteni missä vaiheessa... milloin annettu mitäkin ja milloin miten eteni: Ei mitään sellaista ole!? Kaaviokuva ainoastaan!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Äidin oikeuksia etsimässä
Kirjoittaja Nykyaika 23.11.2009
Mikä orientoituminen 2000-luvulla?! Kaikki mainitut kohdat reaktiivisia? Missä proaktiivisuus? Kun fyysinen/psyykkinen vahinko on tehty, niin ainoat, jotka todellisuudessa parhaimmillaankin jäävät enää jäljelle ovat korvaukset ja siihen pyrkiminen, ettei sama toistu eli oppiminen valitustapauksesta? Nyt alkoi viimeistään pelottaa. Synnyttämään pitää lähteä asianajajan kanssa.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti

 

 

Lue myös



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.